Käänne 90-vuotiaana - vanha ei enää vanhene
Satavuotiaita mutta kuin ysikymmpisiä. Belgialaiset Marie ja Gabrielle Vaudremer, Guinnesin maailman vanhimmat kaksoset, täyttivät sata syksyllä 2010. Kuva Thierry Roge / Reuters / Lehtikuva.
Keski-iästä lähtien ihminen raihnaistuu kiihtyvää tahtia. Kunnes 90-vuotiaana tapahtuu yllättäen käänne.
Ihminen ajattelee intuitiivisesti, että keho alkaa keski-iässä hiljalleen rapistua ja että vanhemmiten raihnaistuminen vain kiihtyy ja johtaa lopulta kuolemaan. Vanheneminen ei kuitenkaan ole mikään biologinen itsestäänselvyys.
Puut voivat elää satoja vuosia. Monet lintulajit elävät vain muutaman vuoden, mutta niiden odotettavissa olevien elinvuosien määrä ei välttämättä vähene yhtään, oli takana kuinka monta vuotta tahansa.
Vielä 1800-luvulla hyvin harva ihminen eli satavuotiaaksi. Kun todella vanhoiksi eläviä ihmisiä alkoi kehittyneimmissä maissa olla tilastolliseen tarkasteluun riittäviä määriä, kävi ilmi yllättävä käänne.
Brittitilastotieteilijät Major Greenwood ja J. O. Irwin julkaisivat vuonna 1939 Human Biology -lehdessä tutkimuksensa yli 93-vuotiaiden naisten kuolleisuudesta. He odottivat kuolleisuuden kasvavan ikävuosi ikävuodelta aivan kuten kaikilla aikuisilla ikäluokilla.
Mutta suureksi yllätyksekseen he huomasivatkin, että vanheneminen tuntui pysähtyvän ikävuosien 93 ja 100 välillä. Keskimääräisellä 99-vuotiaalla oli yhtä hyvät mahdollisuudet elää 100-vuotiaaksi kuin tavallisella 93-vuotiaalla 94-vuotiaaksi.
Miksi solut kestävät?
Havainnot ovat ristiriidassa sen yleisesti hyväksytyn fysiologisen teorian kanssa, että ajan mittaan soluihin kasaantuu yhä enemmän ja enemmän vaurioita.
Vauriot eivät alkuun näy missään, mutta vähitellen ne ilmenevät suorituskyvyn heikkenemisenä ja lopulta sairauksina. Ellei yksilö kuole tapaturmaisesti, soluihin kasaantuvat vauriot johtavat lopulta kuolemaan.
Kalifornian yliopiston evoluutiobiologin Michael Rosen mukaan merkittävä kysymys on, miksi luonnonvalinta mahdollistaa vaurioiden kasaantumisen soluihin ja kudoksiin. Ilmiön tutkiminen ihmisillä on kuitenkin vaikeaa.
Banaanikärpäsillä 1990-luvulla tehdyt kokeet osoittivat, että ikääntyminen hidastuu tietyn kynnyksen jälkeen jopa hyönteisillä, Rose kirjoittaa New Scientist -lehdessä. Kuolleisuus oli alkuun eksponentiaalista, mutta muutaman viikon jälkeen se lakkasi kasvamasta.
Myöhemmin sama ilmiö on havaittu esimerkiksi sukkulamadoilla. Nisäkkäillä samaa tutkimusta ei ole tehty.
Luonnonvalinta karsii geenejä, jotka johtavat eliön kuolemaan ennen kuin se on ehtinyt lisääntyä. Luonnonvalinta ei juuri vaikuta geeneihin, joiden vaikutukset näkyvät vasta vanhemmalla iällä. Vanheneminen voidaan nähdä eräänlaiseksi luonnonvalinnan vaikutuksen heikkenemiseksi.
Vanhenemisen pysähtyminen on ristiriidassa tämän evoluutiobiologian perususkomuksen kanssa.
Stoppi jo aiemmin?
Rose käänsi ajatuksen päälaelleen. Entä jos luonnonvalinta selittäisi, miksi vanheneminen pysähtyy? Laajassa kärpäskokeessa kävi ilmi, että mitä aiemmin populaatio lakkaa lisääntymästä, sitä aiemmin sen fysiologinen rappeutuminen pysähtyy ja sitä pitempään se elää.
Rosen mukaan kyse voi olla myös valikoitumisesta johtuvasta illuusiosta: Jokaisessa populaatiossa on joitakin hyvin kestäviä yksilöitä. Kun muut ovat kuolleet pois, nämä superyksilöt elävät pitkään vielä vanhanakin. Syynä yksilöiden välisille eroille voi olla se, että jotkin geenit ovat hyödyllisiä nuoruudessa, mutta haitallisia terveydelle myöhemmin elämässä.
Terveen eliniän pidentämiseksi olisi Rosen mukaan hyödyllisempää aikaistaa ikää, jossa vanheneminen pysähtyy, kuin taistella vanhenemista vastaan. Yksi keinoista liittyy siihen, että luonnonvalinta kohdistuu lähinnä lisääntymisikään.
Evoluution näkökulmasta ihminen on siirtynyt maanviljelykseen vasta äsken ja sopeutuminen siihen on yhä kesken. Rosen mukaan olemme varsinkin vanhemman iän osalta huonosti sopeutuneita maanviljelyksen mahdollistamaan ruokavalioon.
Siksi niin sanottu kivikauden ruokavalio, josta puuttuvat esimerkiksi viljat, riisi, maissi, sokeri ja maitotuotteet, voisi olla erityisen terveellistä varsinkin vanhemmalla iällä, Rose pohtii.
Hidas aineenvaihdunta
Organismin elinikään vaikuttavat geenit liittyvät yleensä aineenvaihduntaan, kirjoittaa Newcastlen yliopiston ikääntymistutkija Thomas Kirkwood Scientific Americanissa. Monet niistä säätelevät insuliinin toimintaa.
Tutkijat huomasivat jo 1930-luvulla, että laboratorion koe-eläinten aliravitsemus pidensi niiden elinikää. Jos kalorien saanti enemmän kuin puolitetaan, eläin kärsii ja todennäköisesti kuolee ennenaikaisesti. Mutta jos kalorien saanti vähenee 30-50 prosenttia, elinikä pitenee.
Kukaan ei tiedä, tepsiikö banaanikärpäsillä ja rotilla testattu mekanismi ihmisillä. Se olisi myös erittäin epämiellyttävä tapa elää terveesti ja pitkään. Tutkijat pyrkivät ennemminkin kehittämään lääkkeitä, jotka voisivat imitoida kalorirajoituksen vaikutuksia ilman, että yksilön tarvitsee elää nälässä.