Tšernobylin varjo

Onnettomuuden uhrien jälkeläiset ovat säästyneet merkittäviltä mutaatioilta, esittää tuore tutkimus.

tiede
Teksti
Lassi Lapintie

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Ukrainassa sijaitsevan Tšernobylin ydinvoimalan vuoden 1986 onnettomuus on jäänyt historiaan synkäksi varjoksi, joka lankeaa yhä ydinvoimasta käydyn keskustelun ylle. Pelkoa ei ole lieventänyt se, että tilastollisesti ydinvoima on turvallisimpia tapoja tuottaa sähköä.

Säteilylle altistuneet ovat pelänneet, että heidän lapsensa saisivat perintönä mutaatioihin liittyviä geneettisiä tauteja. Tuoreessa tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, näkyykö onnettomuus sen jälkeen syntyneiden lasten perimässä.

Tutkijat tutkivat 130:n vuosina 1987–2002 syntyneen lapsen perimän. Lasten vanhemmista vähintään toinen oli altistunut huomattavalle määrälle Tšernobylistä lähtenyttä säteilyä. Tutkijat totesivat, ettei lasten perimässä ollut havaittavissa merkittäviä mutaatioita, jotka erottaisivat heidät kansainvälisistä keskiarvoista.

”Tutkimuksemme ei tue sitä, että ionisoivalla säteilyllä olisi sukupolvelta toiselle periytyvä vaikutus ihmisten perimän dna:han.”

Samassa yhteydessä tehdyssä tutkimuksessa vahvistettiin Tšernobylin vaikuttaneen dna:han ja kilpirauhassyöpien esiintymiseen nuorilla potilailla onnettomuuden lähialueilla. Molemmat artikkelit ilmestyivät Science-tiedejulkaisussa.

Säteilyturvakeskuksen mukaan Tšernobyl ei vaikuttanut Suomessa kilpirauhassyövän riskiin. Vaikutukset jäivät silloisen Neuvostoliiton alueelle pohjoiseen Ukrainaan, Valko-Venäjälle sekä läntiselle Venäjälle.

Onnettomuuden tarkkaa uhrimäärää on vaikea laskea, sillä säteilyn vaikutukset syöpäkuolemiin seuranneina vuosikymmeninä ovat tulkinnanvaraisia ja kiistanalaisia.

Onnettomuuden välittömänä seurauksena kuoli kaksi voimalaitoksen työntekijää sekä 28 pelastustyöntekijää, mutta pitkän aikavälin vaikutuksista on esitetty hyvin vaihtelevia arvioita. YK on arvioinut uhrien kokonaismääräksi vuosikymmenten aikana noin 4 000.