Päättyykö Kiinan talousihme?

Koronapandemian jälkeen Kiinan johto toivoi maan kansantalouden 2023 lähtevän uuteen nousuun. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan Kiinan talous on nyt syvässä kuopassa. Kasvu on ollut hidasta, kulutus on takkuillut, asuntomarkkinat ovat romahtaneet, ja maan johtajan Xi Jinpingin yksityisyrityksille asettamat rajoitukset hermostuttavat sijoittajia. Haasteiden ­luettelo on pitkä, eikä maan johdolla näytä olevan sel­keää tiekarttaa talouden saamiseksi takaisin raiteilleen.

Kiinan ”talousihme” käynnistyi joulukuussa 1978, kun maan ylin johtaja Deng Xiaoping ilmoitti avaavansa maan talouselämää. Siitä alkoi vuosikymmeniä kestänyt ennennäkemätön nousu, jonka aikana Kiina teollistui, kaupungistui ja vaurastui. Bruttokansantuote henkeä kohden kohosi muutamasta sadasta dollarista nykyiseen 12 600 dollariin. Kiina nousi köyhyydestä ylemmän keskituloluokan maaksi.

Kauan pidettiin väistämättömänä, että Kiinan kansantalous jatkaa kasvuaan ohi Yhdysvaltojen ja että Kiina nousee USA:n rinnalle tai ohittaa sen globaalina mahtina. Nyt Kiinan nousu ei enää näytä niin selvältä. Jotkut ovat väläyttäneet, että Kiinan talousihme on ohi ja että maa voi joutua pitkäaikaisen pysähtyneisyyden tilaan.

BKT:n kasvu on kauan toiminut Kiinan johdon tärkeimpänä mittarina sekä kansantalouden tuottavuudesta ja kyvystä luoda työpaikkoja että maakuntien ja paikallistason johtajien suoriutumisesta.

Aina 2010-luvun alkuun saakka kahdeksan prosenttia oli eräänlainen maaginen luku, joka oli saavutettava, jotta talous loisi tarpeeksi työpaikkoja taatakseen yhteiskunnallisen tasapainon. Kolmenkymmenen vuoden ajan noin 10 prosentin kasvutavoite yleensä saavutettiin tai ylitettiin.

Xi Jinpingin noustessa 2012 valtaan Kiina oli jo verrattain vauras ja kasvu hiipui vähitellen lähemmäksi kuutta prosenttia. Vuonna 2022 Kiinan talous kasvoi tiukkojen koronarajoitusten takia vain kolme prosenttia, ja viime vuodelle Kiina asetti ”noin viiden prosentin” tavoitteen, matalimman vuosikymmeniin.

Kun maan viranomaiset vahvistivat talouden kasvaneen 5,2 prosenttia, monet kansainväliset tutkimuslaitokset pitivät lukua ylimitoitettuna.

Tälle vuodelle Kiina asetti jälleen ”noin viiden prosentin” tavoitteen. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF taas ennustaa, että Kiina kasvaa tänä vuonna vain 4,6 prosenttia ja sen kasvu laskee vuoteen 2028 mennessä 3,5 prosenttiin.

Yhdysvaltojen talous käy samalla kaikilla sylintereillä, ja Cornellin yliopiston professori Eswar Prasad, joka johti aiemmin IMF:n Kiina-osastoa, epäilee, ettei Kiina enää lainkaan kykene nousemaan Yhdysvaltojen ohi.

Kiinan kasvun takkuillessa myös työllisyys on kärsinyt, erityisesti nuorten keskuudessa. Vastavalmistuneiden on vaikeaa löytää koulutustaan vastaavaa työtä, ja miljoonia suurkaupunkeihin työpaikkojen perässä muuttaneita siirtotyöläisiä on palannut koteihinsa maaseudulla.

Nuorisotyöttömyyden noustua viime vuonna 21 prosenttiin Kiinan tilastotoimisto yksinkertaisesti lakkasi julkaisemasta asiaa koskevia lukuja.

Maailman suurinta asuntokuplaa on jo vuosia lakaistu maton alle. Viidennes Kiinan kaupun- kien asuntokannasta – yli 50 miljoonaa asuntoa – seisoo tyhjillään ja ”aavekaupunkeja” ja keskeneräisiä rakennustyömaita on ympäri maata. Tyhjiin asuntoihin mahtuisi arviolta 150 miljoonaa asukasta, yli 10 prosenttia maan väestöstä.

Kiinan suurin rakennusyritys, Evergrande, asetettiin vuoden alussa konkurssiselvitykseen. Sillä on velkaa yli 300 miljardia dollaria, lähes kaksi kertaa niin paljon kuin Suomen valtiolla. Useat muut rakennusfirmat ovat konkurssin partaalla, ja rakennustoiminta on monessa kaupungissa pysähtynyt.

Kiinteistörakentaminen vastaa noin 24 prosenttia Kiinan kansantulosta, ja sen ongelmat heijastuvat koko kansantalouteen ja myös maan rajojen ulkopuolelle. Muun muassa Kambodžasta ja Malesiasta löytyy runsaasti kiinalaisyritysten rahoittamia ”aaverakennuksia”. Alan ongelmien­ selvittäminen vie optimististenkin arvioiden mukaan vuosia.

Lähes kolme vuosikymmentä kestäneen kasvuputken päätteeksi 1990-luvun alussa Japanin talouskupla puhkesi. Sitä seurasi kaksi ”menetettyä vuosikymmentä”, joiden aikana talouselämä polki paikallaan. Nyt Kiinan talous potee samanlaisia oireita.

Kun muu maailma taistelee inflaation kanssa, Kiinan talous kärsii deflaatiosta. Kuluttajahintaindeksi oli maaliskuussa noussut vain 0,1 prosenttia viimevuotisesta ja tuottajahintaindeksi oli laskenut 2,8 prosenttia.

Deflatoriset paineet rasittavat sekä valtionyhtiöitä että yksityisyrityksiä ja ovat johtaneet murskatappioihin Kiinan osakemarkkinoilla. Vihaisten investoijien rauhoittamiseksi osakemarkkinoiden valvontaviranomaisen johtaja erotettiin helmikuussa virastaan.

Asuntomarkkinoiden romahtamisen myötä teräksen ja muiden rakennusmateriaalien kysyntä on luhistunut. Tästä aiheutuva teräksen ylituotanto taas on kanavoitunut ennen kaikkea autojen valmistukseen, ja sen seurauksena myös autojen hinnat ovat laskeneet. Yhdysvallat ja monet muut pelkäävät tilanteen johtavan laajamittaiseen polkumyyntiin maailmanmarkkinoilla. Toukokuussa USA ilmoittikin kaavailevansa uutta sadan prosentin tuontitullia kiinalaisille sähköautoille.

Elintarvikkeiden, elektroniikan ja muiden kulutustavaroiden hintojen laskiessa myös kiinalaisten kuluttajien luottamus on kärsinyt. Teoriassa alhaisten hintojen pitäisi houkutella kuluttajia ostamaan, mutta näin ei ole käynyt, vaan heidän mielialansa on muuttunut deflatoriseksi.

Monet kiinalaiset kiristävät nyt vöitään, odottavat hintojen laskevan edelleen ja siirtävät tärkeitä hankintoja tuonnemmaksi. Tilanne vaikeuttaa johdon pyrkimyksiä elvyttää Kiinan talouselämää, puhumattakaan maan siirtämisestä investointijohtoisesta talousmallista kulutusvetoiseen kasvuun.

Kiinassa tikittää myös demografinen aikapommi. Väestö vanhenee, mutta turvaverkot ovat heikot. Työtätekevien määrä lähti laskuun jo 2015, ja vuonna 2022 myös väkiluku väheni. Viime vuonna laskusuuntaus jyrkkeni: väkiluku laski yli ­kahdella miljoonalla ja työtätekevien määrä lähes 11 miljoonalla.

Ennusteiden mukaan vuoteen 2050 mennessä Kiinan väkiluku laskee noin kahdeksan prosenttia, nykyisestä 1 426 miljoonasta noin 1 313 miljoonaan.

Työtätekevien määrän taas arvioidaan laskevan 19 prosenttia, nykyisestä 865 miljoonasta noin 700 miljoonaan. Ikääntymisen aiheuttamien­ työmarkkinaongelmien ratkaisemista vaikeuttaa se, että Kiina pitää rajansa suljettuina maahanmuutolta.

Kiinan ongelmat vaatisivat laajoja ja markkinaystävällisiä toimia. Xin johdolla ideologia on kuitenkin kulkenut talouspolitiikan edellä, ja uudet taloustoimet ovat jääneet vaatimattomiksi. Valtaosa Deng Xiaopingin 1980-luvulla alulle panemista talousuudistuksista on pantu hyllylle, eikä niiden tilalle ole kehitetty uusia ratkaisuja.

Käynnistämällä Kiinan ”talousihmeen” Deng pyrki irti Mao Zedongin epäonnistuneiden talouskokeilujen perinnöstä. Ensin Deng avasi kansantalouden perustamalla rannikkokaupunkeihin erityistalousvyöhykkeitä, joihin Kiina houkutteli ulkomaisia sijoittajia, ja kehittämällä maan sisämarkkinoita. 1990-luvulla Kiinan ”sosialistista markkinataloutta” vahvistettiin yksityistämällä osa maan valtionyhtiöistä, ja suurkaupungit ja maakunnat käynnistivät kilpaa mittavia infrastruktuurihankkeita.

Runsaan 30 vuoden ajan investointivetoinen malli toimi hyvin. Seurannaisvaikutuksia olivat kuitenkin eriarvoisuuden nopea kasvu ja valtion­yritysten ja paikallishallintojen ylivelkaantuminen.

Vuosituhannen alussa uudistukset hidastuivat ja kävi selväksi, että nopean kasvun malli oli tullut tiensä päähän. Kiinan johto alkoi puhua kansantalouden siirtymästä kulutusvetoiseen kasvuun, ja paineet uudistusten elvyttämiseen kasvoivat.

Tultuaan valtaan 2012 Xi Jinpingillä oli kuitenkin muuta mielessä, ja hän käänsi talouspolitiikan ajassa taaksepäin. Xi on painottanut talouspolitiikan ideologista sisältöä muun muassa rajoittamalla yksityisyritysten vapauksia ja vaatimalla, että kommunistipuolue on edustettuna niiden hallintoelimissä. Hän suosii valtionyhtiöitä, asettaa uusia esteitä ulkomaisille sijoittajille, näyttää unohtaneen kulutuksen elvyttämisen ja on peruuttanut valtaosan Dengin uudistuksista.

Vuoden 2022 lokakuussa kommunistipuolue valitsi Xin poikkeukselliselle kolmannelle toimikaudella. Kiinassa on vuosikymmeniä vallinnut käytäntö, että viiden vuoden välein pidettävän puoluekokouksen jälkeen puolueen keskuskomitea kokoontuu seuraavan vuoden lopussa päättämään viisivuotiskauden talouslinjauksista.

Niin kutsutun kolmannen pleenumin olisi kuulunut kokoontua viime vuoden loka-marraskuussa, mutta pitkän viiveen jälkeen puolue ilmoitti vasta huhtikuun lopussa, että täysistunto pidetään heinäkuussa. Viive heijastanee puolueen sisäisiä vaikeuksia päästä yhteisymmärrykseen linjauksista ja on lisännyt epävarmuutta sekä Kiinassa että sen kansainvälisten kumppaneiden keskuudessa.

Samalla Xi on asettanut omia liittolaisiaan talouspolitiikan avainvirkoihin. Viime vuonna nimitetty talouspolitiikan ”tsaari”, varapääministeri He Lifeng, kuuluu Xin lähimpään sisäpiiriin, ja vastikään keskuspankin pääjohtajaksi nimitetty Pan Gongsheng toimii samalla pankin puoluesihteerinä. Kahden tehtävän keskittäminen samalle henkilölle on poikkeuksellista ja heikentää keskuspankin tähänkin asti rajoitettua itsenäisyyttä.

Kohonneeseen työttömyyteen Xi taas reagoi kehottamalla nuoria ”nielemään katkeruutta”, olemaan kestäviä ja hakemaan työtä maaseudulta.

Kommentti kuulosti monen korvissa maolaiselta. Kulttuurivallankumouksen aikana Xi joutui nuorena miehenä viettämään seitsemän vuotta talonpoikaiskylässä, mikä on voinut värittää hänen asennettaan.

Kansalaisten taloushuolien kasvaessa Kiinan johto on pyrkinyt siirtämään heidän huomionsa maan rajojen ulkopuolelle.

Pandemian jälkeen Xi on keskittynyt vahvistamaan Kiinan globaalia asemaa. Viime vuoden elokuussa hän osallistui näkyvästi BRICS-maiden huippukokoukseen ja sai ryhmittymän taivuteltua siihen, että mukaan kutsutaan kuusi uutta jäsenvaltiota. Kiina havittelee BRICS-ryhmittymästä vastavoimaa lännen johtamalle G7:lle.

Viime lokakuussa Kiina juhli näkyvästi Vyö ja tie -aloitteen kymmenvuotispäivää. Xin lippulaivaohjelma on rahoittanut infrastruktuuria ympäri maailmaa noin 1 000 miljardilla dollarilla ja hankkinut Kiinalle ystäviä ennen kaikkea globaalista etelästä.

Aloitetta on kuitenkin samalla kritisoitu siitä, että se edistää Kiinan etuja ja ajaa lainoja saavia valtioita velkaloukkuun. Juhlallisuuksiin osallistui edustajia lähes 150 maasta ja valtionjohtajia muun muassa Indonesiasta, Kambodžasta, Thaimaasta ja Venäjältä.

Samalla viranomaiset kehuvat maan taloutta ulkomaisille yrityksille ja kannustavat niitä pysymään Kiinassa. Maaliskuun jälkipuoliskolla pidetyn Kiinan kehitysfoorumin yhteydessä Xi järjesti poikkeuksellisen tapaamisen amerikkalaisten suuryritysten johtajien kanssa ja vakuutti heille Kiinan jatkavan talouden avaamista. Lupaus kuitenkin ontui, kun Kiina samalla tiukensi tuontirajoituksia suojatakseen omaa elektroniikkateollisuuttaan.

Kiinalaista yleisöä taas pidetään uutispimennossa. Pian sen jälkeen kun tilastotoimisto oli lopettanut nuorisotyöttömyyslukujen julkaisemisen se alkoi julkaista myönteisempiä mutta vähemmän uskottavia lukuja.

Kun maan väkiluku alkoi laskea, tilastotoimisto rajoitti väestötilastojen julkaisemista, ja viime vuonna se lopetti kuluttajaluottamuskyselyiden tulosten julkaisemisen. Vastoin viranomaisten odotuksia toimenpide vain lisäsi kuluttajien kokemaa epävarmuutta.

Maaliskuussa kokoontuva kansankongressi on Kiinan jokavuotisen poliittisen kalenterin tärkein tapahtuma, jossa pääministeri linjaa ”työraportissaan” tulevan vuoden tavoitteita. Talouselämä on kansankongressin keskiössä.

Tänä vuonna pääministeri Li Qiangin raportti ei sisältänyt merkittäviä uusia aloitteita. Taloustavoitteet pysyvät lähes samoina kuin viime vuonna, paitsi että maanpuolustusmenojen on nyt määrä kasvaa 7,2 prosenttia, eli kansantuloa nopeammin.

Puheessaan Li Qiang tunnusti varovaisin sanakääntein, että ”perusta maan kansantalouden kestävälle elpymiselle ja paranemiselle ei vielä ole vakaa”. Hän viittasi muun muassa talouden vaatimattomaan kysyntään sekä ”ylikapasiteettiin tietyillä teollisuusaloilla” tarjoamatta kuitenkaan suunnitelmia julkisten elvytysmenojen tai kysynnän lisäämiseksi.

Xi painotti omissa puheenvuoroissaan teknologisten innovaatioiden käyttämistä teollisuustuotannon tehostamiseksi ja muistutti, että puolueen tulee ”rohkaista suuret ihmisjoukot hankkimaan onnellinen elämä omin käsin”. Monet tulkitsivat tämän tarkoittavan, että Kiina aikoo kotitalouksien kysynnän stimuloimisen asemesta lisätä edelleen maan teollista ylikapasiteettia.

Vakiintuneesta käytännöstä poiketen Li esitti vain otteita työraportistaan, ja hänen puheensa kesti vajaan tunnin, siinä missä hänen edeltäjillään oli tapana puhua kaksi tai jopa kolme tuntia.

Vuodesta 1991 lähtien vallinneesta käytännöstä poiketen Li ei myöskään pitänyt kokouksen päätteeksi lehdistötilaisuutta. Lehdistötilaisuus, vaikkakin se oli aina tarkkaan lavastettu, tarjosi medioille ainutlaatuisen mahdollisuuden esittää pääministerille kysymyksiä, ja useat Lin edeltäjistä käyttivät sitä hyväkseen käydäkseen medioiden kanssa vuoropuhelua ja korostaakseen omaa asemaansa.

Peruutus kielii Lin haluttomuudesta vastata vaikeisiin kysymyksiin. Tärkeämpi viesti oli kuitenkin se, että Xi ei halua pääministerinsä jakavan valokeilaa kanssaan.

Kiinan talousihme on pysähdyksissä. Hallinnon toimet talouselämän elvyttämiseksi ovat jääneet vaatimattomiksi, ja rakenteelliset ongelmat ovat edelleen ratkaisematta.

Kaivattuja uudistuksia ovat muun muassa yksityisyrittäjien ja sijoittajien kannustaminen, kotitalouksien kulutuksen lisääminen, suurten ja tehottomien valtionyhtiöiden saneeraaminen, eläkeiän nostaminen ja rahoitusmarkkinoiden avaaminen. Ilman näitä Xin on vaikeaa saada Kiinan taloutta jaloilleen.

Uusien linjausten puuttuminen huolestuttaa sekä mahdollisia sijoittajia että Kiinassa jo toimivia yhtiöitä. Monet suuryritykset arvioivat tuotantoketjujaan uudelleen, vähentävät riippuvuuttaan Kiinasta ja hakeutuvat naapurimaihin.

Esimerkiksi teknologiajätti Apple, joka on pitkään keskittänyt tuotantonsa Kiinaan, siirtää nyt osan älypuhelintuotannostaan Intiaan ja osan muusta tuotannostaan Malesiaan ja Vietnamiin.

Maaliskuun kehitysfoorumissa IMF:n pääjohtaja Kristalina Georgieva painotti, että Kiina on tienhaarassa, jossa vaihtoehtoina ovat menneen ajan talouspolitiikka tai markkinamyönteiset uudistukset.

Talousongelmien vaikutuksesta Kiinan kansainvälisiin suhteisiin on esitetty erilaisia näkemyksiä.

Kiinan tavoite kasvaa Yhdysvaltoihin rinnastettavaksi suurvallaksi ja muuttaa maailmanjärjestystä omien ja autoritääristen liittolaistensa arvojen mukaiseksi ei ole muuttunut. Joidenkin mielestä talousongelmat voivat kuitenkin rajoittaa Kiinan halukkuutta käyttää kovia ulko- ja turvallisuuspoliittisia keinoja.

Kiina on viime vuosina lisännyt pehmeän vallan käyttöä ennen kaikkea laajoilla kansainvälisillä investoinneillaan. Vyö ja tie -aloitteen kymmenvuotisjuhlallisuuksien yhteydessä Kiina kuitenkin ilmoitti investointien merkittävästä vähentämisestä ja keskittymisestä pienempiin ja vihreämpiin hankkeisiin.

Kiina on myös osoittanut ambitioita toimia erilaisissa rauhanvälitystehtävissä, joskin monet asettavat kyseenalaiseksi sen sopivuuden tällaiseen rooliin.

Xin luottamus puolustusvoimien taistelu­val­miuteen ei myöskään juuri nyt ole korkeimmillaan. Kansan vapautusarmeijaa ovat viime vuosina riivanneet erilaiset skandaalit. Ne huipentuivat viime vuonna puolustusministeri Li Shangfun erottamiseen virastaan, kun hän oli palvellut ministerinä vain seitsemän kuukautta. Li, jota pidettiin Xin luottomiehenä, oli aiemmin vastannut puolustusvoimien hankinnoista.

Pian sen jälkeen Kiinan sotilaallisesta ohjushallinnosta erotettiin kaksi kokenutta kenraalia ja liuta muita upseereita. Lehdistöraporttien mukaan syynä olivat hankintoihin liittyvät väärinkäytökset, joiden väitettiin heikentäneen Kiinan ohjusten laatua ja laajemminkin sen aseistuksen luotettavuutta.

Toisten mielestä Kiinan nopeasti kasvava puolustusbudjetti ja lisääntynyt uho Etelä-Kiinan merellä ja Taiwania kohtaan taas viittaavat otteiden kovenemiseen. Teoksessaan Danger Zone yhdysvaltalaiset professorit Hal Brands ja ­Michael Beckley varoittavat heikkenevään Kiinaan liittyvistä riskeistä. Ennen kaikkea he pelkäävät Kiinan johdon kokevan, että aika on käymässä vähiin Taiwanin ”jälleenyhdistämiseksi”. Kyse on Kiinan ulkopolitiikan avainkysymyksestä, jonka Xi on luvannut valtakaudellaan ratkaista.

Venäjän Ukrainaa vastaan käymä hyökkäyssota ja Lähi-idän konfliktin laajeneminen ovat vieneet maailman huomion ja sitoneet Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden voimavaroja. Aasia ei juuri nyt ole huomion keskipisteenä. Tilanne saattaa houkutella Kiinaa painostamaan Taiwania entistä kovemmin, taloudellisesti ja sotilaallisesti.

Taiwanin Lai Ching-te, joka kuuluu Kiinaan kielteisesti suhtautuvaan Demokraattiseen edistyspuolueeseen, astui toukokuussa virkaan maan presidenttinä, mikä tarjoaa myös Kiinalle tilaisuuden äänekkäämpään sapelinkalisteluun.

Yleistä epävarmuutta lisäävät Yhdysvaltojen marraskuussa pidettävät presidentinvaalit, joissa vastakkain ovat lähes varmasti istuva presidentti Joe Biden ja entinen presidentti Donald Trump. Jos Trump valitaan presidentiksi, Yhdysvallat vetäytyy todennäköisesti kansainväliseltä areenalta ja suojaa markkinoitaan uusilla protektionistisilla toimilla, mikä voi syventää USA:n ja Kiinan välistä kuilua.

On myös epäselvää, missä määrin Trumpin johtama Yhdysvallat olisi valmis jatkamaan rooliaan globaalin rauhan takaajana. Tämä voi tarjota taloudellisesti hapuilevalle Kiinalle tilaisuuden jälleen vahvistaa kansainvälistä asemaansa ja antaa uutta pontta Xin aikeille Taiwanin suhteen. 

Robert Wihtol on Asian Institute of Management -johtamiskorkeakoulun dosentti.

Teksti on julkaistu ensi kertaa Kanavassa 4/2024. Kanavan voit tilata täältä.