Pääministeri toistaiseksi
Työväenpuolue on johtanut Britanniaa puolitoista vuotta ja menettänyt puolet kannatuksestaan. Pääministeri Keir Starmer ei ole vielä saanut potkuja.
9
MIN
Keir Starmerin piti lopettaa skandaalit. Britit olivat väsyneet hallituksen kriiseihin, paljastuksiin ja vaihtuviin pääministereihin. Siksi he äänestivät työväenpuoluetta kesän 2024 parlamenttivaaleissa.
Se oli ensimmäinen kerta yhdeksääntoista vuoteen, kun työväenpuolue voitti vaalit. Starmer, uusi pääministeri, lupasi tuoda Britanniaan muutoksen, palauttaa politiikkaan kunnioituksen ja päättää ”mekastuksen aikakauden”.
Mutta skandaalit eivät ole loppuneet.
Puolessatoista vuodessa Starmer on menettänyt kaksi kansliapäällikköä, neljä viestintäpäällikköä ja yksitoista ministeriä.
Työväenpuolueen suosio on puolittunut, ja Starmerista on tullut Britannian mittaushistorian epäsuosituin pääministeri.
Jo yli puolet äänestäjistä haluaa, että hän lähtisi. Viime viikolla näytti hetken siltä, että toive toteutuisi.
Poliisi kertoi helmikuun alussa aloittaneensa tutkinnan Britannian entisestä Washingtonin-suurlähettiläästä Peter Mandelsonista.
Mandelsonin epäillään paljastaneen ministeriaikoinaan arkaluontoisia tietoja amerikkalaiselle seksuaalirikolliselle Jeffrey Epsteinille.
Mandelson sai potkut suurlähettilään tehtävästä jo viime syksynä, kun hänen yhteydenpitonsa Epsteinin kanssa paljastui yleisölle.
Uusien, tammikuun lopussa julkaistujen sähköpostien perusteella Mandelson ja Epstein olivat paljon läheisempiä kuin aiemmin oli tiedetty. He vaihtoivat sähköposteissa kuulumisia, vitsailivat seksityöntekijöistä ja keskustelivat EU:n toimista finanssikriisissä.
Paljastusten jälkeen Mandelson luopui elinikäisestä paikastaan parlamentin ylähuoneessa ja erosi työväenpuolueesta.
Starmer pyysi anteeksi Epsteinin uhreilta. Hän katui sitä, että oli ”uskonut Mandelsonin valheita”. Hän oli erottanut suurlähettilään, mutta ollut myös se, joka nimitti tämän.
Työväenpuolueen edustajat olivat järkyttyneitä. Miten paljon Keir Starmer oli tiennyt?
Hänen kansliapäällikkönsä ja tärkein neuvonantajansa Morgan McSweeney oli Peter Mandelsonin lähipiiriä. Juuri McSweeney oli esittänyt tämän nimitystä.
Sunnuntaina 8. helmikuuta McSweeney erosi. Seuraavana päivänä Starmerin viestintäpäällikkökin lähti.
Sitten Skotlannin työväenpuolueen johtaja Anas Sarwar vaati televisiossa pääministeriä eroamaan.
Nopeasti koko muu työväenpuolue kuitenkin ilmoitti tukevansa pääministeriä.
Starmer tapasi puoluetovereita suljettujen ovien takana, sai puolen minuutin aplodit ja julisti, ettei eroaisi.
Miten epäsuosittu Britannian hallitus on? Talouslehti The Economist pitää siitä jatkuvasti päivittyvää verkkosivua.
Nuoret, vanhat ja keski-ikäiset, kaupunkilaiset ja maalaiset, työväenluokka ja toimihenkilöt – kaikki ryhmät ovat tyytymättömiä.
Niin ne olivat silloinkin, kun valta oli konservatiivipuolueella, mutta jo vuodesta 2024 myös työväenpuolueen käyrä on ollut jyrkässä laskussa.
Kahden pääpuolueen kannattajat ovat siirtyneet tukemaan muita puolueita. Vihreitä, liberaaleja ja ennen kaikkea nationalistista, maahanmuuttovastaista populistipuoluetta Reform UK:ta.
Se on ollut jo vuoden ajan selvästi kaikkein suosituin puolue Britanniassa. Jos vaalit pidettäisiin nyt, joka kolmas äänestäisi sitä. Työväenpuoluetta ja konservatiiveja äänestäisi vain noin joka viides.
Tyytymättömyyden juuret ovat syvällä Britannian yhteiskunnan rakenteissa, sanoo akatemiatutkija Cherry Miller Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksesta.
”Britannia on eriarvoinen maa, jossa luokka vaikuttaa kaikkeen. Korkeat elinkustannukset ovat aiheuttaneet suuren osan politiikan epävakaudesta. Talous ei kasva, ja julkiset palvelut ovat huonossa kunnossa.”
Milleristä oli kiinnostavaa, että Starmer käsitteli luokkayhteiskuntaa puhuessaan viime viikolla tukijoilleen Hertfordshiressa.
”Hän puhui luokasta samalla, kun kävi poliittista henkiinjäämistaistelua. Emme ole kuulleet sellaista edes Tony Blairilta tai Gordon Brownilta.”
Se oli voimakas, tunteisiin vetoava puhe. Starmer kertoi köyhästä lapsuudestaan. Hän tiesi miltä tuntui istua keittiön pöydän ääressä miettimässä, miten rahat riittäisivät.
Hän sanoi, että on pötyä, että kaikilla Britanniassa olisi yhtäläiset mahdollisuudet. Hän lupasi taistella ”loppuun asti” niiden puolesta, joiden lähtökohdat ovat muita huonommat.
Käytännössä Starmerin poliittinen ideologia on kuitenkin jäänyt hämäräksi.
Äänestäjät eivät ymmärrä, mitä hän edustaa. Hänen aatteellinen linjansa on ”liikkuva kohde”, kuten hänen epävirallisen elämäkertansa kirjoittaja, toimittaja ja työväenpuolueen entinen neuvonantaja Tom Baldwin kirjoittaa.
Työväenpuolue lupasi tasapainottaa taloutta, tehdä Britanniasta puhtaan energian suurvallan, lisätä turvallisuutta, vahvistaa tasa-arvoa ja korjata terveyspalvelut.
Talous on kuitenkin kasvanut hitaasti. Yritysten luottamus on heikentynyt ja kansalaisten kulutus vähentynyt. Työttömyysastekin on korkeampi kuin silloin, kun hallitus aloitti.
Ja vaikka Starmer lupasi tuoda vakauden takaisin Britannian politiikkaan, hän itse joutui heti alussa kohun kohteeksi. Syksyllä 2024 paljastui, että puolueen lahjoittaja oli antanut pääministerille ja tämän vaimolle tuhansien puntien arvosta vaatteita ja silmälaseja, eikä Starmer ollut tehnyt siitä ilmoitusta. Heti perään pääministerin kabinetti sai 20 000 punnan arvosta lippuja poptähti Taylor Swiftin konserttiin.
Seuraavana vuonna kävi lisäksi ilmi, että Starmerin varapääministeri Angela Rayner oli kiertänyt veroja. Rayner joutui tutkintaan ja erosi tehtävästään.
Työväenpuolue on tehnyt epäsuosittuja päätöksiä ja u-käännöksiä, jotka ovat saaneet pääministerin näyttämään heikolta, Miller sanoo.
”Ja vaikka hallitus on tehnyt myös merkittäviä uudistuksia, esimerkiksi hillinnyt lapsiperheköyhyyttä ja käynnistänyt työn naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi, se ei ole osannut viestiä saavutuksista äänestäjilleen.”
Nigel Faragen johtama reformipuolue osaa viestiä äänestäjille. Siitä puolueen suosio pitkälti johtuu, Miller sanoo.
Farage on pitänyt säännöllisiä lehdistötilaisuuksia, esiintynyt politiikan kommentaattorina ja pyörittänyt vuodesta 2021 alkaen omia televisio-ohjelmia GB News -kanavalla.
Millerin mukaan reformin poliittinen ohjelma on osin sekava ja perustuu ennen kaikkea maahanmuuton vastustamiseen. Mutta se on osannut antaa itsestään helposti lähestyttävän vaikutelman. Puolue on houkutellut vuodesta 2023 alkaen etenkin työväenluokkaan kuuluvia äänestäjiä, äärikonservatiiveja ja keskiluokkaisia maahanmuuton vastustajia.
Se on alkanut brändätä itseään uskottavana hallituspuolueena. Reform ei ole ollut koskaan hallitusvastuussa mutta käyttää valtaa paikallistasolla. Siellä puolue on joutunut vähitellen kohtaamaan todellisuuden, Miller sanoo.
Reform kampanjoi paikallisvaaleissa verojen alentamisella, mutta on nyt korottamassa Worcestershiressä veroasteen koko maan korkeimmiksi. Kentissä, suurimmassa puolueen hallinnoimassa paikallisneuvostossa, puoluetta syytetään epärealistisen budjetin esittämisestä.
”Toukokuusta tulee kiinnostava, koska äänestäjät valitsevat silloin edustajat Skotlannin ja Walesin parlamenttiin ja useisiin paikallishallintoihin.”
Kotimaan politiikka ei ole pääministeri Keir Starmerin ainoa ongelma. Britannia yrittää ylläpitää läheisiä suhteita Donald Trumpin Yhdysvaltoihin ja samalla tiivistää yhteistyötä Euroopan unionin kanssa.
Starmer on puhunut pitkään Britannian ja EU:n suhteiden ”uudelleenkäynnistämisestä”. Läheisempi kumppanuus unionin kanssa hyödyttäisi Britannian taloutta. Maa toivoo liittoa, jossa tavara ja palvelut voisivat kulkea mahdollisimman vapaasti. Se yrittää päästä sektori kerrallaan lähemmäs unionin sisämarkkinoita.
EU ja Britannia neuvottelevat parhaillaan sopimuksesta, joka helpottaisi ruoan ja juomien vientiä. Starmerin hallitus valmistelee lakia, joka auttaisi maata pääsemään EU:n sähkö- ja maatalousmarkkinoille.
Muitakin alueita olisi syytä tutkia, Starmer sanoi toimittajille Kiinan-vierailullaan tammikuussa. ”Uskon, että voimme mennä pidemmälle.”
Hallituksen mukaan ”uudelleenkäynnistys” voisi parhaimmillaan hyödyttää Britannian taloutta yli yhdeksällä miljardilla eurolla vuoteen 2040 mennessä.
Sisäpolitiikan kriisit kuitenkin vaikeuttavat neuvotteluja, sanoo akatemiatutkija Timo Miettinen Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksesta. EU on edelleen puoluekenttää jakava teema Britanniassa. Etenkin nyt, kun hallituksen kannatus on matalalla, sen on pidettävä linjansa varovaisena.
”Mitään isoja avauksia ei lähdetä tekemään, varsinkin kun reform nostaa kannatustaan.”
Britannian EU-ero on ollut reformin johtajan Nigel Faragen uran tärkein teema. Puolue tulkitsee kaikki yhteistyösopimukset unionin kanssa brexitin vesittämiseksi.
”Britanniassa osa iltapäivälehdistöstä puhuu EU-lähentymisestä ikään kuin kyse olisi brexitin perumisesta”, Miettinen sanoo.
Britannian ja EU:n välit ovat jo tiivistyneet Ukrainan sodan ja Yhdysvaltojen arvaamattomuuden takia. Puolustuksessa Britannia ja EU näkevät itsensä yhtenä rintamana. Lisäksi Starmerilla on hyvät henkilökohtaiset suhteet eurooppalaisiin johtajiin.
Britannian ja EU:n yhteistyö ei kuitenkaan välttämättä vaarantuisi, vaikka Starmer joutuisi eroamaan, Cherry Miller sanoo. Monet työväenpuolueen ministereistä suhtautuvat myönteisesti unioniin.
Mielipidemittausten mukaan myös kansa kannattaa kumppanuutta. Jopa 44 prosenttia haluaisi liittyä takaisin Euroopan unioniin.
Tämä ei kuitenkaan ole erityisen ajankohtainen kysymys brittien arjessa.
”Vaikka numeroiden perusteella jäsenyydelle on kannatusta, se ei ole niin vankkaa, etteikö sitä saisi käännettyä tehokkaalla vastakampanjalla.”