Heikentynyt Wikileaks tarttuu kaikkiin mahdollisiin oljenkorsiin
Julian Assange uskoo vuotojen antiseptiseen voimaan eikä piittaa vaikka sivullisia jopa tuhoutuisi.
Wikileaks ja sen perustaja Julian Assange ovat olleet jälleen kritiikin kohteena. Wikileaks vuosi noin 20 000 demokraattisen puolueen sähköpostia. Niissä paljastui, että puolueen johto oli juonitellut esivaalien aikana Hillary Clintonin puolesta Bernie Sandersia vastaan. Heräsi kysymys: Yrittääkö Assange vaikuttaa Yhdysvaltain presidentinvaalien tulokseen?
Turkin vallankaappausyrityksen jälkeen Wikileaks vuosi hallituspuolue AKP:n sähköposteja. Huolta herätti se, että sähköpostien mukana vuosi useiden naisäänestäjien henkilötietoa, mikä voisi asettaa naiset vaaraan. Missä on Wikileaksin vastuullisuus, kysyttiin sosiaalisessa mediassa.
Paljastuksissa on kyse Wikileaksin viimeisistä oljenkorsista, sanoo yliopistotutkija Heikki Heikkilä Tampereen yliopistosta. ”Wikileaksillä ei ole samaa asemaa kuin sillä oli Chelsea Manningin paljastusten aikana. He haluavat muistuttaa olemassa olostaan.”
Heikkilä myöntää, että Assange saattaa saada mielihyvää Clintonin paljastamisesta. Heikkilä kuitenkin uskoo, että Assange voisi myös vuotaa republikaanienkin tietoja.
”Assangelle demokraattien nalkkiin saaminen on kiinnostavampaa ja jännittävämpi seikkailu. Jos Donald Trump olisi presidentti, se vaikuttaisi kansainväliseen politiikkaan uudella tavalla. Muita toiveita hänellä tuskin on.”
”Wikileaks on muuttunut paljon viime vuosien aikana. Se on kiertänyt kehän, ja palannut tavalliseen hakkerointiin, jota se oli alkuaikoina”, Heikkilä sanoo. ”Wikileaksin toiminta on samankaltaista kuin hakkeri- ja aktivistiryhmä Anonymouksen.”
Molempien ryhmien tarkoituksena on kiusanteko, häirintä ja hallitsemattomuuden tunne vallan linnakkeissa. Hakkerit ovat tietoisia maailman poliittisesta tilanteesta, ja iskevät kohteisiin, joista voi saada näkyvyyttä.
Wikileaksin kompastuskivenä oli sotilas Manningin yli 200 000 arkaluontoisen diplomaattisähkeen vuoto. Samalla kun vuoto vahvisti hetkeksi Wikileaksin uskottavuutta, se oli ryhmälle ja Assangelle liian iso pala hallita, arvioi Heikkilä.
”Wikileaks keikautti hetkellisesti kansainvälistä politiikkaa ja journalismia. Manningin aineisto oli todella herkkää ja vastaisku oli kova, siitä kertoo jo se, että Chelsea Manning saatiin kiinni. Edward Snowden onnistui paremmin.”
Vastaisku oli tärkeä symbolinen viesti: Yhdysvallat eivät halua tällaisia tietovuotoja, jotka ovat liian arkaluontoisia julkiseen keskusteluun.
Manningin paljastusten aikana Wikileaksin oli vaikea löytää yhteistyökumppaneita mediataloista. Tilannetta ei helpottanut Julian Assangen maine vaikeana kumppanina. Wikileaks nähtiin enemmänkin lähteenä, kuin tasa-arvoisena toimijana.
”Vuosikymmenen vaihteessa kansainvälisissä mediataloissa oli kastijako, nyt ollaan joustavampia erilaisille yhteistyömuodoille. Mediatalot tekevät tänä päivänä samaa kuin Wikileaks. Tästä hyvä esimerkki on Panama Papers -tietovuoto. Voidaan kysyä olisiko tutkiva journalismi sellaista kuin se on nyt ilman Wikileaksiä”, Heikkilä pohtii.
”Wikileaks oli aikaisemmin tavallaan tutkivan journalismin tietotoimisto. Se teki paljastuksia Afrikasta ja Sveitsin pankeista. Nyt sitä kiinnostavat isommat kohteet, eli ei Nigeria eikä Suomi.” Heikkilä arvioi, että Wikileaksin toiminta jatkunee hakkerointina, jossa vuodetaan tietoa, jota saadaan.
On myös herännyt kysymyksiä ja salaliittoteorioita Julian Assangen suhteesta Venäjään. FBI epäilee, että Venäjän tiedustelupalvelu olisi demokraattien sähköpostien vuodon takana. Epäilyksiä on herättänyt myös se, että Assange auttoi Snowdenia jäämään Venäjälle.
”Venäjälle sopii hyvin, jos vastustajan soppa on sekaisin. On kaksi eri asiaa järjestää hakkerointi ja käyttää sitä poliittisesti. Tällaisiin hakkerointeihin ei tarvita Venäjän valtiota. Tavalliset hakkerit pystyvät siihen”, Heikkilä sanoo.
Venäjä ja Wikileaks eivät ole kummallekaan toivottavia yhteistyökumppaneita, arvio Heikkilä. Wikileaks haluaa läpinäkyvyytta. Venäjän valtio sen sijaan ei ole kovinkaan läpinäkyvä, eikä halua sitä olla. Wikileaks sen sijaan ei ole luotettava kumppani, vaan voisi tilaisuuden tullen kääntyä Venäjää vastaan.
Wikileaks näyttäytyy välillä kummallisena, mikä liittyy useisiin ristiriitoihin. Samalla kun se ajaa läpinäkyvyyttä, se on erittäin salamyhkäinen. ”Oma salailu on Wikileaksille jopa ylpeilyn aihe”, sanoo Heikkilä.
Vaikka Assange on puhunut sananvapaudesta, kyse on juuri läpinäkyvyydestä. Assangea on inspiroinut englantilainen filosofi Jeremy Bentham, joka uskoi, että kaikki läpinäkyvyys on hyvästä ja johtaa hyvään.
”Assangelle paljastukset ovat ikään kuin antiseptinen käsittely. Hän ajattelee, että kun asiat avataan, ne tervehtyvät itsestään. Ristiriitaista on välinpitämättömyys sille, jos sivullisille käy jotain”, analysoi Heikkilä.
Assangelle kyse on ollut jostain suuremmasta kuin yksittäisistä sivullisista. Työskennellessä suurten mediatalojen kuten The Guardianin kanssa Assange myöntyi siihen, että ihmisten tietoja ei saa julkaista. Nyt kun mediatalojen painostusta vastuullisuuteen ei ole, mukana on ollut myös henkilötietoja, kertoo Heikkilä. ”Tälläinen muutos on myös paluuta ryhmän alkujuurille.”
Vaikka Wikileaks ja Assange eivät ole yhtä vahvoja kuin vuosikymmenen vaihteessa, läpinäkyvyyttä korostetaan yhä enemmän. ”Sari Essayah vaati läpinäkyvyytta Kansainväliseltä olympiakomitealta. Se on juuri sitä, mitä Assange myös vaatii. Läpinäkyvyydestä on tullut osa yhteiskunnallista keskustelua”, Heikkilä pohtii.