Donald Trumpin yhteistyö venäläisten kanssa alkoi jo 1980-luvulla – ”Se oli salaliitto”
Toimittaja Luke Harding paljastaa kirjassaan, kuinka KGB ja FSB saivat Yhdysvaltain presidentin koukkuunsa.
Syksyn 2017 uutiset presidentti Donald Trumpin lähipiirin vehkeilystä venäläisten kanssa eivät ole yllättäneet Luke Hardingia. Hän on tutkinut asiaa kirjaansa varten useita kuukausia, ja hänellä on raskauttavaa näyttöä Trumpia vastaan.
”Se oli salaliitto, ilman muuta”, hän sanoo Suomen Kuvalehdelle. ”Lähes kaikilla Trumpin tärkeimmillä avustajilla on ollut yhteyksiä Venäjälle. Se ei ole sattumaa.”
Luke Harding on brittilehti The Guardianin palkittu ulkomaantoimittaja. Hän on työskennellyt kirjeenvaihtajana muun muassa Moskovassa, jonne hän sai porttikiellon vuonna 2011.
Trumpin Venäjä-suhteita käsittelevä teos Collusion (Salaliitto) julkaistaan tänään 16. marraskuuta Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Se on tosielämän agenttitrilleri vakoilusta ja sähköpostitilien hakkeroinnista, hämäristä kiinteistökaupoista, petoksista ja rahanpesusta.
Kirjaidea sai alkunsa Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjan aikana, kun Harding ihmetteli Trumpin myönteisiä käsityksiä Vladimir Putinista. Trump haukkui maanrakoon sekä demokraatit että republikaaniset kilpakumppaninsa, mutta Venäjän presidentistä hän puhui aina kunnioittavasti.
Harding kirjoitti kirjansa salassa. Myös kustantajat kertoivat siitä vasta viime hetkellä, kymmenen päivää ennen julkaisua.
Harding vieraili lokakuun lopussa Helsingin kirjamessuilla. Hän suostui puhumaan kirjastaan suljettujen ovien takana. Nauhuri ja kännykkä piti jättää oven ulkopuolelle. Harding pelkäsi hakkereita ja Venäjän tiedustelupalvelua FSB:tä, josta hänellä on kylmääviä kokemuksia Moskovan-vuosiltaan.
Harding puhui rauhallisesti ja vitsaillen, vaikka hänen kertomuksensa on kuin hurjimmasta vakoiluromaanista.
Kirja ilmestyy joulukuussa suomeksi nimellä: Salajuoni – Kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon.
Harding on hankkinut tietoja kirjaansa haastattelemalla Moskovan-vuosiensa kontakteja, diplomaatteja sekä amerikkalaisten ja eurooppalaisten tiedustelupalvelujen entisiä ja nykyisiä työntekijöitä.
Ylivoimaisesti tärkeimmäksi tietolähteeksi muodostoi nousi Christopher Steele, Britannian ulkomaantiedustelun MI6:n entinen Moskovan-agentti. Republikaanien presidenttiehdokkuutta tavoitelleen Jeb Bushin taustavoimat pestasivat hänet tutkimaan Trumpin taustoja. Bushin pudottua kisasta toimeksiantajaksi vaihtui demokraattien kampanjatoimisto. Raportit päätyivät myös silloisen ulkoministerin John Kerryn pöydälle.
Tammikuussa 2017 nettimedia Buzzfeed julkaisi yhden muistioista. Siinä väitetään, että Venäjän turvallisuuspalvelulla FSB:llä on hallussaan arkaluontoista videomateriaalia Trumpista pelehtimässä prostituoitujen kanssa Moskovassa.
Steelen mukaan video kuvattiin Moskovassa loistohotelli Ritz Carltonin sviitissä Miss Universum -kilpailun aikana 2013. Hän uskoo, että tarkoituksena oli kiristää Trumpia. Hotelli on FSB:n valvonnassa, kaikkiin tärkeimpiin huoneisiin on asennettu mikrofoneja ja kameroita.
Sekä Trump että Putinin lehdistöedustaja Dmitri Peskov kiistivät väitteen jyrkästi. Steelen maine kyseenalaistettiin.
Yhdysvaltain tiedustelupalvelut ottivat Steelen kuitenkin vakavasti. Hänet tunnetaan kovan luokan ammattilaisena. Steele kirjoitti yli sata Venäjää ja Ukrainaa koskevaa raporttia vuosina 2014–2016 ja hänen korruptiopaljastuksensa johtivat pari vuotta sitten kansainvälisen jalkapalloliiton puheenjohtajan Sepp Blatterin eroon.
Myös Harding luottaa Steeleen. Hän korostaa, että Steele kirjoitti raporttinsa pienelle piirille eikä niitä ollut tarkoitettu julkistettavaksi. Sitä paitsi FSB on järjestänyt vastaavia skandaaleita aikaisemminkin Kremlin vastustajille.
Harding tapasi Steelen ensimmäisen kerran joulukuussa 2016, kun Trump oli juuri valittu Yhdysvaltain presidentiksi. Steele kehotti häntä seuraamaan rahaa ja seksiä, jos hän haluaa löytää totuuden.
Harding päätti noudattaa neuvoa.
1980-luvulla KGB etsi rekrytoitavaksi narsisteja, joilla oli irtosuhteita.
Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu KGB kiinnostui Trumpista jo 1977, kun hän meni naimisiin tšekkoslovakialaisen valokuvamallin Ivana Zelnickovan kanssa. KGB perusti Trumpille kansion, ja Tšekkoslovakian salaisen palvelun agentit ”Al Jarza” ja ”Lubos” seurasivat pariskunnan elämää Manhattanilla.
1980-luvulla KGB pyrki rekrytoimaan hyvissä asemissa olevia ihmisiä erityisesti Yhdysvalloista. Hardingin mukaan venäläiset etsivät narsististeja, joilla oli irtosuhteita ja jotka olivat lahjottavissa yhteistyöhön.
”Trump sopi täydellisesti tähän kuvioon”, Harding sanoo.
Venäjän Washingtonin-suurlähettiläs Juri Dubinin kutsui näissä merkeissä Trumpin ja hänen puolisonsa Moskovaan valtion matkatoimiston Intouristin järjestämälle tutustumismatkalle tammikuussa 1987.
Pariskunta otettiin arvokkaasti vastaan. Heidät sijoitettiin asumaan Punaisen torin lähistölle hotelli Nationalin Lenin-sviittiin, jossa Neuvostoliiton vallankumousjohtaja oli viettänyt lokakuussa 1917 viikon vaimonsa Nadežda Krupskajan kanssa.
Muistelmateoksessaan The Art of the Deal Trump kertoo lähteneensä matkalle, koska hän halusi rakentaa Punaisen torin lähistölle luksushotellin yhteistyössä neuvostohallituksen kanssa. Hotellihankkeesta ei tullut silloin mitään, eikä myöhemminkään, vaikka Trump vieraili useasti Moskovassa ja asiaa viriteltiin vielä presidentinvaalikampanjan aikana.
Trump on kuitenkin tehnyt venäläisten kanssa useita kiinteistökauppoja siitä lähtien kun ensimmäinen Trump Tower valmistui New Yorkiin 1980.
Harding nostaa esimerkiksi hänen ylellisen kartanonsa Floridassa. Trump osti tontin ja kiinteistön 41 miljoonalla dollarilla vuonna 2004. Neljä vuotta myöhemmin hän myi sen venäläiselle liikemiehelle Dmitri Ribolovleville 95 miljoonalla.
Yli 50 miljoonan dollarin hinnannousua ei voi selittää inflaatiolla, takana täytyi olla muutakin. Harding muistuttaa, että Floridan kiinteistömarkkinat olivat tuolloin hiljentyneet, kartanossa oli homeongelma eikä Ribolovlev edes muuttanut sinne asumaan.
Harding uskoo, että Ribolovlev oli keskeisessä roolissa venäläisten ja Trumpin lähipiirin välisessä tietojen vaihdossa ja mahdollisesti myös rahaliikenteessä. Hän osoittaa merkillisen yhteensattuman: elokuussa 2016 Trumpin tytär Ivanka ja hänen puolisonsa Jared Kushner vierailivat Kroatian Dubrovnikissa. Samaan aikaan Ribolovlevin jahti oli ankkuroituna kaupungin vierassatamassa.
Ribolovlev hoiteli sijoituksiaan Panaman papereista tutun Mossack Fonseca -lakifirman sekä Kyproksella sijaitsevan Bank of Cyprusin kautta. Hänen liikekumppaneitaan ovat muun muassa oligarkki Viktor Vekselberg sekä entinen KGB:n agentti Vladimir Stržalkovski. Molemmat ovat kuuluneet pitkään Putinin tuttavapiiriin.
Bank of Cyprus tunnetaan rikkaiden venäläisten rahanpesupankkina. Ribolovlev kuului sen suurimpiin omistajiin, samoin amerikkalainen Wilbur Ross, joka on nykyisin Yhdysvaltain kauppaministeri. Ross erosi pankin hallituksesta nimityksensä jälkeen.
Niin sanotuista Paratiisin papereista paljastui marraskuun alussa, että Ross omistaa vajaan kolmanneksen Marshallinsaarille rekisteröidystä Navigator Holdings -yhtiöstä. Sen merkittävin asiakas on venäläinen kaasu- ja öljy-yhtiö Sibur, jonka omistajiin kuuluvat muun muassa Putinin vävy Kirill Šamalov sekä Suomen passilla länsimaissa matkustava miljardööri Gennadi Timtšenko.
Timtšenko on yksi jääkiekkojoukkue Jokereiden omistajista. Hän kuuluu Putinin ystäväpiiriin, ja Yhdysvallat on asettanut pakotteita häntä vastaan.
Trumpin entistä kampanjapäällikköä Paul Manafortia syytetään Yhdysvalloissa valtion vastaisesta toiminnasta, rahanpesusta sekä väärien tietojen antamista viranomaisille. Hänen epäillään tuoneen Yhdysvaltoihin pimeästi yli 18 miljoonaa dollaria ja sijoittaneen ne luksustuotteisiin, antiikkiin, taiteeseen, kiinteistöihin.
Harding tapasi Manafortin vuonna 2008 Kiovassa. Hän työskenteli tuolloin Ukrainan Venäjä-mielisten valtapuolueen taustajoukoissa. Hänen tehtävänään oli nostaa Venäjän tukema Viktor Janukovytš Ukrainan presidentiksi.
Manafort pyrki kiillottamaan Janukovytšin kuvaa länsimaissa. Hän vakuutti Hardingille, että Janukovytš oli kääntynyt demokratian kannattajaksi ja kävi neuvotteluja Yhdysvaltojen kanssa.
”Manafort tienasi silloin 10–15 miljoonaa dollaria vuodessa”, Harding sanoo. ”Mutta kaikki, mitä hän kertoi minulle, on paljastunut sittemmin valheeksi.”
Manafort osasi kuitenkin asiansa, Janukovytš valittiin Ukrainan presidentiksi vuoden 2010 vaaleissa. Hänet syrjäytettiin neljä vuotta myöhemmin Maidanin vallankumouksessa, jonka jälkeen hänet pelastettiin Venäjälle FSB:n järjestämässä operaatiossa. Mutta silloin Manafort oli jo palannut New Yorkiin.
Venäjällä Manafortilla on ollut yhteisiä liiketoimia muun muassa maan rikkaimpiin kuuluvan oligarkin Oleg Deripaskan kanssa. Häntä epäillään myös yhteyksistä FSB:hen.
Toinen tärkeä kontakti venäläisille oli Trumpin kampanja-avustajana toiminut Carter Page. Hän oli työskennellyt investointipankki Merrill Lynchin konsulttina Moskovassa ja hänellä oli läheiset suhteet valtiolliseen kaasujättiin Gazpromiin.
Ukrainan kriisin kärjistyessä 2014 Page pyöritti New Yorkissa Venäjän kaasuteollisuuteen erikoistunutta konsulttitoimistoa yhdessä Gazpromin entisen johtajan Sergei Jatsenkon kanssa.
Page puolusti puoliakateemisessa Global Policy -julkaisussa Kremlin näkökantoja, mutta häntä ei tunnettu Washingtonissa ulkopolitiikkaa harrastavissa piireissä. Sen vuoksi oli melkoinen yllätys kun Trump nimesi hänet yhdeksi tärkeimmistä ulkopoliittisista neuvonantajistaan.
Vaalikampanjan kiihtyessä keväällä 2016 Page kutsuttiin Moskovaan vierailulle. Hän väitti viime viikolla kongressin kuulusteluissa, että kysymyksessä oli yksityisluontoinen matka, jonka aikana hän tapasi yliopistoväkeä ja piti luennon. Hän myönsi kuitenkin informoineensa matkastaan Trumpin kampanjaväkeä ja pyytäneensä heiltä toimintaohjeita.
Hardingin tietojen mukaan matkan tärkein syy olivat neuvottelut öljy-yhtiö Rosneftin pääjohtajan Igor Setšinin kanssa. Setšin on KGB:n entinen agentti ja Putinin pitkäaikainen luottomies. Hän on toiminut muun muassa Kremlin kansliapäällikkönä ja varapääministerinä.
Setšiniä pidetään Venäjän turvallisuuspalveluja Kremlissä edustavan ”silovikki-ryhmän” johtajana. Juuri hän junaili Putinin ensimmäisellä kaudella öljy-yhtiö Jukosin perustajan Mihail Hodorkovskin vangitsemisen ja liitti sittemmin Jukosin parhaat osat johtamaansa Rosneftiin.
Page kiisti marraskuun alussa kongressin kuulustelussa tavanneensa Setšinin. Hän myönsi kuitenkin keskustelleensa Rosneftin sijoitusjohtajan Andrey Baranovin kanssa.
FBI kiinnostui Pagesta pian Moskovan matkan jälkeen. Häntä epäiltiin Venäjän agentiksi ja hänen puhelimensa pantiin kuunteluun.
Pagen Venäjän-yhteydet tulivat pian myös kongressin demokraattien tietoon ja hän päätti erota Trumpin kampanjatiimistä.
Vuoden 2013 Miss Universum -kilpailut järjestettiin moskovalaisessa Crocus City -kauppakeskuksessa. Kutsuvierasaitiossa istui Moskovan kermaa – Putinin avustaja Vladimir Kožin, öljy-yhtiö Lukoilin varapääjohtaja Leonid Fedun sekä kauppakeskuksen omistaja, venäläis-azerbaidžanilainen kiinteistösijoittaja Aras Agalarov.
Heidän seurassaan oli Donald Trump, joka omisti kilpailujen oikeudet.
Trump vietti Moskovassa kaksi päivää. Agalarov yritti järjestää hänelle tapaamisen Putinin kanssa, mutta se ei onnistunut aikatauongelmien vuoksi. Putinin väitetään lähettäneen Trumpille kuitenkin henkilökohtaisen tervehdyksen.
Trump viritteli tuolloin Agalarovin kanssa tornitalohanketta Moskovaan. The New York Times on julkaissut Trumpin lakimiehen Michael Cohenin Putinin lehdistöpäällikölle lähettämän kirjeen, jossa hän kiirehti asiaa vielä kolmen vuoden kuluttua, kun Yhdysvaltain vaalikampanja oli jo täydessä vauhdissa.
”Trump puhui kiertueellaan kauniisti Putinista samaan aikaan kun hänen asianajajansa lähestyi kirjeitse tämän vaikutusvaltaista lehdistösihteeriä”, Harding sanoo.
Myös Trumpin poika, Donald Trump Jr. innostui Moskovan bisnesmahdollisuuksista. Hän vieraili Venäjällä isäänsä useammin ja ystävystyi Agalarovin pojan kanssa. Emin Agalarov on tunnettu poplaulaja Venäjällä ja Azerbaidžanissa.
Kesällä 2016 Emin Agalarov otti managerinsa kautta yhteyttä Trump nuorempaan. Hän kertoi, että Venäjän valtionsyyttäjällä olisi Clintonista arkaluontoista materiaalia, joka olisi hyödyllistä Trumpin kampanjalle.
Trump Jr. tarttui syöttiin ja kutsui Agalarovin asianajajan Natalia Veselnitskajan New Yorkin Trump Toweriin. Tapaamiseen osallistuivat myös Paul Manafort, Jareed Kushner sekä venäläis-amerikkalainen lobbari Rinat Ahmetšin, joka on Venäjän tiedustelupalvelun entinen upseeri.
Kushner ja Trump Jr. vähättelivät tapaamista, kun se paljastui viime kesänä. Presidentti Trump hermostui kuitenkin asiasta ja saneli poikansa julkisuuteen antaman lausunnon, jonka mukaan tapaamisessa keskusteltiin venäläislasten adoptioista Yhdysvaltoihin.
”Se oli vale”, Harding toteaa.
Veselnitskajan marraskuun alussa 2017 antama lausunto tukee Hardingin käsitystä. Veselnitskajan mukaan Trump Jr. oli pyytänyt häneltä kirjallisia todisteita Clintonin hämäräpuuhista, joita hänellä ei kuitenkaan ollut. Samalla Trump Jr. oli luvannut, että Yhdysvallat kumoaa venäläisiä liikemiehiä ärsyttävät ”Magnitski-lait”, jos hänen isänsä voittaa vaalit.
Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että myös Trumpin vaalikampanjan neuvonantaja George Papadopoulos järjesteli lokakampanjaa Clintonia vastaan. Hän tapasi keväällä 2016 Lontoossa maltalaisen professorin Joseph Mifsudin ja salaperäisen Olga Polonskajan, joka esiteltiin hänelle Putinin veljentyttärenä. Putinilla ei ole kuitenkaan veljentytärtä.
Polonskaja lupasi toimittaa Trumpin kampanjatiimille ”tuhansia” Clintonin sähköposteja. Tapaus on erikoinen, sillä Clintonin kampanjan sähköpostien hakkerointi paljastui vasta kuukausia myöhemmin.
Tutkijoita kiinnostavat myös Trumpin vävyn Jared Kushnerin liiketoimet. Kushner vakuutti heinäkuussa senaatin kuulemisessa, ettei hänellä ole ollut missään vaiheessa yhteisiä hankkeita venäläisten kanssa. Paratiisin papereista käy kuitenkin ilmi, että venäläinen miljardööri Juri Milner on sijoittanut 850 000 dollaria hänen perustamaansa kiinteistösijoitusyhtiöön.
Milner on sijoittanut miljoonia dollareita myös Twitteriin ja Facebookiin, joiden kautta venäläiset levittivät Clintonia vahingoittavaa materiaalia presidentinvaalikampanjan aikana.
Harding pitää operaatio Trumpia FSB:n kaikkien aikojen onnistumisena.
Seuraavaksi syytettyjen penkille joutunee Michael Flynn, joka ehti työskennellä 24 vuorokautta Valkoisessa talossa kansallisen turvallisuuden neuvonantajana. Hän sai potkut helmikuussa, kun kävi ilmi, että hän oli valehdellut yhteydenpidostaan Venäjän Washingtonin-suurlähettilään Sergei Kisljakin kanssa.
Flynn oli pitänyt sitä ennen jo vuosia yhteyttä venäläisiin. Vuonna 2013 hän vieraili Moskovassa Venäjän sotilastiedustelun GRU:n päämajassa, jonne ei yleensä päästetä ulkomaalaisia. Hän oli siihen aikaan Yhdysvaltain sotilastiedustelupalvelun DIA:n johtaja.
Matkan järjesti suurlähettiläs Kisljak. Hän oli saanut tehtäväkseen haarukoida merkittävissä asemissa olevia amerikkalaisia, jotka suhtautuivat myönteisesti Venäjään.
Joulukuussa 2015 Flynn sai jälleen kutsun Moskovaan, tällä kertaa valtion propagandayhtiön RT:n kymmenvuotisjuhliin. RT:n uutisankkuri Sophie Ševardnadze haastatteli häntä yleisön edessä. Gaalaillallisilla hänet istutettiin kunniapaikalle Putinin viereen. Samassa pöydässä istui myös Yhdysvaltain vihreiden presidenttiehdokas Jill Stein.
Flynnia haastateltiin usein asiantuntijana RT:n ohjelmissa. Hardingin mukaan hän sai niistä palkkioita kaikkiaan 33 750 dollaria.
Flynn ajautui noihin aikoihin ristiriitoihin presidentti Barack Obaman hallinnon kanssa. Hän erosi armeijan palveluksesta ja ryhtyi Trumpin ulkopoliittiseksi neuvonantajaksi.
Vaalitilaisuuksissa Flynn toi esiin Venäjän näkökantoja. Hän haukkui Twitterissä Clintonia ”epärehelliseksi kieroilijaksi” ja Obamaa ”rahanpesijä-jihadistiksi”.
Yhdysvaltain vaalien alla Flynnin konsulttiyhtiö teki 600 000 dollarin sopimuksen yhteistyöstä Turkin hallituksen kanssa. Harding arvelee, että sopimus oli venäläisten välittämä.
Tutkijat selvittävät parhaillan, yrittikö hän junailla Yhdysvalloissa asuvan turkkilaisen saarnaajan Fethullah Gülenin luovutuksen Turkkiin miljoonien dollarien palkkiota vastaan. Gülen on Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin arkkivihollinen, jota hän syyttää viime vuoden epäonnistuneesta vallankaappausyrityksestä.
Flynniä epäillään myös rahanpesusta.
Presidentiksi noustuaan Trump teki kaikkensa lopettaakseen Venäjä-tutkinnan. Hän antoi potkut tutkimuksia johtaneelle FBI:n pääjohtajalle James Comeylle. Varaoikeusministeri Rod Rosenstein nimitti kuitenkin hänen harmikseen FBI:n entisen pääjohtajan Robert Muellerin erikoistutkijaksi selvittämään sotkua.
Välittömästi Comeyn potkujen jälkeen Trump tapasi Valkoisessa talossa Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin ja suurlähettiläs Kisljakin, joka kaikesta päätelleen johti venäjäisten yhteydenpitoa Trumpin kampanjatiimiin.
Amerikkalaisia toimittajia ei päästetty paikalle. Lavrovin mukana matkustanut uutistoimisto Tassin valokuvaaja ikuisti kuitenkin tapaamisen ja hänen valokuvansa levisivät maailmalle. Trump näyttää niissä vapautuneelta, aivan kuin hän olisi läheisten ystävien seurassa.
Myöhemmin on käynyt ilmi, että Trump paljasti tapaamisen aikana Lavroville ja Kisljakille – Syyrian hallituksen liittolaisille – salaiseksi luokiteltuja tietoja Syyriassa toimivasta Israelin kaksoisagentista.
Presidentti Vladimir Putinin kanssa Trump keskusteli presidenttikautensa alussa muutaman kerran puhelimitse, mutta miehet tapasivat kasvotusten ensimmäisen kerran vasta heinäkuussa rikkaiden teollisuusmaiden G20-ryhmän kokouksessa Hampurissa.
Liittokansleri Angela Merkelin järjestämillä juhlaillallisilla Melania Trump oli sijoitettu Putinin ja Donald Trump Argentiinan presidentin puolison Juliana Awadan viereen. Silminnäkijöiden mukaan Trump nousi illallisen edetessä ylös ja istahti Putinin viereen. Noin tunnin kestäneessä keskustelussa oli mukana heidän lisäkseen vain Putinin tulkki.
Valkoinen talo ja Kreml eivät julkaisseet keskustelusta mitään tietoja. Tapaaminen tuli julki vasta myöhemmin, kun politiikantutkija Ian Bremmer kirjoitti asiasta. Hänen mukaansa Putin on G20-maiden johtajista Trumpille läheisin, vaikka Yhdysvaltain ja Venäjän suhteet ovat erittäin kireät.
Myös Trumpin ja Putinin toinen tapaaminen 11. marraskuuta Apec-kokouksen yhteydessä Vietnamissa oli erikoinen näytelmä. Trump sanoi toimittajille uskovansa Putinia, joka oli jälleen kiistänyt väitteet Venäjän sekaantumisesta Yhdysvaltainen presidentinvaaleihin.
”Hän on erittäin loukkaantunut, eikä se ole hyväksi maallemme”, Trump totesi.
Seuraavana päivänä lehdistötilaisuudessa hän sanoi kuitenkin olevansa samaa mieltä kuin Yhdysvaltain tiedustelupalvelut, jotka katsovat Venäjän sekaantuneen vaaleihin.
”Putin on taitava taktikko, mutta surkea strategi.”
Luke Harding pitää operaatio Trumpia Venäjän tiedustelupalvelujen kaikkien aikojen onnistuneimpana kaappauksena ja nykyhistorian suurimpana poliittisena skandaalina.
Ainakin yhdeksän Trumpin lähipiiriin kuulunutta henkilöä piti vaalikampanjan aikana yhteyttä venäläisiin. Operaatio huipentui kyberhyökkäyksiin, joilla hakkeroitiin demokraattien sähköposteja ja vuodettiin niitä Wikileaksin kautta julkisuuteen Hillary Clintonin maineen vahingoittamiseksi.
Harding ei väitä, että Trump olisi Venäjän agentti. Hän käyttää sanaa cultivate, joka voidaan suomentaa tässä yhteydessä pehmittämiseksi.
”Trump voi väittää, ettei hän tiennyt mitään salaliitosta”, Harding sanoo. ”Minusta se ei ole uskottavaa. Sitä paitsi yhteydenpidosta tulee koko ajan uusia tietoja.”
Hardingin mukaan Venäjän tarkoituksena oli kumota Trumpin avulla länsimaiden Venäjään kohdistamat pakotteet. Trumpin pehmittäminen onnistui, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin toivottu. Pakotteet pysyvät voimassa ja Yhdysvaltain ja Venäjän suhteet ovat kireämmät kuin kertaakaan kylmän sodan jälkeen.
”Operaatio on tyypillistä Putinia”, Harding sanoo. ”Hän on taitava taktikko mutta surkea strategi.”
Trumpin ja venäläisten salaliittoa on verrattu Watergate-skandaaliin, joka johti 1974 presidentti Richard Nixonin eroon. Hardingin mielestä nyt on kysymys vielä vakavammasta rikoksesta.
Nixon pani avustajansa vakoilemaan demokraatteja. Trumpin apuna olivat vieraan vallan pestaamat avustajat ja hakkerit.
Luke Hardingin Collusion ilmestyy suomeksi 5. joulukuuta nimellä : Salajuoni – Kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon (Into). Teos on saatavana sähköisenä versiona 17. marraskuuta.
Juttu julkaistu 16.11.2017 klo 08.00. Juttua päivitetty 16.11. klo 13.42. Lisätty jutun leipätekstiin tieto siitä, että Hardingin kirja ilmestyy suomeksi joulukuussa 2017.
Päivitetty 16.11. klo 18.18: Vaihdettu George Papadopoulosin kuva Keskeiset pelurit -grafiikassa oikean henkilön kuvaan. Aiempi kuva esitti samannimistä mutta eri henkilöä.