Tutkija teki tieteellisen läpimurron – Nobel tuli vasta 20 vuotta myöhemmin
Palkinto voidaan myöntää vain eläville tutkijoille.
Alfred Nobel määritteli testamentissaan Nobel-palkinnot jaettavaksi vuosittain henkilöille, jotka edeltävänä vuonna ovat eniten hyödyttäneet ihmiskuntaa. Käytännössä palkinnoissa on ollut alusta asti pientä viivettä.
Ensimmäisen fysiikan palkinnon sai vuonna 1901 Wilhelm Röntgen löytämästään säteilystä, joka muun muassa suomeksi ja saksaksi edelleen kantaa hänen nimeään. Röntgensäteet hän oli löytänyt vuoden 1895 lopussa.
Marie ja Pierre Curie jakoivat vuoden 1903 fysiikan palkinnon yhdessä Henri Becquerelin kanssa. Becquerel oli löytänyt radioaktiivisen säteilyn 1897, mikä inspiroi Curien pariskuntaa uusiin löydöksiin seuraavina vuosina.
Albert Einstein joutui odottelemaan hieman kauemmin. Hänelle myönnettiin vuoden 1921 fysiikan palkinto ”palveluksistaan teoreettiselle fysiikalle” ja erityisesti valosähköisen ilmiön lainalaisuuksien paljastamisesta. Valosähköisen ilmiön salat Einstein paljasti ”hurjana vuotenaan” 1905, jolloin hän julkaisi neljä muutakin tärkeää fysiikan tutkimusta.
Einsteinille tuli siis viivettä 16 vuotta. Yleisen suhteellisuusteorian Einstein tosin esitti vasta 1915, ja se sai empiiristä tukea auringonpimennys havainnoista vain kaksi vuotta ennen Nobel-palkintoa.
