Ebola: He hautaavat uhrit – kaikkia tappajavirus ei jostain syystä tapa
Valokuvaaja Aapo Huhta seurasi ruumiiden hautaamista maailman pahimmalla Ebola-alueella Sierra Leonessa.
Se alkaa kuin flunssa: väsymystä, päänsärkyä, kolotusta. Sitten nousee kuume ja vatsaa kouristaa. Pian iskevät ripuli ja oksentelu.
Virus on vasta päässyt vauhtiin. Uhrin tietämättä se on monistanut itsestään verenkiertoon miljardeja kopioita, jotka käyvät säälimättä kehon kimppuun. Ihminen alkaa hajota sisältäpäin.
Ripuli muuttuu veriseksi. Oksentaminen on tuskaa.
Viruksen maalitauluiksi joutuvat verihiutaleet ja verisuonten sisäpintojen solut. Veri ei enää hyydy, ja suonet alkavat pettää. Sisäelimet tihkuvat plasmaa; maksa, perna ja munuaiset ovat vaarassa.
Kivut ovat sietämättömät. Verta valuu silmistä, korvista, ikenistä, peräaukosta ja rakkulaisen ihon alta. Nielurisat vuotavat mätää, ja kurkun limakalvo muistuttaa raakaa hampurilaispihviä.
