Euroopan oikeisto kosiskelee nyt Giorgia Melonia, jota Orpo kutsuu ”erittäin rakentavaksi voimaksi”
Italian laitaoikeistolainen pääministeri on pyrkinyt tekemään itsestään hyväksyttävän EU:ssa. Suunnitelma selvästi toimii, sanoo tutkija.
Marine Le Pen teki siirtonsa sunnuntaina 26. toukokuuta.
Hän ehdotti yhteistyötä. Hänen johtamansa Ranskan äärioikeistolainen Kansallinen liittouma halusi liittoutua Euroopan parlamentissa Giorgia Melonin Italian veljien kanssa. Yhdessä muiden laitaoikeistopuolueiden kanssa ne voisivat muodostaa parlamentin toiseksi suurimman ja siten myös toiseksi vaikutusvaltaisimman ryhmän tulevalla vaalikaudella.
”Mielestäni meidän ei pitäisi jättää tällaista tilaisuutta käyttämättä”, Le Pen sanoi italialaisessa Corriere della Sera -lehdessä.
Giorgia Meloni ei suostunut eikä kieltäytynyt. Hän vastasi diplomaattisesti, että oli avoin yhteistyölle kaikkien oikeistopuolueiden kanssa. Hänen johtamansa Italian veljet kuuluu Euroopan parlamentissa oikeistokonservatiiviseen ECR-ryhmään. Puolue on voittamassa eurovaalit Italiassa ja saamassa parlamenttiin vähintään 20 edustajaa.
Ranskan Kansallinen liittouma kuuluu äärioikeistolaiseen ID-ryhmään. Siitä ennustetaan toista voittajaa. Le Penin puolue voi saada parlamenttiin 31 paikkaa. Se johtaa Ranskan gallupeja kirkkaasti: 33 prosenttia presidentti Emmanuel Macronin En Marchén 15 prosenttia vastaan.
Unkarin pääministeri, nationalistisen Fidesz-puolueen johtaja Viktor Orbán kiirehti kannattamaan Le Penin ideaa. Hän sanoi Le Point -lehdessä, että koko Euroopan oikeiston tulevaisuus on nyt näiden kahden naisen käsissä. Fidesz erotettiin europarlamentissa keskustaoikeiston EPP:stä vuonna 2021 ja on ollut sen jälkeen ilman ryhmää.
Le Pen ei kuitenkaan ollut Melonin ensimmäinen kosiskelija. Hänellä on nyt varaa valita.
Giorgia Melonista tuli Italian pääministeri lokakuussa 2022, kun hänen puolueensa Italian veljet sai 26 prosenttia äänistä ja nousi maan parlamentin suurimmaksi. ”Äärioikeisto voitti Italian vaalit”, tuloksesta kirjoitettiin silloin.
Nyt pääministeri Petteri Orpo (kok) puhuu Giorgia Melonista näin:
”Italian pääministeri Meloni (…) on osoittautunut erittäin rakentavaksi Eurooppa-myönteiseksi, Ukraina-myönteiseksi voimaksi, rakentavaksi voimaksi, joka etsii ratkaisuja yhteisiin ongelmiin”, Orpo sanoi Politiikkaradiossa 20. toukokuuta.
Orpon mukaan kokoomuksen EU-ryhmä EPP ei voi tehdä yhteistyötä konservatiivisen ECR-ryhmän kanssa, koska siihen kuuluu oikeusvaltioperiaatetta loukanneita puolueita. Mutta:
”ECR:n sisälläkin on erilaisia puolueita, kuten perussuomalaiset.”
Tai kuten Giorgia Melonin Italian veljet.
Melonin puolueen linja oikeusvaltion suojeluun on epäselvä: Se on vastustanut EU-parlamentissa johdonmukaisesti vaatimuksia puuttua tiukemmin Puolan ja Unkarin oikeusvaltiorikkomuksiin. Melonista on siitä huolimatta tullut kahdessa vuodessa mahdollinen kumppani eurooppalaiselle keskustaoikeistolle.
EPP-ryhmän puheenjohtaja Manfred Weber on vieraillut hänen luonaan Roomassa ja käynyt hänen kanssaan useita kahdenkeskisiä keskusteluja.
Myös Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on viettänyt kuluneen vuoden aikana paljon aikaa Italian pääministerin kanssa.
He ovat matkustaneet yhdessä Pohjois-Afrikan maissa. Von der Leyen on vieraillut Melonin luona Roomassa. Viime syyskuussa he kävivät vastaanottokeskuksessa Lampedusan saarella, jonne oli saapunut tuhansia Välimeren ylittäneitä siirtolaisia. Toukokuussa komission puheenjohtaja lupasi tehdä yhteistyötä Melonin kanssa.
”Hän on selvästi Eurooppa-myönteinen”, von der Leyen sanoi.
Italian johdossa on nyt ensimmäistä kertaa puolue, jolla on juuret fasismissa.
Puolueen tunnuksessa on yhä sama trikoloriliekki, joka oli uusfasistisen Italian sosiaalisen liiton symboli. Giorgia Meloni oli itse teini-ikäisenä mukana sosiaalisen liiton nuorisojaoston toiminnassa.
Puolueeseen kuuluvaa maatalousministeri Francesco Lollobrigidaa syytettiin viime vuonna valkoisen ylivallan kannattajaksi, koska hän oli sanonut, että italialaisia uhkaa ”väestönvaihto”.
Italian veljiin kuuluva senaatin puheenjohtaja Ignazio La Russa – jonka toinen nimi on Benito – on tunnettu Benito Mussolini -rintakuvien keräilijä. Hänen tiedetään myös osallistuneen 1970-luvulla Milanossa katumellakoihin, joissa fasistiset ryhmät hakkasivat vasemmistonuoria.
Vielä 1990-luvun lopulla Giorgia Meloni itse sanoi televisiossa, että Mussolini oli ollut yksi Italian hienoimpia poliitikkoja.
Myöhemmin hän on sanonut, että puolue on jättänyt fasismin historiaan. Mussolinin perintö ei kuitenkaan ole Italiassa yksiselitteisesti tabu.
”Monille italialaisille se voi olla jopa meriitti”, sanoo kansainvälisen oikeuden dosentti ja Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen tutkija Paolo Amorosa.
”Mussolinilla on edelleen ote joistakin äänestäjistä. Osin kyse on siitä, ettei fasistihallinnon hirveää historiallista todellisuutta ymmärretä. Lause, jonka Italiassa usein kuulee, on, että Mussolini teki myös hyviä asioita.”
”Meloni näki tilaisuuden ja ryhtyi Venäjä-vastaiseksi”
Kansainvälisen oikeuden dosentti Paolo Amorosa
Meloni on Italiassa hyvin suosittu, mutta myös hyvin polarisoiva pääministeri, Amorosa sanoo.
”Se liittyy häneen henkilönä ja poliitikkona, mutta myös italialaisen politiikan luonteeseen.”
Italiassa on suuri oikeistolainen äänestäjäkunta, joka liikkuu kolmen puolueen välillä. Amorosan mukaan Meloni on houkutellut jonkin verran aivan uusia äänestäjiä, mutta on ennen kaikkea saanut voitettua puolelleen ne, jotka aiemmin siirtyivät Silvio Berlusconin Forza Italia -puolueesta Matteo Salvinin Legan kannattajiksi.
”Meloni on paljon taitavampi poliitikko kuin Italian muut oikeistojohtajat, ja siksi hän on onnistunut viemään heiltä äänestäjät.”
Italian oikeistopuolueiden tärkeät poliittiset teemat eivät juuri eroa toisistaan. Italian veljien vetovoima perustuu Giorgia Melonin karismaan ja puolueen kulttuuriin.
”Italian veljien kulttuurin perusta on nationalismi.”
Huhtikuun lopulla Meloni asettui itse ehdolle Euroopan parlamenttiin.
Parlamenttipaikan vastaanottaminen tarkoittaisi, että hänen olisi luovuttava pääministerin tehtävästä. Hän ei kuitenkaan ole mukana päästäkseen parlamenttiin, vaan tuodakseen ääniä puolueelle.
”Tunnettu nimi toimii vaaleissa ja koska on laillista olla ehdolla, hän tekee niin.”
Italiassa on tavallista, että johtavat poliitikot asettuvat ehdolle eurovaaleissa vailla aikomustakaan ottaa paikkaa vastaan. Silloinen pääministeri Silvio Berlusconi oli vuonna 2009, samoin pääministeri Matteo Renzi viisi vuotta myöhemmin.
Vaalikampanjassaan Meloni on vastustanut maahanmuuttoa ja EU:n ilmastopolitiikkaa. Hän on luvannut viedä EU:ta enemmän siihen suuntaan kuin äänestäjät toivovat. Mitä se maahanmuuton ja ilmastotoimien rajoittamisen lisäksi käytännössä tarkoittaa, on Amorosan mukaan epäselvää.
Italiassa Melonin johtama hallitus on leikannut pienituloisten ja työttömien tukia, säätänyt tiukkoja rajoituksia pakolaisten pelastusaluksille ja kieltänyt sijaissynnyttäjien käytön, mitä kriitikot ovat pitäneet homoparien syrjintänä. Nyt hallitus neuvottelee Albanian kanssa turvapaikkamenettelyn ulkoistamisesta.
Lisäksi suunnitteilla on perustuslain uudistus, jolla vaalit voittanut puolue saisi automaattisesti 55 prosenttia parlamentin paikoista. Uudistus heikentäisi sekä Italian senaatin että maan presidentin valtaa.
”Hallitus tekee näitä hyvin teknisiä muutoksia, eivätkä kaikki ymmärrä, että he koskevat oikeusvaltion periaatteisiin”, Amorosa sanoo.
Brysselissä Meloni on toisenlainen.
Hän teki sinne ensimmäisen ulkomaanmatkansa pääministerinä, ja on vaalinut alusta asti hyviä suhteita eurooppalaisiin kumppaneihin.
Hän on ollut erityisen arvokas yhteistyökumppani unionissa siksi, että osaa käsitellä Unkarin Viktor Orbánia. Melonilla on ollut niin keskeinen rooli Unkarin suostuttelussa EU:n uusiin siirtolaislakeihin ja Ukrainan tukipaketteihin, että hänestä on alettu puhua Orbán-kuiskaajana.
Hän on myös tukenut Ukrainaa ja kritisoinut Venäjää järkähtämättä. Se on erottanut hänet muista laitaoikeistojohtajista, kuten Marine Le Penistä ja Lega-puolueen Matteo Salvinista, joilla on ollut läheiset välit Venäjän presidenttiin.
Myös Italian veljet teki aiemmin yhteistyötä Vladimir Putinin hallinnon kanssa. Se katkaisi yhteydet Kremliin sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
”Meloni näki tilaisuuden ja ryhtyi mahdollisimman Venäjä-vastaiseksi ja Ukraina-myönteiseksi. Hän on saanut sillä poliittista pääomaa kansainvälisesti”, Amorosa sanoo.
Hän arvioi, että yhteistyöhalu Brysselissä on Melonin strategisen harkinnan tulosta.
”Meloni on pyrkinyt tekemään itsestään hyväksyttävän EU:ssa. Se, että Petteri Orpo kutsuu häntä luotettavaksi ja rakentavaksi, osoittaa, että suunnitelma toimii.”
Amorosa ei usko, että Orpo tai varsinkaan Ursula von der Leyen edes erityisemmin ajattelevat Melonin hallituksen politiikkaa.
”Etenkin von der Leyenille kyse on selviytymisestä.”
Laitaoikeistolle ennakoitu vaalivoitto kasvattaisi Melonin vaikutusvaltaa EU:ssa.
Parlamentti hyväksyy seuraavat komissaarien ja komission puheenjohtajan nimitykset. Jos laitaoikeiston edustajien määrä Brysselissä kasvaa, Ursula von der Leyen saattaa tarvita heidän ääniään päästäkseen toiselle kaudelle. Von der Leyen vaikuttaa uskovan, että Meloni voi vakuuttaa muut laitaoikeistolaiset hänen puolelleen.
Tilanne on hyödyllinen Italian pääministerille. Jos hän suostuu tukemaan von der Leyeniä, Italia voi kenties neuvotella itselleen hyvän komissaaripestin.
EPP:n vanhat liittolaiset, keskustavasemmistolainen S&D-ryhmä ja liberaali Renew-ryhmä ovat hermostuneet Melonin ja von der Leyenin yhteistyöstä. Ne ovat syyttäneet komission puheenjohtajaa liian läheisistä väleistä laitaoikeiston kanssa. Osa S&D:n poliitikoista on jopa uhannut estää tämän valinnan seuraavalle kaudelle, jos hän päättäisi liittoutua Melonin tai ECR:n kanssa.
Myös Meloni on joutunut varomaan, etteivät liian läheiset suhteet suututa hänen kannattajiaan. Hänen on jatkuvasti tasapainoiltava EU-vastaisen äänestäjäkunnan ja EU-myönteisen EPP:n välillä.
Amorosan mukaan hänellä on kuitenkin vähiten hävittävää.
”Vaalien jälkeen Meloni on yhä Italian pääministeri, ja Euroopan parlamentti on varmasti entistä oikeammalla.”