Geenit paljastavat: Ihminen risteytyi varhaisten serkkujensa kanssa

geenit
Teksti
Marko Hamilo
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ihmisgeeneissä on muisto kontaktista sekä neandertalinihmiseen että denisovanihmiseen.

Homo neanderthalensis ja Homo Sapiens
Homo neanderthalensis ja Homo sapiens -naiset taiteilijan hahmottelemina. Neandertalinihminen kuoli sukupuuttoon noin 30 000 vuotta sitten. Kuva Science Photo Library.

Tämä saattaa tulla loukkauksena niille, jotka vielä pitävät valkoista rotua muita kehittyneempänä, mutta lajimme “rotupuhtaimmat” edustajat ovat mustat afrikkalaiset.

Vain puolentoista vuoden aikana on selvinnyt yllättäviä asioita ihmiskunnan evoluutiosta. Samalla tietyt peruskäsitykset ovat vakiintuneet.

Ihminen ja nykyään elävistä kädellisistä läheisin sukulaisemme simpanssi alkoivat kehittyä yhteisestä kantamuodostaan omia teitään 5-7 miljoonaa vuotta sitten. Sen jälkeen maapallolla on elänyt useita ihmisiä muistuttavia lajeja, mutta vain me olemme jatkaneet sukua näihin päiviin asti.

Anatomisesti moderni ihminen kehittyi Afrikassa ja lähti valloittamaan maailmaa alle 100 000 vuotta sitten, ja kaikki eurooppalaiset ja aasialaiset ovat näiden lähtijöiden jälkeläisiä.

Luonnonvalinta ei tämän hajaannuksen aikana ole muuttanut niinkään lajia kokonaisuutena, vaan ennemminkin tuottanut rodullisia eroja. Esimerkiksi ihonväri on vaalentunut sitä enemmän, mitä pohjoisemmaksi ihminen on muuttanut.

Yhteistä jälkikasvua

Afrikasta lähteneet ihmiset joutuivat kilpailemaan niiden sukulaislajiemme kanssa, jotka eivät vielä silloin olleet kuolleet sukupuuttoon.

Geneettinen tutkimus on kuitenkin paljastanut, että kilpailijoiden kanssa on roihahtanut romanssejakin. Max Planck -instituutin tutkija Svante Pääbon johtamat tutkimukset ovat varmistaneet, että kaikilla ei-afrikkalaisilla on genomissaan 1-4 prosenttia vierasta alkuperää.

Ensin selvisi, että Homo sapiens on todellakin ollut seksuaalisessa kontaktissa neandertalinihmisen kanssa, ja tuloksena on ollut lisääntymiseen kykenevää jälkikasvua.

Neandertalilaista verta on myös niillä aasialaisilla, joiden nykyisiltä asuinsijoilta ei ole löytynyt neandertalilaisten fossiileita. Kohtaaminen neandertalilaisten kanssa on siis tapahtunut Lähi-idässä tai Euroopassa pian sen jälkeen, kun ihminen on lähtenyt Afrikasta.

Pääbon ryhmä julkaisi seuraavaksi dna-tutkimuksen eteläsiperialaisesta Denisovan luolasta löytyneestä luunpalasesta. Kävi ilmi, että ihminen on risteytynyt myös denisovanihmiseksi kutsutun sukulaislajimme kanssa – sikäli kuin denisovalaisia ja neandertalilaisia on ylipäätään enää mielekästä kutsua ihmisistä erillisiksi lajeiksi.

Nykyään elävistä ihmisistä melanesialaisilla on perimässään jopa 5-7 prosenttia denisovanihmisen dna:ta. Denisovalaisuus näkyy varsinkin Papua-Uusi-Guinean asukkaissa, mutta myös niinkin kaukana kuin Fijin saarella.

Geenejä muiltakin?

Max Planck -instituutin tutkija Mark Stoneking epäilee, että denisovanihmiset elivät aiemmin Kaakkois-Aasiassa, ja muuttivat sieltä pohjoiseen luun löytöpaikalle Siperiaan, New Scientist -lehti kertoo.

Papua-Uusi-Guinean asukkaat ovat siten perimältään erityisen monimuotoisia, koska ennen kontaktia denisovanihmiseen aasialaiset olivat jo saaneet mukaansa neandertalilaista perimää. Lisäksi on mahdollista, että denisovalaiset ja neandertalilaiset olisivat jo aiemmin risteytyneet keskenään.

Afrikkaan jääneet ihmiset ovat siis nykynäkemyksen mukaan vieraiden lajien dna:sta “puhtain” ihmisrotu, mutta tämä näkemys voi muuttua pian. On todennäköistä, että tulevat tutkimukset osoittavat, että modernilla ihmisellä on geenejä muiltakin sukulaislajeiltamme, epäilee tiedetoimittaja Ed YongNew Scientist -lehdessä.

Yong perustaa näkemyksensä siihen, että dna-tutkimus on vasta alussa. Aiemmin kaikki tutkimus perustui fossiileihin, joiden avulla voi vain hyvin epäsuorasti päätellä, miten lajit ja niiden populaatiot ovat kehittyneet. Dna:n avulla on helppo todeta, mitkä näytteet ovat samaa ja mitkä eri lajia.

Kaksi aaltoa Aasiaan

Vakiintuneen käsityksen mukaan kaikki nykyiset eurooppalaiset ja aasialaiset ovat pienen Afrikasta lähteneen ryhmän jälkeläisiä.

Yksi ryhmä poikkeaa muista euraasialaisista kuitenkin huomattavan paljon. Australian aboriginaalit ovat monen turistinkin mielestä aivan eri näköisiä kuin muut aasialaiset.

Tanskan luonnonhistoriallisen museon tutkija Eske Willerslevin johtaman ryhmän dna-analyysi sata vuotta vanhasta Australian aboriginaalin hiuksesta osoittaa, että aboriginaalit muistuttavat eniten papuauusiguinealaisia. Molemmat ryhmät elivät kymmeniä tuhansia vuosia eristyksissä muista ihmisistä.

Sciencessa julkaistun tutkimuksen mukaan aboriginaalit erosivat han-kiinalaisten, eurooppalaisten ja afrikkalaisten kehityslinjasta 62 000-75 000 vuotta sitten.

Kiinalaisten ja eurooppalaisten populaatioiden jakautuminen tapahtui paljon myöhemmin, 25 000-38 000 vuotta sitten. Tulos viittaa siihen, että ihmiset valloittivat Aasian kahdessa aallossa. Ensimmäisen aallon jälkeläisiä ovat muun muassa aboriginaalit, jälkimmäisen aallon muun muassa kiinalaiset.

Todennäköisimmin Afrikasta Euraasiaan lähti vain yksi muuttoaalto, joka sittemmin jakautui kahteen osaan.