Kaikki uusiksi
Sota muutti rajat ja aatteet perinpohjaisesti.
Ensimmäisen maailmansodan piti olla lyhyt. Kansallismielisyys ja imperialismi hallitsivat keskustelua, ja teollisuusyhteiskuntien kilpavarustelu sysäsi kohti konfliktia.
Laaja asevelvollisuus marssitti miljoonia miehiä armeijoihin. Esimerkiksi Ranskalla oli riveissään kaikkiaan kahdeksan miljoonaa miestä, 79 prosenttia 15–49-vuotiaista miehistä. Uhrien lukua lisäsi merkittävästi ”enemmän ja enemmän” -periaate. Hyökkäyksen epäonnistuessa kaksinkertaistettiin miesten määrä ja hyökättiin uudelleen. Miljoonia kaatui. Rauhasta sopiminen vaikeutui, ja sota pitkittyi. Ylivoima ja näännytyssota toivat lopulta voiton ympärysvalloille.
Vanha poliittinen järjestys romuttui. Sota ei näyttänyt enää hohdokkaalta seikkailulta, ja läntisissä voittajavaltioissa ja Saksassa syntyi
pasifistista liikehdintää. Sodan vanavesissä julistautui itsenäiseksi kansallisvaltioita, kuten Suomi, jotka tarvitsivat kuitenkin nationalismia.
Työväenliike vahvistui, ja suurliikemiehet solmivat sopimuksia hallintojen kanssa. Syntyvyyteen panostettiin parantamalla naisten ja lasten asemaa. Eurooppa selvisi neljän vuoden sodasta vain ajautuakseen uuteen, entistä ankarampaan sotaan.