Vitkastelun noidankehä
Tärkeissä asioissa viivyttely ja siitä seuraava stressi ovat itseään ylläpitävä kehä.
Lähes jokainen meistä lie kokenut tilanteen, jossa tärkeää mutta työlästä tai muuten epämiellyttävää tehtävää tulee lykättyä viime tinkaan, vaikka siitä onkin vain haittaa.
Erityisesti korkeakouluopiskelijat kokevat stressiä aiheuttavan vitkastelun eli prokrastinaation ongelmaksi. Psykologian näkökulmasta se on irrationaalista toimintaa, josta on vain haittaa tekijälle itselleen.
Uuden tutkimuksen mukaan vitkastelu muodostaa noidankehän, jossa edellisen päivän negatiiviset tunteet lisäävät seuraavan päivän vitkastelun riskiä.
Yhdysvaltalaistutkimuksessa tarkasteltiin 53 kandidaattitason opiskelijaa, jotka pitivät päiväkirjaa omista tunnetiloistaan ja toteutuneesta viivyttelystä.
Vitkuttelua ylläpitäviä negatiivisia tunteita olivat tutkimuksessa muun muassa häpeä, stressi ja ahdistus.
Aiemmat tutkimukset ovat todenneet, että negatiiviset tunteet seuraavat viivyttelyn vanavedessä. Tästä syntyy helposti noidankehä, jossa vitkastelu synnyttää kielteisiä tunteita, jotka puolestaan lisäävät viivyttelyä.
Prokrastinaation katsotaan liittyvän ihmismielessä vallitsevaan kamppailuun pitkän aikavälin tavoitteiden ja välittömän tyydytyksen välillä. Esimerkiksi gradun valmistuminen on pitkän aikavälin tavoite, jonka saavuttaminen vaatii epämiellyttäviä askareita tässä hetkessä.
Aiemman tutkimuksen mukaan vitkutteluun taipuvaiset tuppaavat yliarvioimaan käytettävissä olevan ajan sekä oman myöhemmän motivaationsa tehtävän suorittamiseen.
Prokrastinaatio on hankala tutkimuskohde, koska siihen taipuvaiset ihmiset eivät välttämättä osallistu tutkimuksiin, jotka voidaan nähdä itsessään työläinä askareina.
Tuoreen tutkimuksen luvut puhuvat tämän puolesta: kyselykutsu lähetettiin 1 200 opiskelijalle, mutta lopulta vain 53 täytti seurantapäiväkirjan useampana päivänä.
Tutkimus ilmestyi Anxiety, Stress and Coping -tiedejulkaisussa.