Kiina: Kommunistinen puolue oppii Venäjän yksinvaltiaan virheistä
Xi Jinping nostaa nuoria kannattajiaan. Putinin seuraajaa ympäröi ”omerta”.
Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteerin Xi Jinpingin kausi jatkuu vuoteen 2022. Sen tärkein tunnus on taistelu valtionsektorin korruptiota vastaan.
Xi paalutti asemansa muuttamalla pelisäännöt maan edun nimissä. Vaikka hän on vankasti vallassa, kollektiivinen johto sanoo viimeisen sanan. Se estää ykkösmiehen äkkinäiset harkitsemattoman liikkeet ja seikkailut, jollaisiin pohjoisen naapurin yksinvaltias Vladimir Putin on sortunut.
Xin varsinainen missio on kommunistisen puoleen pitäminen vallassa, mikä edellyttää kipeitä talousuudistuksia. Varsinaisesti pääsihteeri pelkää vastatoimia korruptoitujen perheiden taholta, jotka saavat eniten hyötyä järjestelmästä: virkamiehet istuttavat suojattejaan ja sukulaisiaan valtion- ja yksityissektorille ja itse koskemattomina kuljetuttavat pääomia ulkomaille.
Valtionyritysten huippujohtajat eivät tahdo antaa kontrollia hallitukselle. Valtionyhtiöiden uudistus ja demonopolisaatio onkin julistettu ykkösprioriteetiksi, mutta suurisanaiset aloitteet eivät ole liikahtaneet eteenpäin.
Uudistusta uhkaa puoluebyrokratian ja suurpääoman kasvaminen yhteen, jolloin oligarkit pääsisivät mukaan puolueen päätöksentekoon.
Xi Jinpingin tunnus on ”kiinalainen unelma”, epäselvä keitos kiinalaisesta nationalismista ja virallisesta kommunismista. Taloudessa hän lupaa kovimpia uudistuksia 20 vuoteen ja politiikassa korruption vastaista taistelua ja puolueen puhdistaminen lahjuksenottajista.
Xi on painottanut ”sosialistisia ydinarvoja”, joita ovat isänmaallisuus, omistautuminen, kunniallisuus ja ystävyys. Missä ihmeessä tässä on marxismi ja proletariaatin diktatuuri? Näissä arvoissa tunnistaa protestanttiset hyveet, mutta yhtä hyvin kongfutselaisuuden painottaman epäitsekkyyden ja yhteisen hyvän.
Puolueen keskuskomitean täysistunnon päätösasiakirjassa viime vuoden lokakuulta nostettiin pääperiaatteeksi maan hallitseminen lain mukaisesti kaikilla tasolla.
Oikeusistuimia ollaan siirtämässä paikallisen puoluejärjestön määräysvallasta keskuksen hallintaan. Valtionhallinnon avoimuutta lupaillaan myös, samoin perustuslain merkityksen kasvattamista. Hallinnon oikeusperusta on Xille keino saada byrokratia uudistajien määräysvaltaan.
Ennen kaikkea kyse on isänmaan kestävästä kehityksestä. Puolueen yksinvallan pääargumentti onkin ”häpeän vuosisata”, Kiinan heikkous ja muiden riepoteltavaksi joutuminen 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun puoliväliin.
Kiinalla on edessään suuria haasteita: talouskasvu hidastuu, tuloerot kasvavat, ympäristö- ja kansallisuusongelmat kärjistyvät.
Kriisi-ilmapiiri vahvistaa Xin asemaa reformien veturina, mutta hänen kautensa vuoteen 2022 ei riitä uudistusten vakiinnuttamiseen ja korruption kitkemiseen.
Siksi hän haluaa luovuttaa vallan luotettaviin käsiin, jotka jatkavat päälinjaa.
Yksi Neuvostoliiton pysähtyneisyyden kauden opetuksista Kiinan johdolle on se, että on valmistettava tulevat johtajat hyvissä ajoin ja saatettava heidät huipulle pitkän aikavälin suunnitelman mukaisesti.
Mihail Gorbatšov oli Neuvostoliiton kommunistiselle puolueelle yllätys, ja ammottava katkos, pysähtyneisyys ja vanha johto sortuivat hosumiseen ja harkitsemattomaan kiirehtimiseen perestroikassa ja aiheuttivat siten siten imperiumin tuhon.
Yksinvaltiaan Putinin seuraajakysymystä ympäröi ”omerta”, mikä on merkittävä syy nyky-Venäjän epävakauteen.
Niinpä Kiinan puolue suorittaa sukupolvien rotaation kymmenen vuoden välein ja pitää ylimmän päätösvallan kollektiivisen johdon käsissä. Viisi nykyisistä politbyroon jäsenistä joutuu 2017 eläkkeelle iän takia.
Siksi Xi yrittää muuttaa pelisääntöjä ja nostaa nuoria kannattajiaan. Ratkaisu tapahtuu ennen vuotta 2017, joten hidastuva talous ja uudistusten kipeys voivat tuottaa pikapuoliin melkoista draamaa.
Koulutettavana on nyt ”kuudes sukupolvi”. Tulevat johtajat ovat syntyneet 1960-luvulla ja heiltä puuttuu ”kulttuurivallankumouksen rokotus”, joka takasi, että johto ei sorru populismiin. Nuorilta leijonilta edellytetään erinomaista uralla edistymistä, hallinnollista kokemusta ja monipuolisia näyttöjä.
Puolueen pääsihteeriksi ja hallituksen puheenjohtajaksi 2022 ounastellaan politbyroon nuorimpiin jäseniin kuuluvia Hu Chunhuaa ja Sun Zhengcaita.
Hu Chunhua on Guangdongin eli Kantonin puoluejohtaja ja Kiinan edellisen puoluejohtajan Hu Jintaon suojatti. Hänet luetaan niin sanottujen komsomolilaisten ryhmään.
Hu Chunhuaopiskeli kieliä Pekingin yliopistossa, joka lähti Tiibetiin Komsomol-johtajaksi. Hän sai aikaan dialogin tiibetiläisten kanssa, mutta esti tiukasti separatismin.
Sitten Hu siirtyi Kiinan Sisä-Mongoliaan, jossa hän onnistui vaimentamaan talouskurjuuden ja kansallisten konfliktien tuottamat ongelmat pääosin neuvottelemalla.
Sun Zhengcai on Chongqingin alueen puoluejohtaja ja Kiinan entisen presidentin Jiang Zeminin suojatti. Hän menestyi maatalouden kehittämisessä ja on järjestellyt viljantuontia Venäjän Kaukoidästä.
Nuoria johtajia odottavat uudet haasteet. Kiinan kansantulo ohittaa 2020-luvulla Yhdysvallat. Mutta se saattaa, kuten Japani, vajota deflaation ja resession suohon. Edessä voi myös olla suuri poliittinen muutos kuten Etelä-Koreassa.
Kuudennen sukupolven täytyy saada aikaan vuoropuhelu koko väestön kanssa.
Tällaisesta poliittisesta reformista puolueella ei ole kokemusta, mutta suurempaa liberalismia pidetään väistämättömänä. Hongkongin haaste ja demokratialiike merkitsee puoluejohdolle tarkan pelin paikkaa.
Kommunistinen Kiina omaksui neuvostoliittolaisen sosialismin mallin, vaikka se lähtikin omille teilleen kulttuurivallankumouksessa ja sitten Deng Xiaopingin kääntäessä maan markkinatalouteen.
Neuvostoliittolaisesta kommunistisen puolueen mallista, yksinvallasta, ”demokraattisesta sentralismista” ja kaaderihierarkiasta se ei ole perääntynyt tuumaakaan, vaikka marxismi onkin enää pelkkää sanahelinää. Puolue ja maa ovat siirtyneet konfutselaisuuden särvittämään nationalistiseen praktisismiin.
Kiina ei ole luopunut kommunistisen puolueen yksinvallasta se ei ole luopunut, vaikka marxismi on nykyisin pelkkää sanahelinää. Puolue ja maa ovat siirtyneet konfutselaisuuden särvittämään nationalistiseen praktisismiin.
Tämä on toinen osa Kiinaa käsittelevästä juttusarjasta. Ensimmäisen osan voit lukea täältä.