Hämmentävä pseudoskeptisyys: Keitä ovat vale-epäilijät?

epäily
Teksti
Marko Hamilo
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Ihmiset osoittavat huoltaan ilmastonmuutoksesta maailmanlaajuisessa Tunti maailmalle -tapahtumassa Pietarin Palatsinaukiolla 31. maaliskuuta. Kuva Dmitry Lovetsky / AP / Lehtikuva.

“Vaihtoehtoinen lääketiede” on tunkeutunut monessa maassa yliopisto-opetukseen. Australiassa uskomushoitojen kaltaisen pseudotieteen pääsy akateemisiin opetusohjelmiin sai äskettäin joukon huolestuneita tutkijoita ja lääkäreitä perustamaan yhdistyksen taistelemaan tutkimusnäyttöön perustuvan lääketieteen puolesta.

Friends of Science in Medicine vastustaa muun muassa homeopatian, refleksologian ja kiropraktiikan opetusta australialaisissa yliopistoissa. Yhdistys hyväksyy näiden hoitojen historian opettamisen osana hoitoalojen tutkintoja, jotta terveydenhuollon ammattilaiset tuntisivat hoitoja kauppaavien väitteet. Se vastustaa vain niiden opettamista tieteenä.

Tilanne on huolestuttavin Australiassa, mutta valetiede pyrkii akateemisiin opinahjoihin myös Yhdysvalloissa, kirjoittaa Yalen yliopiston neurologian apulaisprofessori Steven Novella Skeptical Inquirer -lehdessä. Esimerkiksi Yhdysvaltain lääketieteen opiskelijoiden yhdistyksessä on henkilöitä, jotka vaativat vaihtoehtohoitojen opettamista amerikkalaisyliopistojen lääketieteellisissä tiedekunnissa.

Asetelma vaihtoehtohoitojen ja tutkimusnäyttöön perustuvien hoitomuotojen välillä on jo vuosikymmeniä ollut kaikkialla maailmassa suunnilleen samanlainen.

Vaihtoehtoisten hoitojen kannattajat ovat usein avoimesti tieteenvastaisia. He puhuvat kokonaisvaltaisuudesta ja esittävät tunteisiin vetoavia anekdootteja potilaista, joita “koululääketiede” ei osannut parantaa. Kriitikot taas vetoavat rationaalisuuteen, suurten lukujen todistusvoimaan ja tieteen periaatteisiin.

Aidon tieteen portinvartijat kutsuvat itseään ylpeästi skeptikoiksi ja vastustamaansa huuhaata pseudotieteeksi. Pakkaa kuitenkin sekoittaa uusi ilmiö, jota Rochesterin teknisen korkeakoulun filosofian tutkija Lawrence Torcello kutsuu Skeptical Inquirer -lehdessä pseudoskeptisyydeksi.

Naamioitua kyynisyyttä

Toisin kuin tyypillinen uskomushoitojen kannattaja tai paranormaaleihin ilmiöihin uskova henkilö, valeskeptikon maailmankatsomus on rationaalisen tieteellinen. Siksi pseudoskeptisyys saattaa erehdyttävästi muistuttaa samaa järkiperäistä epäilyä, jolla tavanomainen skeptikko suhtautuu anekdootteihin vaihtoehtoisten hoitomuotojen vaikuttavuudesta.

Torcellon mukaan kunkin tieteenalan tutkijat päätyvät alansa keskeisistä kysymyksistä yhteisymmärrykseen tieteelliseen toimintaan sisäänrakennetun järjestelmällisen skeptisyyden pohjalta.

Tiedeyhteisö ei äänestä eikä pyri neuvotellen saavuttamaan yksimielisyyttä. Torcellon mukaan konsensus jostakin kysymyksestä syntyy – jos on syntyäkseen – vain siksi, että kaikki yritykset tietyn hypoteesin horjuttamiseksi ovatkin vain vahvistaneet alkuperäistä käsitystä. Tällainen konsensus on esimerkiksi tyydyttyneiden rasvojen terveyshaitoista tai kasvihuonekaasujen roolista ilmastonmuutoksessa.

Pseudoskeptisyydestä on kyse, kun tiedeyhteisön konsensus hylätään tai sitä epäillään ilman hyviä perusteita. Torcellon mukaan pseudoskeptisyys on “kyynisyyttä, joka esiintyy skeptisyytenä”.

Torcellon mielestä on harhaanjohtavaa typeryyttä kutsua ilmastonmuutoksen kieltäjiä skeptikoiksi, koska tutkijoiden konsensus ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta perustuu nimenomaan kaikkien uskomusten järjestelmälliseen epäilyyn ja testaamiseen – skeptisyyteen. skept