Tiedemaailmaan radikaali uudistus: Rahoittajat yrittävät runnoa maksumuurit nurin
Tiedepiraatit ovat aiemmin yrittäneet murtaa suurten kustantajien valtaa vuotamalla artikkeleita nettiin kaikkien saataville.
Tiedemaailma järähti tällä viikolla, kun 11 tutkimusta rahoittavaa järjestöä ja Euroopan komissio julkistivat suunnitelman, jolla tieteelliset artikkelit pyritään vapauttamaan kaikkien vapaasti luettaviksi.
Järjestöjen suunnitelmilla on painoarvoa, sillä niiden osuus tutkimuksen rahoituksesta Euroopassa on 7,6 miljardin euroa, kertoo Nature-lehti.
Jatkossa ne asettavat rahoituksen ehdoksi sen, että syntyvä tutkimus julkaistaan välittömästi kaikkien luettavaksi avoimissa tiedejulkaisuissa. Tavoite aiotaan toteuttaa vuoden 2020 alkuun mennessä.
”Tämä on voimakas julistus. Se tulee olemaan kiistanalainen ja tunteita herättävä”, arvioi Nature-lehdelle avointa tutkimusta kannattava biologi Stephen Curry.
Suunnitelma voi olla merkkipaalu tieteen historiassa. Vaikka teknologia on kehittynyt aimo harppauksin, tieteellisten artikkelien julkaisutapa ei ole muuttunut suuresti vuosikymmeniin.
Tiedekustantamot ovat jahdanneet piraatteja yhtä innokkaasti kuin musiikki- ja elokuvayhtiöt.
Tavanomaisesti tutkimukset julkaistaan siten, että tutkijaryhmä lähettää artikkelinsa vertaisarvioituun tiedejulkaisuun. Suurimpia ovat mediahuomiotakin nauttivat luonnontieteelliset julkaisut Science ja Nature, joiden julkaisuhistoria yltää 1800-luvulle asti.
Julkaisujen kustannustoimittajat värväävät alan tutkijoita arvioimaan sitä, kuinka tasokas tutkimus on ja ovatko sen johtopäätökset perusteltuja.
Vertaisarviointi on tieteellisen menetelmän perusta. Se ei ole kuitenkaan ilmaista, joten tiedejulkaisujen kustantajat ovat perinteisesti tarjonneet artikkeleitaan vain maksavalle yleisölle ja yliopistoille.
Toisin kuin sanomalehdet, tiedejulkaisut eivät internet-vallankumouksessa rynnänneet julkaisemaan sisältöjään kaikkien saataville. Enemmistö artikkeleista lukitaan edelleen kalliiden maksumuurien taakse.
Tämä perinteinen malli on herättänyt paljon nurinaa, sillä yksi tieteen tavoitteista on yleishyödyllisyys. Suuri osa tutkimustyöstä tehdään veronmaksajien rahoilla.
Monet tiedepiraatit ovat yrittäneet murtaa suurten kustantajien valtaa vuotamalla tiedeartikkeleita nettiin kaikkien saataville. Tunnetuin on ”tieteen Pirate Bayksi” kutsuttu Sci-Hub.
Tiedekustantamot ovat jahdanneet piraatteja yhtä innokkaasti kuin musiikki- ja elokuvayhtiöt. Suurimpiin kustantamoihin kuuluva Elsevier voitti vuonna 2015 oikeusjuttunsa Sci-Hubia vastaan.
Elsevier on kärhämöinyt myös suomalaisten yliopistojen kanssa. Suomalaisten yliopistojen ja tutkimusorganisaatioiden yhteinen FinELib-konsortio kävi pitkän kädenväännön uudesta sopimuksesta Elsevierin kanssa.
Helsingin yliopiston mukaan FinELibin tavoitteena oli neuvotella suomalaisille kohtuuhintaiset sopimukset siten, että tutkijat voisivat julkaista tutkimuksensa myös avoimesti kaikkien saataville ilman lisämaksua. Neuvotteluissa sovittiin kompromissista, jossa lisämaksuun tuli 50 prosentin alennus tutkijoille.