Banaaneja, kattiloita ja Jumalan sanaa ”alastomille” – Sinnikkäimmät lähetyssaarnaajat tunkeutuvat yhä eristyneiden kansojen pariin
Pohjois-Sentinelille Raamattua vieneestä John Allen Chausta tuli marttyyri amerikkalaisten lähetyssaarnaajien keskuudessa.
7
MIN
Suomen Kuvalehti kokeilee uutta koneääntä. Jos haluat, voit antaa palautetta äänen laadusta täältä.
John Allen Chau tiesi, että saattaisi kuolla. Hän halusi viedä Andamaanien ja Nikobaarien saariryhmään kuuluvalle Pohjois-Sentinelin saarelle jumalan sanaa.
Läheiset ja Intian laki kielsivät menemästä, mutta Chau ei uskonut.
Tämä ei ole turhaa, hän kirjoitti ennen matkaansa Bengalinlahdelle.
”Kyseessä on heimon iankaikkinen elämä.”
Sivun reunassa, alleviivattuna: Älkää hakeko ruumistani.
Varhain lauantaiaamuna, 17. marraskuuta 2018, paikalliset kalastajat näkivät, kun Pohjois-Sentinelin asukkaat hautasivat Chaun kalmon rantahiekkaan.
Lähetystyö on edelleen merkittävä syy sille, miksi vapaaehtoisesti eristäytyneet kansat joutuvat tekemisiin ulkomaailman kanssa, sanoo Turun yliopiston dosentti, etnografi ja uskontoantropologi Minna Opas.
Maailmassa on vielä noin sata kansaa, jotka ovat omasta halustaan eristäytyneet muusta maailmasta.
Muutama niistä elää sentinelien naapurissa Bengalinlahdella, Andamaanien ja Nikobaarien saariryhmässä. Suurin osa asuu Etelä-Amerikassa, Amazonin sademetsissä.
Uskonnollinen Joshua Project -järjestö on kerännyt niistä tietoja verkkosivulleen. Ketkä Kristus on tavoittanut, keitä ei.
Sentinelejä käsittelevä sivu ei ole pitkä. Ohjeet rukoiluun (”että Jumala avaisi ovet sentineleille, jotta he voisivat vastaanottaa evankeliumin sanoman”) ja lista tarpeista:
Perustason terveydenhuolto. Tieto kaikkivaltiaan Jumalan olemassaolosta. Että Hän rakastaa heitä ja on hyvittänyt heidän syntinsä.
Joshua Projectin tehtävä on toteuttaa lähetyskäsky: menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.
Projektin sivuilta amerikkalainen lähetyssaarnaaja, John Allen Chau, sai kuulla sentineleistä.
Murhaa ei voi tutkia ilman ruumista.
Intian oikeuslaitos on kyllä nostanut syytteen Chaun murhasta ”tuntemattomia henkilöitä” vastaan, mutta paljon muuta tapaukselle ei voida tehdä.
Epäillyistä ei tiedetä juuri mitään. Ei kieltä, kulttuuria tai uskomuksia.
Kukaan ei ymmärrä heidän puhettaan, mistä on päätelty etteivät he ole pitäneet tuhansiin vuosiin yhteyttä edes naapurikansoihinsa. He tappavat kaikki rannalle tunkeutuvat. Jos yli lentää kopteri, he ampuvat sitä nuolilla.
Antropologiassa heidän elämänmuotoaan kutsutaan vapaaehtoisessa eristyksessä elämiseksi.
Tietenkään täydellisen eristäytyneitä kansoja ei ole. Koko vapaaehtoisen eristäytymisen käsite on kyseenalainen, Minna Opas sanoo.
”Usein syyt, jotka ajavat ihmiset elämään eristyksissä, johtuvat ulkomaailmasta. Voidaan kyseenalaistaa, kuinka vapaaehtoista se eristys sitten on”, Opas sanoo.
Hän tutkii Perussa, Manún kansallispuistossa asuvan vapaaehtoisesti eristäytyneen mashco-piro-alkuperäiskansan kontakteja paikallisväestöön.
Mashco-pirot päättivät eristäytyä muusta yhteiskunnasta noin 150 vuotta sitten sen jälkeen, kun kumiparoni Carlos Fitzcarraldin yksityinen armeija oli lahdannut ja orjuuttanut heistä suurimman osan.
Nykyään Perussa harjoitetaan politiikkaa, joka kieltää kontaktin eristyksessä eläviin alkuperäiskansoihin. Politiikasta vastaa kulttuuriministeriö, jolla ei ole tarpeeksi resursseja valvoa sen toteutumista. Siksi linjauksesta on käytännössä jo osittain luovuttu.
Sademetsässä asuvia mashco-piroja ovat häirinneet luvattomat filmiryhmät, luonnonvarojen etsijät ja kokaiinin kasvattajat. Ja lähetyssaarnaajat.
Helluntailainen Assemblies of God -seurakunta, etenkin pastori Mario Alvarez, on päättänyt saattaa mashco-pirot jumalan kämmenelle.
Jumala antoi Alvarezille unessa käskyn levittää sanaa metsässä asuville ”alastomille”.
Hän on käynyt viemässä viidakkoon banaaneja, kattiloita ja vaatteita ja näyttämässä mashco-piroille Jeesuksen kuvaa. Mashco-pirot eivät ole kiinnostuneet vaatteista, eivätkä näytä tietävän mitään synnistä tai Saatanasta.
Perun kulttuuriministeriö on ripittänyt pastoria kansan häiritsemisestä, mutta tämä uskoo vakaasti voivansa käännyttää mashco-pirot julistamaan Raamatun sanaa.
Mario Alvarez on omassa genressään tyypillinen tapaus, sanoo Minna Opas.
”On paljon erilaisia kirkkoja ja yhdistyksiä, jotka lähettävät ihmisiä tekemään lähetystyötä, mutta usein toimijoina ovat vahvat yksilöt.”
Kristusta alettiin viedä sademetsään jo 1500-luvulla. Kristoffer Kolumbus kuvitteli löytäneensä Intian ja toi espanjalaiset ja portugalilaiset mukanaan Etelä-Amerikkaan.
Eurooppalaiset asettuivat ensimmäisenä Karibialle, paikallisen taino-alkuperäiskansan alueelle. 80–90 prosenttia kansasta tuhoutui.
Lähetyssaarnaajat olivat kolonialismin eturintamassa. Kristinuskon levittäminen nähtiin uuden maailman sivistämisenä.
Eikä usko tahdo oikein edes tarttua, Amazonille käännytystyöhön lähteneet ovat huomanneet.
Ensin Kristusta viedään lahjoin: Alvarez vei mashco-piroille banaania ja kattiloita, John Chau sentineleille kookospähkinöitä ja jalkapallon.
Koska yhteistä kieltä ei ole, vapahtajaa on selitettävä elekielellä.
”Alvarezilla oli Jeesusta esittävä kuva, jota hän näytti mashco-piroille ja osoitteli ylöspäin, että tällainen henkilö on tuolla yläilmoissa.”
Se tuskin sanoi mashco-piroille paljoakaan.
Opas teki vuonna 2000 kenttätyötä läheisessä Diamanten kylässä. Suurin osa kylän asukkaista oli ainakin muutaman luokan koulua, mutta ei silti osannut lukea kuvia.
”He saattoivat pitää kuvaa väärinpäin huomaamattaan ja ihmetellä, mitä kuva esittää.”
”Jos ajattelee, että nämä olivat koulun käyneitä ihmisiä eikä heillä silti ollut kuvanlukutaitoa – en usko, että mashco-pirot ovat pystyneet käsittämään kuvaa Jeesuksesta.”
Jotkut käyttävät koko elämänsä sanan julistamiseen: muuttavat kansan pariin, opettelevat kielen, kääntävät Raamatun.
Ei ole yksinkertaista kääntää kristillisiä käsitteitä kielelle, jossa niille ei ole vastinetta.
Monessakaan kulttuurissa ei ole kristinuskon jumalan kaltaista kaikkivoipaa voimaa. Silloin ajatus jumaluudesta yhdistetään johonkin, mikä on mahdollisimman lähellä. Ehkä kansan kosmologiassa on joku erityisen voimakas hahmo? Esimerkiksi Andeilla kulttuurissa tärkeä aurinko on kääntynyt jumalaksi.
Alkuperäistekstille ei voi aina olla kovin uskollinen. Ylilyöntejäkin tulee.
Amazonilla puhutaan, että lähetyssaarnaaja olisi selittänyt Jeesusta käyttämällä esimerkkinä itseään.
”Tosin siinä saattaa olla legendaa mukana.”
Eikä usko tahdo oikein edes tarttua, Amazonille käännytystyöhön lähteneet ovat vuosisatojen saatossa huomanneet.
Ihmiset tuntuvat kyllä kääntyvän helposti, osaavat rituaalit, rukoilla ja polvistua oikeissa kohdissa ja näyttävät olevan toiminnassa mukana täydestä sydämestään. Ja silti yhtäkkiä koko ryhmä saattaa jättää uskonharjoittamisen sikseen ja palata vanhoihin tapoihinsa.
”Sitä lähetystyöntekijät ovat ihmetelleet, että tämä touhu on niin pinnallista”, Opas sanoo.
Lähetystyöntekijöiden ymmärrys kääntymisestä voi olla hyvin erilainen kuin paikallisväestön.
Lähetystyöntekijöille usko on jotakin mielessä tapahtuvaa. Amazonin kansojen kulttuureissa ajatus on vieras, sillä usko ja kristillisyys ovat ensisijaisesti ruumiillisia ominaisuuksia. Ne ovat myös sidoksissa käsityksiin oikeanlaisesta ihmisyydestä, jota on jatkuvasti tuotettava.
”Lapsesta pitää tehdä ihminen”, Opas selittää: pitää syödä yhdessä, käyttää oikeanlaisia sukulaisuustermejä, olla läheisessä vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
”Jos joku haluaisi muuttaa pois perheensä luota, sellaisen ihmisen ajateltaisiin etääntyneen ihmisyydestä. Hän ei olisi enää ihminen.”
Usein sanan julistaminen on kohtalokasta eristyksessä eläville kansoille. Yksikin kontakti saattaa tarkoittaa koko ryhmän menehtymistä tauteihin.
Pastori Alvarez ja hänen seurakuntansa kyllä tietävät tämän. Heidän näkökulmastaan se on toisarvoista. Tehtävä on heitä itseään ja mashco-pirojakin suurempi.
Jeesuksen toinen tuleminen tapahtuu vasta, kun lähetyskäsky on toteutettu ja sana saatettu kaiken kansan tietoon.
Alvarezille syvällä Amazoniassa elävät mashco-pirot edustavat viimeisiä ihmisiä, jotka eivät ole vielä kuulleet Jeesuksesta.
Jos eristyksessä eläneet maschopirot sattuisivat kuolemaan Raamatusta tarttuneeseen bakteeriin, he ainakin olisivat kuulleet Jumalan sanan.
John Allen Chaun retki Pohjois-Sentinelille herätti syytöksiä imperialismista ja eristäytyneen alkuperäiskansan vaarantamisesta.
Amerikkalaisten lähetyssaarnaajien keskuudessa hänestä tuli marttyyri.
”John oli hyveellinen ja herkkä Jeesuksen sanansaattaja, joka halusi muiden tietävän Jumalan suuresta rakkaudesta”, hänen lähetysseuransa tiedotti Chaun kuoltua.
”Muistamme, miten kautta kirkon historian evankeliumin julistamiseen on usein liittynyt suuria uhrauksia. Rukoilemme, että Johnin uhraus kantaa ikuista hedelmää.”
”Suremme Chaun kuolemaa, mutta meitä lohduttaa hänen ylösnousemuksensa ja innoittaa hänen kurinalaisuutensa ja kunnianhimonsa”, lähetystyötä itsekin tehnyt nainen kirjoitti lähetysseura Frontier Allienace Internationalin verkkosivuilla.
”John Chaun teko oli kaunis. Hänestä kuohutaan nyt, mutta iäisyydessä hän saa kunniansa.”
Virginialainen pastori pohti, mitä jumala halusi kertoa lähettämällä ”saatanan nuolia” John Chauta kohti: Ehkä Hän käytti John Chaun kuolemaa innoittaakseen muut lähetyssaarnaajat viemään hyviä uutisia sentineleille?