Ilmasto kestää luultua paremmin, mutta jos jäätiköt sulavat, tuloksena on hyperlämpeneminen
Grönlannin sulaminen nostaa maailman merten pintoja. Se voi johtaa myös hyperlämpiämiseen, sillä valtameret imevät lämpöä enemmän kuin mantereet. Kuva Kaisa Rautaheimo.
Maailman ilmatieteellisen järjestön WMO:n marraskuisen raportin mukaan planeettamme ilmakehässä oli vuonna 2010 enemmän kasvihuonekaasuja kuin koskaan teollisena aikana. Ilmastopolitiikasta huolimatta kasvihuonekaasujen pitoisuuksien lisääntyminen on vain kiihtynyt.
Vuosien 1990 ja 2010 välillä kasvihuonekaasujen lämmittävä vaikutus lisääntyi 29 prosenttia. Hiilidioksidin osuus tästä oli neljä viidennestä. Sen osuus ilmakehässä kasvoi 2,3 miljoonasosaa (ppm) vuodesta 2009 vuoteen 2010. Viime vuosikymmenen keskiarvo oli 2,0 ppm ja 1990-luvun keskiarvo 1,5 ppm.
Metaanin määrä ilmakehässä oli vakiintumassa 1999-2006, mutta nyt metaanipäästöt nousevat taas. Tähän ovat syynä muun muassa pohjoisen ikiroudan sulaminen ja trooppisten kosteikkojen lisääntyneet päästöt.
Kun kasvihuonekaasujen määrä tuplaantuu esiteollisiin pitoisuuksiin verrattuna, ilmasto lämpenee. Mutta kuinka paljon? Science-lehdessä viime viikolla julkaistun tutkimuksen mukaan maapallon ilmaston herkkyys hiilidioksidille ei olisi niin suuri kuin on aiemmin luultu.
Aiempien tutkimusten mukaan paras arvio ilmastoherkkyydestä olisi kolme astetta, ja suhteellisen varmasti se asettuisi 2-4,5 asteen haarukkaan. Näihin arvioihin kuitenkin sisältyy pienehkö mahdollisuus, että ilmasto reagoisikin hiilidioksidiin paljon herkemmin. Se tarkoittaisi nykyisillä päästöillä katastrofaalisella tavalla karkuun pääsevää ilmaston lämpenemistä.
Ilmastotutkija Andreas Schmittner Oregonin osavaltion yliopistosta tutki viime jääkauden huippukohdan jälkeistä lämpenemistä, joka tapahtui noin 20 000 vuotta sitten. Hän yhdisteli muinaisten lämpötilojen rekonstruktioita moderneihin maailmanlaajuisiin ilmastomalleihin arvioidakseen planeettamme nykyistä ilmastoherkkyyttä.
Schmittner kollegoineen päätyi haarukkaan 1,7-2,6 astetta. Todennäköisimmin ilmasto lämpenisi hiilidioksidin tuplaantumisen ansiosta 2,3 astetta – siis merkittävästi vähemmän kuin aiemmin on arvioitu. Ehkä vielä tärkeämpää on, että katastrofaalisen ilmastonmuutoksen mahdollisuus näytti tämän tutkimuksen mukaan hyvin epäuskottavalta.
300 vuotta, 10 astetta
Nykyiset ilmastomallit ennustavat kehitystä yleensä vain sadan vuoden päähän. Jos hiilidioksidin määrä kasvaa enemmän kuin kaksinkertaiseksi, katastrofi on edessä tulevina vuosisatoina, kun yhä uudet lämpenemistä kiihdyttävät mekanismit käynnistyisivät.
Skenaariossa, jossa kaikki saatavilla olevat fossiiliset polttoaineet käytetään, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousisi 300 vuodessa nykyisestä 388 miljoonasosasta 2 000 miljoonasosaan, kertoi Britannian ilmatieteen laitoksen tutkija Chris JonesNew Scientist -lehdelle.
Se lämmittäisi ilmastoa jopa kymmenen astetta. Niin kuuma pallollamme oli viimeksi 34 miljoonaa vuotta sitten, jolloin napa-alueillakaan ei ollut jäätä.
Nopea lämpeneminen voi lisäksi ruokkia itse itseään erilaisilla palautemekanismeilla, joita ilmastomalleissa ei ole täysin otettu huomioon. Sulavan ikiroudan metaanipäästöt lämmittävät ilmastoa. Valtamerien kyky sitoa hiiltä voi heikentyä, ja yhä lähemmäs napoja levittäytyvä kasvillisuus heijastaa auringonvaloa takaisin avaruuteen paljon vähemmän kuin lumi.
Suoranaisen hyperlämpenemisen voi aiheuttaa merenpinnan nousu. Valtameret imevät lämpöä enemmän kuin mantereet, joten laajojen maa-alueiden jääminen veden alle ilmaston lämpenemisen seurauksena voi kiihdyttää ilmastonmuutosta entisestään, sanoi tutkija Thomas Algeo Cincinnatin yliopistosta New Scientistille.