Korruptio arabimaissa yhä laajaa – "wastaa" käytetään niin lääkärissä kuin työelämässä, myös seksillä kiristetään
Transparency Internationalin tutkimuksessa oli kuitenkin isoja eroja maiden välillä. Jordanialaisista vain neljä prosenttia oli kohdannut korruptiota julkisissa palveluissa.
Epätoivoinen tunisialainen katukauppias Mohamed Boauzizi sytytti yhdeksän vuotta sitten itsensä palamaan Sidi Bouzidin kunnantalon edessä. Teko oli vastalause sille, että poliisit olivat vaatineet häneltä lahjuksia, nöyryyttäneet häntä ja takavarikoineet hänen myyntikärrynsä.
Bouazizin traaginen polttoitsemurha laajeni nopeasti yhteiskunnallisiksi protesteiksi kaikkialle Tunisiaan, ensin poliisikunnan ja sitten kaikkien vallanpitäjien korruptiota vastaan.
Niiden myötä käynnistyi arabikevät, itsevaltaisista ja lahjotuista vallanpitäjistä ja kansalaisoikeuksien puuttumisesta mittansa täyteen saaneiden kansalaisten kapina. Se vaati oikeudenmukaisempaa ja toimivampaa yhteiskuntaa kaikkialle arabimaihin.
Arabikeväästä toivottiin ratkaisevaa vedenjakajaa entisten väkivallalla ja korruptiolla ratsastaneiden diktaattorien ja uuden kansanvallan välille koko Lähi-idässä.
Miten kävi? Vaikka valta vaihtui monessa maassa, muun muassa Tunisiassa juuri mikään ei ole muuttunut vallanpitäjien ja viranomaisten käytännöissä, päättelee korruptiota tarkkaileva kansainvälinen kansalaisjärjestö Transparency International.
Samat asiat vievät kansalaisia kaduille tänäänkin, järjestö vahvistaa tuoreessa korruptiotutkimuksessaan Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan arabimaista.
Transparency puhuu alueen kansalaisten omalla suulla, sillä tutkimus perustuu 6 600 henkilöhaastatteluun. Ne on tehty maaliskuun 2018 ja lokakuun 2019 välisenä aikana kuudessa alueen maassa: Jordaniassa, Libanonissa, Palestiinassa, Marokossa, Sudanissa ja Tunisiassa.
Sudania lukuunottamatta ne kuuluvat alueen valtioihin, joita on yleensä läntisissä teollisuusmaissa pidetty keskimääräistä maltillisempina.
Transparency on Saksan Berliinissä päämajaansa pitävä poliittisesti, uskonnollisesti ja taloudellisesti sitoutumaton järjestö, jolla on paikallisyhdistyksiä yli sadassa maassa. Se julkaisee vuosittain maailman valtiot paremmuusjärjestykseen asettavan korruptioindeksin.
Suomi on vuoden 2010 jälkeen ollut Transparencyn listoilla joka vuosi kolmen vähiten korruptoituneen valtion joukossa.
Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan tilannetta luotaava tutkimus on järjestön mukaan yksi laajimpia ja yksityiskohtaisimpia kyselytutkimuksia, mitä arabimaiden kansalaisten mielipiteistä ja lahjontakokemuksista on koskaan tehty.
Tulokset ovat lohdutonta luettavaa. Kaksi kolmasosaa haastatelluista uskoo korruption lisääntyneen kotimaassaan viime vuonna. Yhtä moni arvioi maansa hallituksen korruptionvastaiset toimet kehnoiksi.
Vain kuudesosa haastatelluista on sitä mieltä, että hallituksen ja viranomaisten korruptio ei ole iso ongelma. Yli kolmasosa haastatelluista on joutunut kuluneen vuoden aikana turvautumaan lahjuksiin käyttäessään julkisia palveluja.
Koska poliisi koettiin yleisesti lahjotuksi, kolme viidestä haastatellusta uskoo joutuvansa vaikeuksiin, jos ilmoittaa korruptiosta ja vain reilu kolmasosa uskoo ilmiantojen johtavan mihinkään.
Tutkittavien maiden välillä on kuitenkin jyrkkiä eroja. Libanonilaisista haastatelluista 41 prosenttia oli kohdannut korruptiota julkisissa palveluissa, jordanialaisista samaa oli kokenut vain neljä prosenttia. Kun Libanonissa noin kolmasosa maksoi lahjuksia poliisille, Jordaniassa sen teki vain kaksi prosenttia.
Libanonissa peräti 87 prosenttia kansalaisista on sitä mieltä, ettei heidän hallituksensa toimi tarpeeksi päättäväisesti korruptiota vastaan. Jordaniassa sen sijaan enemmistö eli 55 prosenttia on sitä mieltä, että hallitus toimii hyvin.
Jordania on myös tutkimusmaista ainoa, jossa enemmistö kansalaisista eli 65 prosenttia oli sitä mieltä, että demoratia toimii hyvin. Libanonissa sama määrä oli päinvastaista mieltä.
Arabikevään seurauksiin kuuluu se, että monissa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan arabimaissa on siirrytty ainakin muodollisesti monipuoluedemokratiaan entisestä yksinvallasta, jossa vahva diktaattori johti armeijansa ja urkintakoneistonsa avulla.
Transparencyn tutkimus osoittaa kuitenkin armottomasti, että valtaosa kansalaisista uskoo johtajiensa ja poliitikkojensa käyttävän asemaansa omien etujensa eikä kansalaistensa aseman edistämiseen.
Haastatellut nimesivät pahiten korruptoituneiksi ryhmiksi kansanedustajat, valtion virkamiehet ja muut vallanpitäjät. Melkein puolet heistä eli 44 prosenttia uskoo, että kansanedustajat ovat lahjottuja. Maansa presidenttiä tai pääministeriä pitää korruptoituneena 39 prosenttia.
”Suosiminen ja lahjonta murentavat luottamusta valtioon ja poliittiseen hallintoon valtioissa, missä suuri osa kansalaisista ellei enemmistö on muutenkin turhautunut johtajiinsa”, Transparency varoittaa.
Vaaleihin ja äänestämiseen liittyvä korruptio on hälyyttävän yleistä. Kansalaisille tarjotaan lahjuksia heidän ääntensä vastineeksi paikallis-, parlamentti- ja presidentinvaaleissa. Vastavuoroisesti heitä uhkaillaan, elleivät he lupaa äänestää heiltä toivotulla tavalla.
Yli puolet haastatelluista arvioi, ettei demokratia tai oikeuslaitos toimi. Kolmasosalle haastatelluista tarjottiin viime vaaleissa rahaa tai lahjoja heidän äänestään.
Myös väärien uutisten levittäminen vaalien alla on yleistä, uskoo 52 prosenttia haastatelluista.
Muutoksesta kohti vapaampaa ja laillisempaa yhteiskuntaa kertoo kuitenkin se, että tutkimus ylipäätään voitiin tehdä. Ennen arabikevättä sekä kysyjät että vastaajat olisivat joutuneet pelkäämään panoksestaan koituvan sekä vaikeuksia että vaaroja – jos riittävän kattavaa haastatteluotantaa olisi edes saatu kokoon.
Tutkimuksessa selvitettiin myös ensi kertaa seksuaalista kiristämistä korruption muotona arabimaissa.
Tutkimuskohteina olivat Libanon, Jordania ja Palestiina. Niissä yhteensä viidesosa haastatelluista oli joko joutunut itse seksuaalisen kiristyksen kohteiksi viranomaisten ja julkisten palvelujen tarjoajien kanssa asioidessaan tai tunsi jonkun, jolle oli käynyt niin.
Haastatelluista 47 prosenttia oli sitä mieltä, että julkisia palveluja käyttäviä naisia kiristetään seksillä jatkuvasti ainakin silloin tällöin.
Seksiin painostaminen tai sen vaatiminen palvelujen maksuna kohdistuu pääasiassa naisiin. Sitä vaaditaan heiltä usein jopa peruspalveluihin kuuluvilla lääkäri- tai terveyskeskuskäynneillä tai heidän lastensa koulu- ja opiskeluasioissa.
Ilmiötä esiintyy myös työelämässä. Esimerkiksi palestiinalaishallinnon alueella toimivan Transparencyn paikallisyhdistys Aman saa joka vuosi useita yhteydenottoja valtion- tai kunnanhallinnossa työskenteleviltä naisilta, joita heidän esimiehensä kiristävät seksillä.
Aman neuvoo aina naisia tekemään virallisen valituksen kohtelustaan ja tarjoaa asiantuntija- ja oikeusapua. Suurin osa naisista kuitenkin kieltäytyy. Uhrien syyllistämisen kulttuuri on syvään juurtunut, sukupuolikysymysten julkinen käsittely yhä tabu ja pelko leimautumisesta vahva.
Tarkempia yksityiskohtia Transparency ei naisten seksuaalisesta kiristämisestä kerro. Ensi kertaa käsiteltävä aihe on tulenarka ja on jo nyt vaikeuttanut sen asemaa ja paikallistyöntekijöiden toimintaa kohdemaissa.
Raportti oli niin kitkerää luettavaa palestiinalaishallinnolle, että viranomaiset käynnistivät uhkailu- ja loanheittokampanjan Amania vastaan internetissä. Sen henki oli, että tutkimuksen tulokset olivat tekaistuja ja että Transparency oli valinnut tietoisesti palestiinalaishallinnon parjauskohteekseen.
Transparency vastasi, että kyse ei ollut palestiinalaishallinnon erikoiskohtelusta. Seksuaalisen kiristyksen laajuuden selvittäminen korruption muotona on sen tutkimusalue, jonka yleisyyttä järjestö oli jo ennen Lähi-itää selvittänyt Latinalaisessa Amerikassa ja Karibianmeren alueella.
Transparency mittasi tutkimuksessaan myös ensi kertaa arabimaiden kansalaisten kokemuksia ”wastasta”. Arabiankielisellä ilmaisulla tarkoitetaan henkilökohtaisten suhteiden hyödyntämistä paremman tai nopeamman palvelun saamiseksi.
Se on myös arabimaissa yleinen käytäntö. Wastalla hoidetaan lupa-asiat, saadaan työpaikka, päästään yliopistoon, hankitaan ylennys ja oma sairaalahuone tai nopeutetaan laboratoriotutkimuksia.
Tutkimusmaina olivat Jordania, Libanon ja palestiinalaisalue. Libanonissa wastaan oli turvautunut kuluneen vuoden aikana 54 prosenttia, Palestiinassa 39 prosenttia ja Jordaniassa 25 prosenttia.
Kansalaiset käyttävät wastaa useimmin asioidessaan oikeuslaitoksen tai vesi- ja sähköyhtiöiden kanssa. Libanonissa peräti 65 prosenttia turvautui vuoden sisällä tuttujen tukeen hakiessaan oikeutta.
Maailmanpankki arvioi, että 54 prosenttia Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan työikäisistä on vailla töitä. Yli 60 prosenttia Trandsparencyn haastattelemista nuorista olikin sitä mieltä, että vaikutusvaltaisessa asemassa oleva tuttu on perusedellytys saada töitä tai opiskelupaikka.
”Wastalla on tuhoisa vaikutus muihin peruspalveluja hakeviin kansalaisiin, koska se pakottaa heidät jonon hännille ja vaarantaa siten heidän terveytensä ja taloudellisen turvallisuutensa”, Transparency muistuttaa.
Wastan käytännön vaikutuksia kuvaa 24-vuotiaan palestiinalaisnaisen Lemian tarina.
”Muutama vuosi sitten sain lukion päättötutkinnossa arvosanakseni yli 90 pistettä sadasta. Olin varma, että saan sillä varattomille myönnettävän opiskelustipendin teknilliseen korkeakouluun, jonka kaikki muutkin pääsyvaatimukset täytin.”
”Pyrin, ja odotin kauan vastausta. Muutamia kuukausia myöhemmin eräs lukion luokkakaverini, jonka päättöarvosana oli ollut 60:n paikkeilla, tuli sattumalta vaatekauppaan jossa työskentelin. Hän kertoi saaneensa saman stipendin kälynsä avulla ja opiskelevansa nyt insinööriksi, vaikkei olisi sitä oikein halunnutkaan ja tuskin tulisi koskaan työskentelemään alalla.”
”Itkin kauan. ”
Useimmat arabikansalaiset tunnistavat wastan kielteiset vaikutukset ja pitävät sitä yhtenä korruption muotona. Silti he käyttävät sitä itsekin, koska uskovat etteivät muuten saisi tarvitsemiaan peruspalveluja, Transparency muistuttaa.
Henkilökohtaisten suhteiden hyödyntäminen kulkee sitä paitsi usein käsi kädessä lahjonnan kanssa: noin puolet wastan käyttäjistä maksoi myös lahjuksia.
Tutkimuksen tuloksissa huolestuttavaa on, että suurelta osalta lahjuksia antaneilta ei niitä pyydetty. He tarjosivat niitä, koska tiesivät, että niitä odotettiin, jotta palvelu pelaisi. Se kertoo, miten syvälle korruptio on juurtunut arkeen.
Monet lahjusvaatimuksen kohteiksi joutuvista eivät tiedä, että heidän pitäisi ilmoittaa asiasta heti poliisille. Ilmoitusvelvollisuudesta tietävistäkin suuri osa jättää toimimatta: he olettavat oikeuslaitoksen vain vaativan lisää lahjuksia tai paljastettujen viranomaisten kostavan heille.
Transparency kannustaa arabimaiden hallitsijoita luomaan kostotoimet estäviä suojajärjestelmiä ilmiantajille, jotka paljastavat väärinkäytöksiä ja rikkeitä.
Tätä nykyä Lähi-idän pilliinpuhaltajat eli whistleblowerit ovat jatkuvasti vaarassa menettää työ- tai opiskelupaikkansa ja joutua väkivallan tai pidätyksen kohteiksi.
Transparency kertoo esimerkkinä palestiinalaisesta tilintarkastajasta Sami Khalidista (nimi muutettu), joka havaitsi ministeriönsä johtavien virkamiesten rakentaneen laajan rahansiirtoverkoston julkisista varoista omille tileilleen.
Kun hän ilmoitti petoksesta esimiehilleen, asiaa ei tutkittu mutta hänet pakotettiin eroaamaan ja pidätettiin syytettynä kunnianloukkauksesta.
Nopea ja tehokas keino vähentää korruptiota on julkisten e-palvelujen lisääminen. Kun passi, ajokortti, lukukausimaksu tai terveyskeskusaika tilataan ja maksetaan verkossa, mahdollisuudet lahjusten kiristämiseen vähenevät oleellisesti.
Korruptio sekä henkilökohtaisten suhteiden käyttö olisi Transparencyn mukaan kriminalisoitava selkeästi ja annettava niitä vastustaville järjestöille ja medialle vapaus toimia.
Hyvästäkään laista ei ole mitään hyötyä, ellei sen antamia mahdollisuuksia käytetä tutkinnassa ja oikeusistuimissa.
Esimerkiksi palestiinalaishallinto kirjasi vuonna 2010 lahjonnan rikokseksi, josta rangaistaan 3–15 vuoden vankeustuomiolla.
Palestiinassa lahjonta on vähäisempää kuin useimmissa muissa Transparencyn tutkimuksen kohdemaissa. Kuitenkin 17 prosenttia haastatelluista palestiinalaisistakin käytti kuluneen vuoden aikana lahjuksia asioidessaan julkisten palvelujen tarjoajien kanssa.
Yksikään palestiinalainen oikeusistuin ei silti ole langettanut ainuttakaan tuomiota lahjusten vaatijoille tai wastan toteuttajille, Transparency muistuttaa.
Sen paikallisyhdistys Aman on osoittanut lain olevan täynnä porsaanreikiä, jotka käytännössä vesittävän oikeusjutut.
Aman esitti havaintonsa palestiinalaishallinnolle, joka kirjasikin sen suositukset maaliskuussa 2019 tehtyihin lainmuutoksiin. Lokakuussa palestiinalaishallinto jopa perusti ensimmäisen suojaverkoston pilliinpuhaltajille.
Tilanne on siitä huolimatta sama kuin ennenkin: oikeusjuttuja ei ole nostettu.
Transparencyn tutkimus on herättänyt ”mitä minä sanoin”-tyyppistä huomiota Israelissa, joka mielellään käyttää itsestään määritelmää ”Lähi-idän ainoa demokratia”.
Ilakointi on turhaa, sillä Israel ei suinkaan ole vapaa vakavasta korruptiosta.
Maan oikeuskansleri asetti pitkäaikaisen pääministerin Benjamin Netanjahun marraskuussa 2019 syytteeseen lahjonnasta, kavalluksesta ja luottamuksen pettämisestä.
Netanjahua syytetään 63-sivuisessa syytekirjelmässä siitä, että hän on vastaanottanut satojen tuhansien eurojen edestä ”lahjoja” miljardööriystäviltään ja käynyt vaihtokauppaa Israelin media-alan tärkeiden vaikuttajien kanssa saadakseen myönteistä julkisuutta.
Joulukuussa Israelin valtionsyyttäjä päätti nostaa syytteet useita Netanjahun lähipiirin jäseniä kohtaan lahjusten vastaanottamisesta. Tapaus koskee Saksasta hankittaviin sukellusveneisiin liittyvää miljardikauppaa.
Hänen vaimonsa tuomittiin kesäkuussa omassa oikeudenkäynnissään julkisten varojen väärinkäytöstä ja tuhlaamisesta.
Netanjahun edeltäjä Ehud Olmert puolestaan erosi pääministerin virasta vuonna 2008 vähän ennen kuin hänet tuomittiin korruptiosta 16 kuukaudeksi vankeuteen.
Israelin lakimiesliiton puheenjohtaja Efi Nave puolestaan erosi alkuvuonna 2019 sen jälkeen kun hänet pidätettiin epäiltynä lahjonnasta, petoksesta ja asemansa väärinkäytöstä.