Julian Assange - roisto vai pyhimys, kansalaisaktivisti vai terroristi?

Julian Assange
Teksti
SK:n toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Internet-julistus kertoo superjulkkikseksi nousseen australialaisen hakkerin aatemaailmasta.

Julian Assange
Julian Assange korkeimman oikeuden edustalla Lontoossa 16.joulukuuta vapauduttuaan takuita vastaan. Kuva Adrian Dennis / AP / Lehtikuva.

WikiLeaks-järjestön jättimäiset tietovuodot ovat tehneet aiemmin tuntemattomasta 39-vuotiaasta hakkerista Julian Assangesta maailmankuulun.

Mutta kuka Assange todella on? Onko hän roisto vai pyhimys, kansalaisaktivisti vai terroristi? Millainen on hänen maailmankuvansa?

Viitteitä australialaisen Assangen aatemaailmasta löytyy julistuksesta, jonka hän julkaisi internetissä joulukuussa 2006, jolloin WikiLeaks avasi ensimmäisen verkkosivustonsa.

Conspiracy as Governance (“Salaliitto hallintona”) -niminen julistus alkaa visiolla:

“Jotta voisimme muuttaa radikaalisti jonkin hallinnon toimintaa, meidän on ajateltava selvästi ja rohkeasti, sillä jos jotain olemme oppineet, niin sen, että hallinnot eivät halua tulla vaihdetuiksi. Meidän on ajateltava pidemmälle kuin edelläkävijämme ja löydettävä teknologisia muutoksia, jotka rohkaisevat meitä toimimaan tavoilla, joilla edeltäjämme eivät voineet.”

Assange näkee itsensä internet-sukupolven vallankumoukselliseksi. Hän tietää mistä puhuu, sillä hän on perehtynyt edeltäjiensä ajatuksiin. Hän lainaa julistuksessaan esimerkiksi poliittisen filosofian klassikon Niccolò Machiavellin teosta Ruhtinas (1513):

“Samoin on valtionkin laita. Jos vaaratekijät havaitaan jo varhain – mihin tosin pystyvät vain viisaat – tilanne on nopeasti selvitettävissä. Jos ne sen sijaan pääsevät huomaamatta kehittymään sellaisiksi, että jokainen huomaa niiden olemassaolon, tilanne ei ole enää pelastettavissa.”

Assange näkee autoritaariset hallinnot salaliitoiksi. Niiden jäsenet toimivat salaisessa yhteistyössä tavalla, joka on haitallista kansalaisille. Autoritaarisiin hallintoihin hän lukee myös Yhdysvallat, vaikka hänen mielestään ensisijaisia esimerkkejä ovat muut kuin demokraattiset valtiot.

Autoritaarinen hallinto synnyttää Assangen mukaan aina vastarintaa. Hallinto voi siksi jatkaa toimintaansa vain salaamalla aikeitaan. Näin siitä tulee vääjäämättä salaliitto.

Kansalaiset voivat Assangen mukaan taistella tällaista hallintoa vastaan. Erityisen hyvin tähän sopii uusi internet-teknologia. Sen avulla voi vahingoittaa hallinnon kykyä vehkeilyyn, koska vehkeily edellyttää salaista viestintää.

Hallinto tuhoaa itsensä

WikiLeaksin vuotamien asiakirjojen sisältö ei siis ole paljastusten ydin vaan ainoastaan väline varsinaisen päämäärän toteuttamiseksi.

Tuo päämäärä on hallinnon sisäisen viestinnän rappeuttaminen. Uusien vuotojen pelossa hallinto alkaa viestiä pelokkaasti. Kun vehkeilyä paljastetaan, hallinto muuttuu Assangen mukaan vainoharhaiseksi ja alkaa itse kuristaa oman viestintänsä kanavia. Näin salaliitto kääntyy itseään vastaan.

Jos rappeuttaminen onnistuu täydellisesti, viestintä lakkaa kokonaan. Näin hallinto tuhoaa oman kykynsä vehkeillä ja lopulta itsensä.

Selvimmin Assangen päämäärä ilmenee WikiLeaksin tuoreimmassa vuodossa, jolla on tarkoitus tuoda julki yli 250 000 yhdysvaltalaista diplomaattisähkettä. Julkistaminen toteuttaa tarkasti Assangen julistuksen periaatteita, sillä se on jo nyt vaurioittanut vakavasti Yhdysvaltain hallinnon sisäistä viestintää.

Assange korostaa julistuksessaan, että hänen toimintansa perimmäinen päämäärä on sama kuin vallankumouksellisilla perinteisesti: oikeudenmukaisuuden toteutuminen.

Pelkoa ja epäluuloa

Assangen ajatukset muistuttavat jossain määrin Osama bin Ladenin ajattelua. Syyskuun 11. päivänä 2001 toteutettujen terrori-iskujen päämäärä ei ole ollut suoranainen tuho, vaan tuhosta seuraava muutos iskun kohteen toiminnassa. Iskun jälkeen kohde alkaa toimia itsetuhoisesti, koska pelko, epäluulo ja vainoharhat saavat sen valtaansa.

WikiLeaksin toiminta onkin synnyttänyt Yhdysvalloissa voimakkaita reaktioita.

Viime presidentinvaalien varapresidenttiehdokas Sarah Palin on vaatinut, että Assange otetaan kiinni terroristina. Kongressin kotimaan turvallisuuden valiokunnan uusi puheenjohtaja Peter King puolestaan on vaatinut, että WikiLeaks määritellään terroristijärjestöksi.

WikiLeaksin toiminta on tuonut monille mieleen myös niin sanotut Pentagonin paperit, jotka vuodettiin julki vuonna 1971. Asiakirjoissa käsiteltiin Yhdysvaltain hallituksen päätöksentekoa ennen Vietnamin sotaa. Vuotaja oli Daniel Ellsberg, joka oli päässyt tärkeisiin papereihin käsiksi työskennellessään Yhdysvaltojen puolustusministeriössä.

Nyt Ellsberg puolustaa WikiLeaksia. “Jokainen WikiLeaksia ja Julian Assangea vastaan nyt kohdistetuista hyökkäyksistä tehtiin aikoinaan jo minua ja Pentagonin paperien julkistamista vastaan.”

Pentagonin paperit tuotiin julki New York Times -sanomalehden etusivulla. Lehti kirjoitti myöhemmin vuonna 1996, että asiakirjat “osoittivat muun muassa, että [presidentti Lyndon B.] Johnsonin hallinto oli valehdellut järjestelmällisesti sekä yleisölle että kongressille aiheesta, joka oli kansallisesti ylivertaisen kiinnostava ja tärkeä”.

Teksti Petri Mäenpää.