Kanava: Venäjä on valtiona kuin murrosikäinen poika – se uhoaa, mutta joutuu lopulta aikuisten torumaksi

Venäjä on unohtanut valistusajan ja romantiikan suuret hyveet. Yhteiskunnan viimeinen toivo on isoäiti, kirjoittaa Ville Hytönen.

Essee
Teksti
Ville Hytönen

Jälkineuvostoliittolainen kulttuuri on rakentunut valehtelun, mahtailun ja silmänlumeen ympärille. Nyt hällä väliä -meininki on muuttumassa puhtaaksi fasismiksi, kirjoittaa Ville Hytönen Kanava-lehden numerossa 3/2022. Suomen Kuvalehti julkaisee Kanavassa aiemmin julkaistuja tekstejä verkossa.

Minulla on ystävä, jonka maailmankatsomus on kärkevän ironinen. Hän ei pidä suurista ajattelijoista, ei poliitikoista, ei liikuttumisesta eikä uusista ajatuksista. Hän pitää pikemminkin struktuureista, ylellisyydestä varallisuutensa rajoissa ja ongelmien unohtamisesta.

Kun ennen sotaa matkustimme Venäjällä, hän nautti ruplan alhaisesta kurssista ja edullisista drinkeistä. Kun mietin, minkälaisen maatuska-nuken veisin lapselleni, häntä nauratti: eikö se ole vähän kliseistä?