Kuvakertomus Haitista: Kuka muistaa maanjäristyksen ja uhrit kuukauden kuluttua?
Haitin valtio lopetti eloonjääneiden etsinnän Port-au-Princen raunioista noin viikko sitten. Nyt YK ja kansainväliset avustusjärjestöt keskittävät voimansa eloonjääneiden pelastamiseen ja maassa pian alkavaan jälleenrakentamiseen.
Port-au Princen katedraali tuhoutui järistyksessä. Kaupungin raunioista nousee hiljalleen uusi Haiti, jos maata ei unohdeta. Kuva Kaisa Rautaheimo
Haitilaiset ovat itse alkaneet organisoitua ja toimia Haitin jälleenrakentamiseksi”, sanoo Euroopan komission humanitaarisen avun asiantuntija Jocelyn Lance.
”Tämä on ennennäkemätöntä Haitin historiassa. Myös väkivallan määrää on vahvasti liioiteltu julkisuudessa.”
Kansainvälisen humanitaarisen avun perillemenon hitautta on kritisoitu pitkin matkaa. Kun apu on päässyt taivaalta maankamaralle, edessä on ollut uusia ongelmia, kuten pulaa rekoista tai bensiinistä.
Monien mielestä avustustyöntekijät ovat tehneet parhaansa. Jocelyn Lance on samaa mieltä.
”Olen nähnyt sekä Nicaraguan että Perun maanjäristykset. Ottaen huomioon tämän katastrofin laajuuden, apua olisi ollut hyvin vaikeata saada nopeammin perille”, hän uskoo.
Lance muistuttaa, että Haitille tapahtui valtiolle pahin mahdollinen skenaario. Sen pääkaupunki tuhoutui.
”Koko maahan on riippuvainen pääkaupungista”, hän toteaa. ”Tämä maanjäristys synnytti paljon myös välillisiä uhreja, koko Pohjois-Haitin, joka on ollut riippuvainen Port-au-Princen avusta ja terveyspalveluista.”
Katastrofin jälkeen Haitin ennestään heikko valtio on typistynyt entistäkin tyngemmäksi. Monet ministeriöt ovat tuhoutuneet. Presidentti René Préval on piileskellyt kansalta.
Pääministeri Jean-Max Bellerive vakuutti tällä viikolla Montrealissa, että Haitin hallitus haluaa vastata kansan toiveeseen ja ottaa johtajuuden omiin käsiinsä. Miten se onnistuu, on toinen asia. Tai milloin.
Haitin jälleenrakennuksen tekee erityisen haastavaksi se, että maassa oli suuri humanitaarisen avun tarve jo ennen maanjäristystä.
”Tässä voi käydä myös niin, että unohdetaan eilisen uhrit, eli ne, jotka olivat köyhiä ja kriittisesti avun tarpeessa jo ennen tätä katastrofia”, Lance pelkää.
Hän tietää kokemuksesta, että nyt Haitin maanjäristyksestä puhuvat kaikki, kuukauden tai kahden kuluttua ei enää kukaan.
”Se on juuri se hetki, jolloin näiden ihmisten avuntarve on todennäköisesti nykyistäkin suurempi”, hän korostaa.
”Kun ihmiset ovat asuneet pari kolme kuukautta teltoissa, he alkavat väsyä ja tunteet kuumenevat.”
Lue reportaasi Haitista ja Dominikaanisesta tasavallasta SK:sta 4/2010 (ilm. 29.1.)