DDR:ssä urheilu oli osa politiikkaa, mutta menestys ei ollut pelkästään dopingin ansiota

Valtio valvoi liikunnan kenttää päiväkodeista huippu-urheiluun.

doping
Teksti
Markku Jokisipilä

Itäsaksalaiset naisjuoksijat tekivät kaksi häikäisevää maailmanennätystä Australian Canberrassa lokakuussa 1985.

Marita Koch voitti maailmancupin 400 metriä ajalla 47,60 niin ylivoimaisesti, että samaan televisiokuvaan mahtui vain Neuvostoliiton Olga Vladykina, sittemmin matkan maailmanmestari ja olympiavoittaja. Ennätys on yhä voimassa.

Myöhemmin Sabine Rieger, Marlies Göhr, Silke Möller ja Ingrid Auerswald voittivat 4  x 100 metrin viestin ajalla 41,37. Ennätys kesti vuoteen 2012.

Muutamaa kuukautta Canberran kisojen jälkeen Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatšov aloitti uudistukset, jotka yhdessä liennytyksen ja reaalisosialismin taloudellisen romahtamisen kanssa johtivat maailmanpolitiikan ideologisen kahtiajaon päättymiseen. Saksat yhdistyivät, kommunistinen supervaltaimperiumi hajosi.

Kylmän sodan päättyessä loppui myös neljän vuosikymmenen ajan jatkunut huippu-urheilun käyttäminen idän ja lännen välisen poliittisen kamppailun propagandavälineenä. Tuhansia eri lajien huippuja kasvattaneet DDR:n ja Neuvostoliiton keskusjohtoiset valmennusjärjestelmät romahtivat, kun niille ei ollut enää sen paremmin maksajaa kuin tarvettakaan.