Afganistan: Tienvarsipommit suuri ongelma, suomalaisetkin mukana purkamassa

Afganistan
Teksti
Netta Vuorinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Armeijan sotilaat tutkailevat improvisoitua räjähdettä koulutusleirillä Kandaharissa eteläisessä Afganistanissa. Kuva Kirsty Wigglesworth / AP / Lehtikuva

Yhdysvaltain sotajoukkojen pölyisellä harjoituskentällä Afganistanissa lojuu harmittoman näköistä rojua. Muovia, jonkinlaisia metallikuoria, johdonpätkiä: kaikkea, mitä tienvarsipommin rakentamiseen tarvitaan.

Käsintehdyt pommit ovat kapinallisjoukkojen pelätyimpiä aseita Afganistanissa. Niiden löytämisestä ja tuhoamisesta on tullut yhä tärkeämpää, sillä Yhdysvaltain ja Naton tuoreet lisäjoukot tarkoittavat 37 000 uutta ja haluttua maalitaulua kapinallisille.

Kapinalliset piilottavat pommeja tienposkeen tai rakennusten lähelle. Jotkut räjähtävät kaukosäätimen painalluksella, toiset taas reagoivat esimerkiksi tiellä ajavan auton painoon.

Taistelu elää

“Tienvarsipommeja vastaan taisteleminen tuntuu shakkipeliltä, jossa vain toinen osapuolista pelaa sääntöjen mukaan”, sanoo majuri Chris Cotton, joka kuuluu pomminpurkajien iskuryhmään. “Harkitsemme tarkkaan jotaista siirtoa, mutta niin tekee vastapuolikin.”

Cotton kertoo, että räjähdeasiantuntijat ovat harjaantuneet löytämään pommeja yhä nopeammin ennen kuin ne räjähtävät. Taistelu pommeja vastaan kuitenkin elää koko ajan: Kun sotilasliittoutuma lisää suojauksia, talebanit pelaavat kirjaimellisesti isommilla panoksilla.

“Räjähdyksissä sattuneet kuolemantapaukset ohittavat tällä hetkellä kirkkaasti kaikki muut hengenvaaralliset uhat”, Cotton sanoo. “Pommit ovat tehokkaita sekä halpoja, ja niitä on kaikkialla.”

Vuonna 2009 Afganistanissa sattui yli 7000 pommien aiheuttamaa välikohtausta: räjähdyksiä, löydettyjen pommien purkamisoperaatioita ja siviilien ilmoituksia löytyneistä räjähteistä. Yhdysvaltain armeijan tietojen mukaan vuonna 2003 vastaava luku oli 81.

Koulutusta tarvitaan

Yhdysvaltojen ja Naton joukot ovat saaneet koulutusta räjähteiden käsittelyyn. Afgaanipoliisit taas tapaavat yksinkertaisesti ampua kohti pommia, kun sellainen löytyy.

Tulevaisuudessa käsintehtyjen pommien vähentäminen on kuitenkin afgaanien vastuulla, kun ulkopuoliset joukot vihdoin vetäytyvät. Esimerkiksi Kandaharin kaupungin poliisivoimilla ei ole lainkaan pommeihin erikoistunutta ryhmää, vaikka kaupunki on maan toiseksi suurin ja sen ilmapiiri epävakaa. Koulutuksen tarve on huutava.

Hyvä uutinen on, että talebanit ovat huomanneet siviilikuolemien tekevän hallaa kapinallisten maineelle. Pelko siitä, että kansa kääntyy liikettä vastaan, on saanut talebanit välttämään siviilien pommittamista.

Siviilikuolemien määrä on pysynyt korkeana jaloista välttely-yrityksistä huolimatta. Vuoden 2009 neljä viimeistä kuukautta olivat rankkoja afgaanisiviileille: ainakin 117 ihmistä sai tuolloin surmansa räjähdyksissä.

Suomi mukana pomminpurkamisessa

Myös suomalaiset ovat osallistuneet tienvarsipommien vastaiseen toimintaan Afganistanissa. Maan pohjoisosassa sijaitsevassa Mazar-i-Sharifin kaupungissa kokeiltiin viime vuonna pilottihanketta, jossa koulutettiin ensimmäinen afgaaneista koostuva pomminpurkuryhmä.

Pilottihankkeen takana olivat suomalaiset majuri Mika Tyry ja siviilikriisinhallinnan ammattilainen Marko Myllymaa. SK tapasi räjähdeasiantuntijat joulukuussa – lue juttu täältä.

Myös suomalaiset rauhanturvaajat ovat joutuneet tienvarsipommien uhreiksi Afganistanissa. Loukkaantumisia on sattunut vuosien varrella parisenkymmentä. Kuolonuhreja on tähän mennessä yksi. Toukokuussa 2007 menehtyi 29-vuotias kersantti Petri Tapio Immonen.

Lähde AP