Kanada – Neuvostoliitto 1972 – paljon enemmän kuin pelkkä jääkiekko-ottelu

Vastakkain olivat kapitalismi ja kommunismi, kansallistunto ja suurvallan ylpeys.

jääkiekko
Teksti
Markku Jokisipilä
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Lauantai-iltana 2. syyskuuta 1972 Montreal Forumissa vallitsi kiihkeä tunnelma. Täysi halli, 18 818 katsojaa, odotti NHL-ammattilaisten ja Neuvostoliiton maajoukkueen eli punakoneen kaikkien aikojen ensimmäistä kohtaamista. Televisiosta ottelua valmistautui seuraamaan yli 100 miljoonaa ihmistä, heistä suurin osa neuvostoliittolaisia.

Parhaassa katsomonosassa istui pääministeri Pierre Trudeausta ja konservatiivijohtaja Robert Stanfieldista alkaen korkeinta kanadalaista eliittiä. Kahdeksan ottelun Summit Series -sarjaa oli ennakoinut valtava julkisuusmylly, joka oli nostanut odotukset ja poliittisen mainosarvon kattoon.

Kanadalaisille jääkiekko oli pyhä asia ja keskeinen osa heidän identiteettiään. He olivat turhautuneet siitä, ettei Kanada ollut voinut kansainvälisen urheilun amatöörisääntöjen vuoksi lähettää olympialaisiin ja MM-kisoihin parhaita pelaajiaan. Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) ja jääkiekkoliitto (IIHF) olivat kuitenkin sallineet neuvostoliittolaisten valeamatöörien osallistua, koska näillä oli ammattilaisuutensa peitteenä sotilaan tai opiskelijan status.

Jääkiekon keksijöinä ja omistajina itseään pitäneiden kanadalaisten loukattu kansallisylpeys vaati hyvitystä. He halusivat näyttää neuvostonousukkaille kaapin paikan ja todistaa, millä tasolla kanadalainen jääkiekko oikeasti oli.

Taitokiekkoa pelanneen punakoneen uskottiin murenevan nopeasti rajuotteisten NHL-tähtien käsittelyssä. Asiantuntijat ennustivat lähes yksimielisesti kanadalaisten murskaavan vastustajansa sarjan kaikissa kahdeksassa ottelussa.