Hyödytön sydänlääke? Kaksi uutta tutkimusta väittää beetasalpaajia tehottomaksi
On erittäin harvinaista, että vuosikymmeniä yleisesti käytetty lääkeryhmä osoittautuisi yllättäen tehottomaksi. Beetasalpaajilla on hoidettu sydäntauteja 38 vuotta, mutta nyt kaksi tuoretta tutkimusta ovat kyseenalaistaneet niiden tehon.
Havainnekuva sydämestä. Beetasalpaajat ehkäisevät kammiovärinän vaaraa varsinkin sydäninfarktin yhteydessä. Kuva Gary Carlson / Science Source / SKOY.
Yhdysvaltain lääkäriliiton JAMA-lehdessä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan beetasalpaajat eivät pidentäneet potilaiden elämää. Tutkimuksessa seurattiin 45 000:ta sydänpotilasta kolmen ja puolen vuoden ajan. Beetasalpaajat eivät vähentäneet sen enempää sydänkohtauksia tai niiden aiheuttamia kuolemia kuin aivohalvauksiakaan.
Toinen tutkimus julkaistiin Yhdysvaltain geriatrisen seuran JAGS-lehdessä. Siinä selvitettiin sydänkohtauksen jälkeen määrätyn lääkehoidon noudattamista.
Tutkimuksen mukaan puolet potilaista noudatti määrättyä lääkitystä, ja heidän riskinsä kuolla seuranta-aikana oli lähes 30 prosenttia pienempi kuin niiden, jotka eivät ottaneet lääkkeitä. Tulos siis yleisesti ottaen osoitti sydänlääkkeiden tehon.
Oli kuitenkin yhdentekevää, unohtiko potilas ottaa beetasalpaajansa. Kuolleisuudessa ei ollut eroja. Niitä ilmeni vasta, jos potilas ei syönyt hänelle määrättyjä statiineja, veren hyytymistä hidastavia antikoagulantteja tai verenpainetta alentavia lääkkeitä.
Beetasalpaajat kuuluvat Suomessakin sepelvaltimotautia sairastavien peruslääkkeisiin. Ne lievittävät rasitusrintakivusta kärsivien oireita, sillä ne pienentävät sydämen syketiheyttä ja supistuvuutta. Beetasalpaajat auttavat usein myös rytmihäiriöihin. Sydäninfarktin yhteydessä mahdollisimman varhain annettu beetasalpaaja vähentää kammiovärinän vaaraa.
Ovatko lääkeyhtiöt tehneet vuosikymmeniä omaisuuksia tehottomalla valmisteella?
Tällä kertaa ne saavat puhtaat paperit, sanoo yhdysvaltalaisen kuluttajavalistusjärjestön ACSH:n tutkimusjohtajan Josh Bloom. Ristiriita aiempien tutkimusten ja kahden vastikään julkaistun välillä selittyy uusilla, paremmilla lääkkeillä ja hoidoilla, Bloom kirjoittaa New Scientist -lehdessä.
Beetasalpaajien vaikuttavuus osoitettiin ennen kuin pallolaajennuksista ja liuotushoidoista tuli rutiininomaisia hoitomenetelmiä sydäninfarktin jälkeen. Ne vähentävät merkittävästi vahinkoa, joka sydänlihakselle aiheutuu infarktista.
Mitä suurempi osa sydänlihaksesta vaurioituu, sitä herkemmin siihen voi tulla vaikea, kuolemaan johtava rytmihäiriö. Beetasalpaajat auttavat ehkäisemään tällaisia rytmihäiriöitä, mutta liuotushoitojen ja pallolaajennusten yleistyttyä beetasalpaajista saatava hyöty on vähentynyt.
Lisäksi uudet ja paremmat lääkkeet, kuten verenohentajat, statiinit ja verenpainelääkkeet, ovat nykyään rutiinikäytössä sydänsairauksien hoidossa. Näiden tehokkaampien lääkkeiden vaikutus peittää beetasalpaajien pienemmät vaikutukset.
Oulun yliopiston geriatrian professori Timo Strandberg ei ole tuloksista yllättynyt. Varsinkin statiinien vaikutuksista Strandberg on usein puhunut lääkehoitojen kyseenalaistajia vastaan.
Strandberg ei kuitenkaan luopuisi beetasalpaajistakaan. Ne ovat edelleen tarpeellisia esimerkiksi sydämen vajaatoiminnassa sekä ensimmäisinä vuosina infarktin jälkeen.
Koska beetasalpaajat hillitsevät sykkeen nousua, esimerkiksi juoksemista harrastavat voivat havaita huippusuorituksen heikkenevän. Tällaiset sydänpotilaat voivat haluta päästä eroon turhasta ”käsijarrustaan”.