Viha erilaista kohtaan ei selitä syrjintää
Eriarvoinen kohtelu johtuu useammin omien suosimisesta kuin halusta vahingoittaa muita.
Syrjintä aiheutuu vain harvoin pyrkimyksestä aiheuttaa vahinkoa ihmisille, jotka eivät kuulu meihin. Sen sijaan se on usein seurausta halusta auttaa ihmisiä, jotka ovat samanlaisia kuin me. Tämä on tilanne ainakin Yhdysvalloissa, mikä kävi ilmi American Psychologist -lehdessä julkaistusta teoreettisesta katsauksesta.
Viime vuosina on keskusteltu paljon niin sanotusta vihapuheesta, jonka on uskottu yleistyneen erilaisia vähemmistöryhmiä kohtaan. Se ei kuitenkaan näyttäisi olevan merkittävässä roolissa eri ryhmien erilaisen kohtelun taustalla.
Washingtonin yliopiston psykologian tutkija Tony Greenwaldin mukaan oma käyttäytymisemme voi tuottaa syrjintää, vaikka meillä ei olisi kielteisiä tunteita mitään ryhmää kohtaan eikä minkäänlaista pyrkimystä syrjiä ketään.
Greenwald perehtyi yhdessä Kalifornian yliopiston Thomas Pettigrew’n kanssa syrjintää koskevan tieteellisen tutkimuksen koeasetelmiin ja haastattelumenetelmiin viimeisten viiden vuosikymmenen ajalta. He huomasivat yllätyksekseen, että syrjintä ilmeni näissä tutkimuksissa paljon useammin jonkun auttamisena kuin jonkun vahingoittamisena.
He kuitenkin huomasivat myös, että useimmat tutkijat määrittelivät syrjinnän nimenomaan negatiivisiksi asenteiksi ja vihamielisyydeksi omasta poikkeavia ryhmiä kohtaan. Vain harvassa tutkimuksissa omien suosiminen oli tulkittu syrjinnän komponentiksi.
