Kekkonen hiihti virolaisille itsetuntoa

Suomen presidentin vierailu oli Virolle uusi kansallinen herätys.

Kekkonen
Teksti
Jarmo Virmavirta

Kekkosen vierailu 11.–14.3.1964 oli ensimmäinen korkean poliittisen tason vierailu länsimaista Viroon sotien jälkeen. Vierailu tapahtui Puolan-vierailun jatkeena epävirallisena työvierailuna. Se oli poliittisesti viisas muoto: puheetkaan eivät olleet saman kontrollin alla kuin virallisen vierailun puheet.

Kekkonen oli tunnustellut mahdollisuutta käydä Virossa jo vuonna 1958 valmistautuessaan ensimmäiselle viralliselle Neuvostoliiton-vierailulleen. Pyyntöön ei vastattu myönteistä eikä kielteistä. Voitiin siis yrittää uudelleen 1964, vaikka maailman tila oli huonompi. Neuvostoliiton suojasää oli ohi, Kuuban kriisi muistissa ja Berliinin muuri rakennettu. Toisaalta Kekkosella ja Nikita Hruštšovilla oli vahva keskinäinen luottamus. Lisäksi Neuvostoliitolla oli muitakin syitä suostua vierailuun. Ulkovirolaisten pelättiin ulottavan toimintaansa Suomeen uudella tavalla. Ja Kiinan johtaja Mao Zedong oli puhunut japanilaisille Viron itsenäisyyden palauttamisesta.

Vierailun järjestelyissä pyrittiin välttämään ennakkokohua. Suomen ulkoministeriötä informoitiin viime hetkillä. Tartossa kaupunginjohtaja Heino Sisask oli kylläkin saanut jo kolmisen kuukautta aiemmin määräyksen ja rahat korjauttaa Park-hotelli ja Käärikun urheilukeskus vierailua varten.

Vierailun isäntä oli Neuvosto-Viron korkeimman neuvoston puheenjohtaja Aleksei Müürisepp. Käytännön järjestelyistä vastasi ulkoministeri Arnold Green, tunnettu urheilumies.

Moskovasta Tallinnaan tulivat Neuvostoliiton ulkoministeriön protokollaosaston ja skandinaavisen osaston päälliköt. Vierailukohde oli Neuvostoliitto. Kekkosen Puolan-seurue jatkoi pääosin suoraan Helsinkiin, josta Tallinnaan tulivat akateemikko Kustaa Vilkuna sekä professorit Lauri Posti ja Lauri Hakulinen, Kekkosen vanhoja heimoaatetovereita.