400 vuotta vanha kirje johdatti tutkijat tuntemattoman kielen jäljille

arkeologia
Teksti
Netta Vuorinen

Neljänsadan vuoden ikäisen kirjeen takaa löydetyt muistiinpanot johdattivat tutkijat tuntemattoman kielen jäljille. Arkeologit arvelevat, että kieltä ovat saattaneet puhua Pohjois-Perun alkuperäiskansat.

Peru
Ruutukaappaus. Kuva Google.

Joskus 1600-luvun alkupuolella nimettömäksi jäänyt espanjalainen raapusti muistiinpanoja erään kirjeen taakse Pohjois-Perussa. Nelisensataa vuotta myöhemmin arkeologit sattuivat löytämään samaisen kirjeen Magdalena de Cao Viejo -kirkon raunioista. Tutkittuaan paperinpalan sisällön he tajusivat löytäneensä tuntemattoman kielen.

”Kyseessä on pieni pala paperia, joka pitää sisällään huikean suurta tarinaa”, toteaa arkeologi Jeffrey Quilter, joka työskentelee Harvardin Peabody-museossa. Quilter on johtanut kaivauksia eri puolilla Perua yli kolmen vuosikymmenen ajan.

Magdalena de Cao Viejo -kirkko romahti tuntemattomasta syystä 1600-loppupuolella, mikä suojasi osaltaan historiallisia esineitä tuhoutumiselta.

Kirkon raunioissa säilyneen kirjeen takapuolelta löytyivät kirjoitettuna espanjalaiset numerot uno, dos, tres sekä arabiankielisiä numeraaleja, joiden perään on kirjattu mysteerikielinen käännös. Osa käännöksistä näyttää täysin vierailta, muutama muistuttaa hiukan ketšuan intiaanikieltä.

Ketšuaa puhutaan Perussa vielä nykyisin, mutta 1600-luvulla alueella puhuttiin monia muitakin kieliä. Moni on vuosien varrella kuollut ja kadonnut.

Tutkijat voivat toistaiseksi lähinnä arvailla, mitä kieltä arvoituksellinen kirjoitus on. Perun pohjoisella rannikolla vuosisatoja sitten puhuttua mochicaa se ei ole.

Entä quingnam tai pescadora? Ehkä. Tutkijat eivät tiedä näistäkään kielistä muuta kuin nimen.

Katso kuva kirjeestä National Geographic -lehden sivuilta.

Lähteet: National Geographic, Peabody Museum