Krim on osoittautunut ”hirveän kalliiksi operaatioksi”
Venäjä ei nykytilanteessa ryhdy sulattamaan jäätyneitä konflikteja, arvioi tutkija.
Vladimir Putinin hallinto on kiristänyt viime vuosina ohjaksia etenkin alueilla, joiden muuttunut asema on jäänyt pahiten hiertämään Venäjän johtoa Neuvostoliiton romahduksen jälkeen.
Uusi törmäyskohta voi olla Moldova, jonka parlamenttivaaleissa EU- ja länsimieliset puolueet saivat vastikään enemmistön venäläismielisistä.
Entisen neuvostotasavallan ohjautuminen kohti EU:ta on taas uusi arvovaltatappio putinilaisessa ajattelussa ja strategiassa. Siellä on jo ennestään jäätyneen sodan näyttämö, Moldovasta irronut Transnistrian venäläistasavalta, joka pysyy pystyssä Venäjän ase- ja taloustuella ja jota mikään muu valtio ei ole tunnnustanut.
Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen ei kuitenkaan usko, että Venäjä nykytilanteessa ryhtyy sulattamaan jäätyneitä konflikteja. Ei ainakaan kallistamalla korvansa Moldovan venäläisten avunhuudoille.
”Krim on jo osoittautunut hirveän kalliiksi operaatioksi. Kyllä nyt aika tarkkaan harkitaan joka askel. Voimankäytöllä on kääntöpuolensa – se ei auta ratkaisemaan sosiaalisia ja poliittisia ongelmia, vaan ennemminkin epävakautta lisäävä tekijä. Ja samalla menetetään koko ajan lisää kansainvälistä goodwilliä.”
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola asettuu samalle kannalle.
”Levottomuuksien lietsomisen tie saattaa olla pian jo kuljettu loppuun. Vaikka Venäjän televisio kuinka näyttäisi kuvia venäläiskansan hädästä ja avunpyynnöistä jossain, eivät kansalaiset jaksa enää siitä innostua.”
Venäjän valta naapureihinsa on paljolti painostukseen ja lahjontaan perustuvaa korruptiovaltaa. Sekään ei enää välttämättä toimi, Aaltola muistuttaa.
”Ystävämaat sidotaan Venäjän etuihin kiinni esimerkiksi niin edullisilla kaasutoimituksia, että nämä voivat myydä kaasua edelleen ja saada itsekin voittoa. Nykyhinnoilla Venäjä ei välttämättä pysty enää luomaan tällaista alistussuhdetta”.
Venäjällä on syytä olla varuillaan myös oman valtakuntansa sisäisestä turvallisuuskehityksestä, Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Pentti Forsström huomauttaa.
”Putinilla on paljon pelissä. Tietty ilmapiiri on aistittavissa – eihän tässä näin pitänyt käydä. Rupla heikkenee, elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet ja ulkomaiset tavarat ovat kiven alla. Monet täällä ennustavat vakavissaan, että uusi vuosi voi nyt näyttää samalta kuin vuonna 1999.”
Tuolloin Venäjä ajelehti poliittisen ja taloudellisen kriisin keskellä. Valtataistelu riehui, presidentti Boris Jeltsiniä kammettiin paikaltaan, oligarkit kuorivat estoitta kermaa sekasortoisesta yksityistämisohjelmasta joka köyhdytti kansaa. Tämän keskellä Putin nousi valtaan ja käynnisti toisen Tšetšenian sodan.
Nyt talous, valta ja Tšetšenia aiheuttavat taas huolia.
Vaikka kolmas Tšetšenian sota ei ole aluillaan, iskut venäläismielistä hallintoa kohtaan ovat kiihtyneet sekä siellä että naapuri-Dagestanissa. Levottomuuksia lietsoo tyytymättömyys hallinnon ja armeijan jatkuviin koviin otteisiin epäilemiään kapinallisia ja heidän perheitään kohtaan sekä se, ettei suuri osa tšetšeeniväestöstä koe elinolojensa tai asemansa kohentuneen sitten toisen sodan päättymisen vuonna 2009.
”Venäjän turvallisuusviranomaiset ovat epäilemättä huolissaan Kaukasian kehityksestä”, Forsström sanoo.
”Varsinkin kun kehitys liittyy nyt entistä selvemmin Lähi-itään, pitkälti Syyrian ja Irakin tapahtumiin, joissa ääri-islamilainen Isis on noussut näkyvästi esiin.”
Juttu on kolmas osa sarjasta, jossa paneudutaan Vladimir Putinin Venäjään. Arvioita esittävät ulko-, turvallisuus- ja talouspolitiikan asiantuntijat. Edelliset osat löytyvät täältä ja täältä. Sarja jatkuu.