Kaoottisessa Libyassa suuria määriä kemiallisia aseita – islamistiterroristit kiinnostuivat
Isis on kehottanut Libyan ääriliikkeitä kiihdyttämään pyhää sotaa. Järjestön epäillään kokeilevan omatekoisia kaasuaseita.
Ensin Syyria. Nyt Libya.
Riski kemiallisten aseiden tai niiden valmistusaineiden ajautumisesta vaarallisten äärijärjestöjen käsiin on tänä vuonna kasvanut oleellisesti.
Uusimmasta uhasta kertoo Libyan hallituksen hätäinen viesti Haagiin, jossa pitää päämajaansa Kemiallisten aseiden kieltojärjestö OPCW.
Libyalaisviranomaiset pyytävät OPCW:lta pikaista kansainvälistä apua maansa suuren kemiallisten aseiden varaston kuljettamiseksi turvallisesti pois maasta. Muutoin kemikaalit voivat päätyä islamistikapinallisille, jotka valtasivat pääkaupunki Tripolin elokuussa.
Monet Libyassa toimivat diplomaatit ja asiantuntijat ovat sitä mieltä, että käytännössä ainoa varma tapa pitää Libyan kemiallisten aseiden lähtöaineet pois islamistien käsistä on kuljettaa ne mahdollisimman nopeasti pois maasta.
Kyse on noin 850 tonnista niin sanottuja kakkosluokan kemikaaleja. Määrä on selvästi suurempi kuin koko vastikään tuhottu Syyrian kemiallisten aseiden varasto, joka koostui 600 tonnista kemikaaleja.
Tällä hetkellä kemikaalit on varastoitu Libyan kaakkoisosien syrjäisille aavikkoseuduille Ruwaghaan, missä ne oli tarkoitus tuhota.
Varastointialuetta ja sen viereistä Al Jufran lentokenttää on suojellut hallituksen värväämä pieni, ehkä vain muutaman kymmenen miehen asejoukko, joka ei Libyan tilanteesta tavallisesti hyvin perillä olevien italialaislähteiden mukaan kuitenkaan ole enää saanut viime viikkoina palkkaansa.
Aluetta on pidetty rauhallisempana kuin suurinta osaa Libyasta, mutta muutama päivä sitten islamistijoukkojen on raportoitu liikkuneen sen lähistöllä ja tuntemattomien ryöstäjien yrittäneen tunkeutua varastoalueelle.
Libya ei ole muualla Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa viime aikoina kovenneesta sotilaallisesta ja poliittisesta valtataistelusta erillään. Päinvastoin sen tapahtumat ovat kytkeytyneet ja kytkeytyvät jatkossakin tiiviisti kaikkiin muutoksiin, joita alueen eri vallanpitäjien ja niiden haastajien voimasuhteissa esiintyy.
Libyan oma syöksykierre kaaokseen kiihtyi sen jälkeen, kun Libyan parlamentissa enemmistön muodostaneet vanhoilliset islamistit kärsivät viime kesäkuun uusissa vaaleissa suurtappion. Islamistit torjuivat vaalituloksen ja nimittivät oman kilpailevan hallituksensa entisistä edustajistaan.
Islamistien avuksi riensivät Libyan diktaattorin Muammar Gaddafin kaatamisessa keskeisessä osassa toimineet Misratan seudun asekaartit eli Libyan aamunkoiton joukot. Vallattuaan elokuun loppupuolella Tripolin islamistit pakottivat hallituksen ja parlamentin pakenemaan 1200 kilometrin päähän Tobrukiin, jossa ne kykenevät vaivoin valvomaan pientä aluetta lähellä Egyptin rajaa.
Tripolia hallitsee nyt asejoukkojen tukema vanhoillisten islamistien kansankongressi, joka kutsuu itseään kansallisen pelastuksen hallitukseksi.
Käytännössä valta ei ole kunnolla kenenkään käsissä. Suomea viisi kertaa suurempi Saharan aavikkovaltio on sirpaloitunut pieniksi irrallisiksi valtakeskuksiksi, joita valvovat paikalliset pyssymiesjoukot. Moni niistä tukee joko al-Qaidaa tai Isisiä.
Ääri-islamilaisista asejoukoista tärkein Ansar al-Sharia haluaa luoda Libyaan yhtä jyrkästi islamin lakiin shariaan nojaavan hallinnon kuin Isis on pystyttänyt valtaamilleen alueille Syyriaan ja Irakiin.
Ansar al-Sharia on perustanut Isisiä matkien hiljattain ”islamilaisen kalifaatin” Dernaan, joka sijaitsee Tobrukin liepeille.
Egyptin tiedustelu- ja turvallisuuslähteiden mukaan Ansar al-Sharia ja eräät muut Libyan muut ääri-islamilaiset pyssykaartit toimivat jo yhteistyössä Isisin kanssa. Yhteydenpitoa ja tarvittaessa myös raha- ja asetoimituksia hoitavat Egyptin jihadistit Siinain autiomaan tukikohdistaan käsin.
Isis on myös kehottanut Libyan ääriliikkeitä kiihdyttämään pyhää sotaa, jihadia, ja ottamaan käyttöön vihollistensa rankaisemassa kovemmat keinot kuten päiden katkomiset.
Myös Libyan läntisessä naapurimaassa Algeriassa on aktivoitunut uusi Isisiä tukeva terroristijärjestö, Kalifaatin soturit Algeriassa, joka vastikään esitteli toimintaansa mestaamalla ranskalaisen turistin.
Asejoukon rungon muodostavat ääri-islamilaisen GIA-liikkeen kokeneet sissit, jotka 1990-luvulla sotivat hallitusta vastaan ja toteuttivat useita raakoja siviilien joukkomurhia Algerian pitkässä ja katkerassa sisällissodassa. He olivat mukana myös ääri-islamistien joukoissa, jotka Libyasta tulvineiden aseiden ja palkkasoturien avulla pitivät useita kuukausia Malin pohjoisosia hallussaan.
Näin ääri-islamilaisten ase- ja terrorijärjestöjen ketju ulottuu jo käytännössä Pohjois-Afrikasta Irakiin asti, huolto- ja viestireitteineen.
Terroristijärjestöjen mahdollisuudet kaapata tai valmistaa ydin- tai bakteeripommin kaltaisia joukkotuhoaseita näyttävät silti edelleen olemattomilta. Kuolemaa ja kauhua kylvävien karkeiden ja yksinkertaisten kemikaaliaseiden hankkiminen sen sijaan on jo kokonaan eri asia.
Esimerkiksi Isisin on epäilty viime viikkoina ryhtyneen valmistelemaan ja kokeilemaan omatekoisia kaasuaseita.
On mahdollista, että Isisillä on hallussaan kloorikaasua ja että se on käyttänyt sitä Irakin armeijaa vastaan, Britannian, Saksan ja Ranskan turvallisuusviranomaiset totesivat toissa viikolla. Eräässä tapauksessa Isisin kaasuhyökkäyksen uhreiksi olisi joutunut 12 hallituksen sotilasta, toisessa taas 15 Isisin taistelijan väitetään kuolleen täyttäessään kranaatteja kemikaaleilla.
Kloori on vapaasti hankittavissa oleva teollisuuskemikaali, josta on suhteellisen yksinkertaista valmistaa kaasua.
Esimerkiksi kemiallisista aseistaan luopuneen Syyrian armeijan väitetään pudottavan jatkuvasti ilmasta käsin kapinallisalueille noin sadan litran vetoisia kloorikaasutynnyreitä.
Kloorikaasu ei ole yhtä nopea tai tehokas tappaja kuin sariini tai edes sinappikaasu, mutta se syövyttää ja tuhoaa keuhkoja ja sen ärsytys- ja pelotevaikute on suuri.
Isisin tavoitteena lieneekin vihollisen vastarinnan murtaminen paniikkia kylvämällä. Ei ole mitään syytä, miksei se yllyttäisi myötäilijöitään Libyassa toimimaan samalla tavalla – varsinkin, jos nämä pääsevät käsiksi vielä järeämpiin myrkkyihin.
OPCW:n tutkimuslaboratoriona Suomessa toimivan Verifinin johtajan professori Paula Vannisen mukaan kakkosluokan kemikaaliaineiden vaarallisuutta ei pidä aliarvioida tai vähätellä niitä pelkiksi teollisuuskemikaleiksi. Niitä kaikkia voidaan käyttää kemiallisten aseiden valmistukseen.
”Oletamme, että Libyassa on ainakin sinappikaasun lähtöaineita. Jos ne joutuvat esimerkiksi jonkun terroristityhmän käsiin, ne ovat ehdottomasti vaarallisia. Ainakin al-Qaidalla on tiettävästi osaamista niiden valmistamiseksi kemiallisiksi aseiksi.”
Libyan varastoissa kerrotaan olevan myös isopropanolia, fosforitrikloridia, tionyylikloridia ja natriumfluoridia.
”Ne taas ovat sariinin ja muiden hermokaasujen lähtöaineita”, Vanninen sanoo.
Helsingin yliopiston kemian laitoksen yhteydessä toimiva Verifin oli keskeisessä roolissa, kun Syyrian tuhoisaa kaasuiskua tutkittiin viime vuonna.
Verifinin tutkimus selvitti, että satoja ihmisiä Damaskoksessa elokuussa 2013 surmanneessa kaasuiskussa käytettiin hermokaasu sariinia. Iskun seurauksena käynnistyi laaja kansainvälinen operaatio, jossa Syyrian kemiallisten aseiden varastot kuljetettiin pois maasta.
Tilanne Libyassa on edennyt nopeasti kohti täyttä sekasortoa ja uutta sisällissotaa. Valtion käytännössä ainoa tulolähde öljy- ja kaasuteollisuus kituu, kuudesta miljoonasta libyalaisesta yli 300 000 on paennut kotoaan. Kansalaisjärjestö Libya Body Count arvioi, että aseellinen väkivalta on vaatinut tänä vuonna jo yli 1100 uhria.
OPCW on antanut ymmärtää, että se valmistelee suunnitelmaa Libyan kemiallisten aineiden kuljettamiseksi maasta, mutta se on kieltäytynyt kommentoimasta hanketta tarkemmin. Siinä onkin monia mutkia.
Vuonna 1997 voimaan astunut kansainvälinen kemiallisten aseiden kieltosopimus edellyttää, että kemialliset aseet tuhotaan niiden omistajamaassa. Periaatteesta poikettiin ensimmäisen kerran Syyrian kohdalla, kun turvallinen tuhoaminen siellä osoittautui sisällissodan takia mahdottomaksi .
Syyrian kemialliset aseet kuljettiin OPCW:n valvomassa monimutkaisessa kansainvälisessä operaatiossa ensin Välimeren rannikolle Latakiaan. Siellä ne lastattiin norjalaisten ja tanskalaisten sota-alusten vartioimiin sekä suomalaisen kemiallisen suojelun erikoisosaston valvomiin rahtilaivoihin ja kuljetettiin italialaiseen Gioia Tauron satamaan.
Myrkkylasti siirrettiin siellä yhdysvaltalaiseen Cape Ray -alukseen, joka oli varusteltu kelluvaksi tuhoamislaitokseksi. Cape Ray kuljetti kemikaalit kansainvälisille vesialueille itäiselle Välimerelle, missä ne tuhottiin aluksen laitteistoissa elokuun puoliväliin mennessä.
Periaatteessa sama toimintamalli on nytkin mahdollinen, jos Libyan hallitus pysyy pystyssä ja kykenee edelleen pitämään Tobrukin ja kaakkoisosien autiomaasta sinne vievät tiet hallussaan.
Tobrukin syväsatama Välimeren rannalla kuuluu Libyan parhaisiin. Operaation kustannustenkin on arvioitu jäävän alle 20 miljoonaan euroon.
Libyan hallituksen asemaa vahvistaa se, että sen sanotaan vastikään solmineen pakon saneleman liiton Gaddafin armeijan muinaisen esikuntapäällikön kenraali Khalifa Haftarin kanssa.
Haftar johtaa Libyan mittapuissa keskimääräistä kurinalaisempaa ja paremmin aseistettua yksityisarmeijaa, joka on viime aikoina keskittynyt taistelemaan ääri-islamilaisia joukkoja vastaan maan toiseksi tärkeimmän kaupungin Benghazin omistuksesta.
Libyan valloitussotaa Tšadissa 1980-luvulla johtanut Haftar loikkasi aikanaan 1990-luvun alussa Yhdysvaltoihin jouduttuaan Gaddafin epäsuosioon. Hän keskittyi sieltä käsin Gaddafin kaatamiseen pyrkineen vastarinnan organisointiin ja palasi kansannousun käynnistyttyä Libyaan johtamaan maan itäosissa sotivia asekaarteja.
Haftaria pidetään ehkä ainoana sotapäällikkönä, joka nauttii jonkinlaista kannatusta ja arvostusta yli heimo- ja aluerajojen.
Kemikaalivarasto voidaan ehkä kuljettaa myös maarajan yli Egyptiin ja lastata sen satamissa.
Ongelmalliseksi voi kuitenkin osoittautua se, että Egypti on yksi ani harvoja maita maailmassa, jotka eivät ole suostuneet liittymään kemiallisten aseiden kieltosopimukseen. Muita ovat Israel, Pohjois-Korea, Angola, Etelä-Sudan ja Myanmar.
”Epäselvää on myös, kuinka todellinen vaara on”, korostaa Verifinin johtaja Paula Vanninen. ”Onko kyseessä todellinen uhka, vai hakeeko Libyan hallitus vain maksajaa tuhoamisohjelmalleen?”
Libyan kemiallisten aseiden määrä selittyy diktaattori Muammar Gaddafin suuruudenhulluilla suunnitelmilla. Gaddafi rakensi 42 vuotta kestäneen yksinvaltansa aikana rahaa ja vaivaa säästämättä Libyalle suuren kemiallisten aseiden arsenaalin tuotantolaitoksineen.
Sen toteuttajiksi ja toimittajiksi hän osti Libyan öljyvaroilla runsaasti läntisten tiedemiesten, teknisten asiantuntijoiden ja kemian teollisuuden yhtiöiden palveluja.
Asevaraston tuhoaminen alkoi, kun Gaddafi vuonna 2004 teki täyskäännöksen ja liitti Libyan kemiallisten aseiden kieltosopimukseen.
Sen hän teki hälventääkseen kuvaa maastaan terrorismia ruokkivana roistovaltiona. Gaddafi oli järkyttynyt tavasta, jolla Yhdysvallat edellisvuonna oli kukistanut Saddam Husseinin yksinvallan Irakissa ja pelkäsi amerikkalaisten saattavan iskeä seuraavaksi hänen kimppuunsa.
Libyalla oli tuolloin yli 1400 tonnia sinappi- ja hermokaasujen valmistukseen tarkoitettuja kemikaaleja sekä yli 3500 kaasuiskuihin suunniteltua ilmeisesti tyhjää lentopommin kuorta, joiden tuhoaminen alkoi OPCW:n valvonnassa.
Gaddafin vallan kolme vuotta sitten kaatanut kansannousu keskeytti hankkeen, mutta sitä jatkettiin sen jälkeen. Viime helmikuussa Libya ilmoitti tuhonneensa kaikki kemialliset aseet ja niiden valmistukseen tarvittavat vaarallisimmat ykkösluokan kemikaalit.