Jotta he eivät joutuisi kadotukseen
Brittitytön ruumis on syväjäädytettynä tankissa Yhdysvalloissa. Myös Suomessa joukko ihmisiä valmistautuu heräämään henkiin kuoleman jälkeen.
Myöhemmin, kun kaikki oli jo ohi, tytöstä alettiin puhua kansainvälisessä lehdistössä nimimerkillä JS. Syyskuussa 2016 JS oli vielä tavallinen 14-vuotias brittityttö, jolla oli todettu harvinainen syöpä. Parantumaton, nykytiedon mukaan.
Tyttö oli tehnyt tutkimusta kuukausia, alkuvuodesta lähtien. Googlannut, lukenut sivun toisensa jälkeen. Häntä oli kehotettu luovuttamaan. Hän ei suostunut.
Hoidot oli lopetettu elokuussa. Enää ei pystytty helpottamaan kuin oireita.
Netistä tyttö oli löytänyt Cryonics UK:n. Vapaaehtoisjärjestön verkkosivulla kryoniikkaa, syväjäädytystä, kutsuttiin ambulanssiksi tulevaisuuteen:
”Säilyttämällä (laillisesti kuolleen) potilaan keho nestemäisessä typessä kehon rappeutuminen on mahdollista estää toistaiseksi.”
Tulevaisuuden teknologialla kuoleman aiheuttanut sairaus voitaisiin ehkä parantaa ja potilas herättää henkiin, verkkosivulla sanottiin.
Tyttö oli ollut yhdistykseen yhteydessä. Hän halusi, että kuolemasta tulisi ”kuolema”.
Kun asianajaja Zoë Fleetwood tapaa lapsiasiakkaitaan, hän kysyy ensin jostain arkipäiväisestä, koulusta vaikka. Fleetwood haluaa ymmärtää, millaista lapsen elämä on, mistä tämä on kiinnostunut. Sillä tavalla rikotaan jää.
Mutta JS oli erilainen, Fleetwood kertoo puhelimessa. Hän tapasi tytön lontoolaisessa sairaalassa perjantaina 23. syyskuuta 2016. Oli selvää, ettei JS enää palaisi kotiin. Hän oli niin sairas.
Fleetwoodista tuntui kuin hän olisi ollut bisnesneuvotteluissa. Hän oli lukenut joitain tapauskuvauksia kryoniikasta, mutta JS vaikutti olevan perillä kaikesta. 14-vuotias oli selvittänyt pienimmätkin yksityiskohdat. Mukaan tapaamiseen hän oli ottanut kirjallisen hoitotahtonsa.
”Minulta kysytään usein, miksi haluan, että tämä epätavallinen asia tehdään. Ajattelen, että kryosäilytys antaa minulle mahdollisuuden parantua ja tulla herätetyksi henkiin, vaikka sitten satojen vuosien päästä. En halua tulla haudatuksi maan alle. Haluan elää pidempään ja luulen, että tulevaisuudessa syöpäni voidaan parantaa ja minut herättää. Minä haluan tämän mahdollisuuden. Tämä on toiveeni.”
Vain toive se olikin. Alaikäinen ei voi Britanniassa vaikuttaa siihen, mitä hänen ruumiilleen käy kuoleman jälkeen. Siitä päättävät vanhemmat.
JS:n vanhemmat olivat eronneet. Äiti halusi toteuttaa tyttärensä viimeisen tahdon, isä vastusti.
Isä oli huolissaan, että hänelle koituisi säilytyksestä kustannuksia. Ennakkovalmistelut tekisi Cryonics UK Lontoossa, mutta varsinainen säilytys Yhdysvalloissa sijaitsevassa Cryonics Institutessa maksaisi noin 37 000 puntaa.
Rahan lisäksi isä oli huolissaan tyttärensä tulevaisuudesta:
”Vaikka säilytys onnistuisi ja JS herätettäisiin henkiin vaikka 200 vuoden päästä, hän ei ehkä löytäisi ketään sukulaisia, ei välttämättä muistaisi asioita ja saattaisi päätyä hyvin onnettomaan tilanteeseen ottaen huomioon, että hän on vain 14-vuotias ja Yhdysvalloissa.”
JS:n kohtalo ratkaistaisiin oikeudessa. Siksi perhejuridiikkaan erikoistunut Zoë Fleetwood oli tapaamassa JS:ää. Fleetwoodin tehtävä oli yrittää vakuuttaa oikeus siitä, että JS:n toivetta pitäisi kuunnella.
Aikaa ei ollut paljon. Tytön kunto heikkeni. Elinaikaa oli korkeintaan muutama viikko.
Kuolema on typeryksiä varten, historia epäkiinnostavaa, tulevaisuus tavoiteltavaa.
Onko kuolema mustavalkoinen? Nyt elossa, nyt kuollut. Ei siirtymävaihetta, ei paluun mahdollisuutta. Ajatus tuntui yhdysvaltalaisesta Robert Ettingeristä kummalliselta.
Vuonna 1931, 12-vuotiaana, hän oli lukenut Amazing Stories -scifi-lehdestä kertomuksen nimeltä ”The Jameson Satellite”.
Siinä kuoleva professori säilöö itsensä rakettiin, joka lähetetään avaruuteen. 40 miljoonaa vuotta myöhemmin hänen aivonsa asennetaan metallipäähän. Hänestä tulee ikuisesti elävä kyborgi.
Kymmenen vuotta myöhemmin Ettinger osallistui toiseen maailmansotaan. Hän haavoittui. Sairaalassa hän joutui pohtimaan kuolemaa eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin. Onko koko kuolemassa mitään järkeä, Ettinger mietti.
Sodan jälkeen Ettinger teki maisterintutkinnot sekä matematiikasta että fysiikasta. Opiskeluaikoinaan hän tuli yhä vakuuttuneemmaksi, että tiede kehittyy ja tulevaisuudessa kaikki sairaudet voidaan parantaa.
Kuolema on typeryksiä varten, Ettinger alkoi ajatella. Historia epäkiinnostavaa, tulevaisuus tavoiteltavaa.
Ettingerin 60-sivuinen manifesti ilmestyi vuonna 1964. The Prospect of Immortalityssa hän esittelee ajatuksiaan syväjäädyttämisen mahdollisuuksista.
”Haluaisitko elää ikuisesti täällä maapallolla? Lähitulevaisuudessa siitä voi tulla todellinen mahdollisuus”, Ettinger kirjoitti.
Kirja synnytti pienen vallankumouksen. Yhdysvaltoihin perustettiin kryoniikkayhdistyksiä. Ensimmäistä kansainvälistä kryoniikkakonferenssia alettiin suunnitella.
Samoihin aikoihin jäädytettiin ensimmäinen ihminen. Munuaissyöpään kuolleen psykologian professorin James Bedfordin ruumis säilöttiin 12. tammikuuta vuonna 1967 Glendalessa Los Angelesin esikaupungissa.
Ettinger ajatteli, että kryoniikasta tulisi pian valtavirtaa. Miksi ei? Kuoleman mysteeri on pohdituttanut filosofeja ja synnyttänyt uskontoja. Nyt siihen tuntui löytyneen ratkaisu.
Kryoniikan isä oli väärässä. 50 vuodessa ruumiita ja ihmisten päitä, ”neuroja”, on säilötty yhteensä vain noin 350. Pääasiassa ne ovat Ettingerin perustamassa Cryonics Institutessa Michiganissa, Arizonassa sijaitsevassa Alcorissa ja KrioRusissa Moskovan laitamilla.
Tieteen piirissä kryoniikkaa pidetään edelleen puoskareiden harrastuksena. Edes elinsiirtoihin käytettäviä elimiä ei pystytä säilyttämään niin, että niitä voitaisiin käyttää tulevaisuudessa. Syväjäädytys aiheuttaa ruumiille vahinkoa, joka pitäisi pystyä korjaamaan.
Kryonistit myöntävät, että kyse on spekulaatiosta. He uskovat tulevaisuuteen. Onhan ihminen oppinut syväjäädyttämään siittiöitä ja munasoluja, kloonaamaan lampaita ja siirtämään kasvoja.
Espoolaisessa pakastinlokerossa on pussi jäänestonestettä.
Jo vuosikausia espoolaisessa pakastinlokerossa on ollut pussi jäänestonestettä. Toisessa asunnossa taas paineluelvytyslaite. Eräästä varastosta löytyy kirurgintarvikkeita. Suomen Kryoniikkaseuran omaisuutta.
Alkuvuodesta 2004 insinööri Antti Peltonen oli lukenut Helsingin Sanomista transhumanistiliitosta ja ymmärsi olevansa transhumanisti. Transhumanistit uskovat, että tieteellisen kehityksen avulla ihminen pystyy ylittämään nykyihmisen rajoitukset.
Kun Peltonen oli seurannut yhdistyksen toimintaa tovin, hän liittyi mukaan.
Hän alkoi pohtia, voisiko ihmisestä tulevaisuuden teknologian avulla tulla merkittävästi pitkäikäisempi.
Tulevaisuutta varten keho tai vähintään aivot pitäisi kuitenkin säilöä. Siksi Peltonen lähetti vuonna 2008 sähköpostilistalle viestin: kiinnostaisiko kryoniikkayhdistyksen perustaminen?
Heti löytyi muutama innostunut. Perustamiskokous pidettiin kongressikeskus Dipolissa Otaniemessä. Yhdistyksen peruskirjaan kohdaksi numero yksi kirjoitettiin:
”Ihmismieli ja persoonallisuus kokemuksineen on ainutlaatuinen ja korvaamaton. Ihmisen katoaminen on valtava menetys sekä ihmisen itsensä, hänen läheistensä että seuraavien sukupolvien kannalta.”
Kryoniikkayhdistykseen kuuluu nykyään noin kaksikymmentä jäsentä. Suurin osa on insinöörejä, moni kansainvälisissä suuryrityksissä. Toinen varapuheenjohtajista on lääkäri.
Yhdistyksen jäsenet eivät kuitenkaan juuri mainosta toimintaansa. Ihmiset vaivaantuvat, jos kryoniikasta alkaa puhua.
Yhdistyksellä on selkeä tavoite: pystyä toimimaan, jos joku jäsenistä kuolisi. Ettei häntä menetettäisi. Niin Robert Ettinger oli sanonut haudatuista ihmisistä.
Kryoniikkayhdistys järjestää jäsenilleen perehdytystä ihmisen kryosäilönnästä. He ovat tavanneet kryoniikan puolestapuhujia, käyneet seminaareissa ja pohtineet hyvää termistöä.
Jäsenet ovat myös tutustuneet alaan liittyviin tutkimuksiin ja teorioihin. Vaikkapa filosofi Anders Sandbergin ajatuksiin niin kutsutusta mind uploadauksesta, aivojen sisältämän informaation lataamisesta tietokoneelle.
Yksi kryoniikan tunnetuimmista puolestapuhujista, Alcorin asiakkaaksi rekisteröitynyt Googlen tekninen johtaja Ray Kurzweil, on sanonut, että sen pitäisi olla mahdollista viimeistään vuonna 2045.
Yhdistyksen jäsenet ovat hankkineet tarvittavaa välineistöä. Seuraavaksi pitäisi saada jääallas. Sellainen on jo katsottuna Hollannista.
Kukaan ei toistaiseksi ole tehnyt säilytyssopimusta minkään kryoniikkakeskuksen kanssa. KrioRusissa on säilöttynä kaksi suomalaista, mutta he eivät olleet yhdistyksen jäseniä.
Yhdistyksen jäsenet ovat käyneet alustavia keskusteluja Alcorin kanssa, mutta mitään ei ole lyöty lukkoon. Laillista estettä syväjäädyttämiselle ei ole, sillä lainsäädännöllisesti kyse ei ole säilömisestä, vaan ruumiin lahjoittamisesta tieteen käyttöön.
”Jos mä heittäsin henkeni, niin pistettäis vaikka perhana talon kellariin se säiliö”, kryoniikkayhdistyksen varapuheenjohtaja Karoliina Salminen sanoo mökillään Salossa.
Niin ovat jotkut kryonistit tehneet. Viime vuonna kryoniikkapioneeri, insinööri José Cordeiro toimitti yllättäen menehtyneen ystävänsä pään säilöön Saksaan, erään amerikkalaisen lääkärin luo. Hänen toisella tuttavallaan on kuulemma ”parit” aivot pakkasessa Argentiinassa.
Cordeiro on pitkään yrittänyt perustaa Euroopan ensimmäistä virallista kryoniikkakeskusta Madridiin, mutta ainakin tähän asti laki on ollut yritysten tiellä. Cordeiro sanoo, että kryoniikkaan ei katolisissa maissa suhtauduta suopeasti.
Toukokuussa Cordeiro järjesti kryoniikkaa ja elämän pidentämistä käsitelleen konferenssin Espanjassa. Siihen osallistui myös kryoniikkayhdistyksen puheenjohtaja Antti Peltonen.
Cordeiron suunnitelmana on olla kuolematta ollenkaan. Mutta jos elämän pidentämisen tiede ei ehdi kehittyä tarpeeksi, kryoniikkaa tarvitaan välissä.
Kun klikkaat kuvaa, näet kahdeksanosaisen kuvasarjan seuraavan kuvan.
Tuomari Peter Jackson antoi päätöksensä 10. lokakuuta 2016: kryosäilytykselle ei ole juridista estettä. Viikkoa myöhemmin JS kuoli.
Sen jälkeen kaiken piti tapahtua nopeasti. Jos ruumis halutaan syväjäädyttää, jäähdyttäminen pitää aloittaa mahdollisimman nopeasti kuolleeksi toteamisen jälkeen, mielellään minuuteissa.
Tilanne ei ollut JS:n lääkäreille ja hoitajille helppo. He suhtautuivat kryoniikkaan hyvin varautuneesti. Sairaaloissa ei tehdä kryosäilytystä. Kaikki oli vapaaehtoisorganisaatio Cryonics UK:n varassa. Yleensä sellaisia ei ole tapana päästää toimimaan sairaalan tiloissa.
Toimintasuunnitelma oli silti valmiina. Cryonics UK:n sivuilta löytyvässä manuaalissa kaikki oli määritelty tarkasti. Kun potilas on todettu ”kliinisesti kuolleeksi”, hänet upotetaan jäävesikylpyyn. Vainajaan pannaan lääkkeitä, muun muassa verta ohentavia, monesti yli kymmentä erilaista.
Kun kehon lämpötila on laskenut lähelle veden jäätymispistettä, tehdään perfuusio: veri korvataan hitaasti jäänestonesteellä, jotta soluja tuhoavaa kristallijäätä ei muodostu. Perfuusion jälkeen vainajan lämpötila lasketaan hiilihappojään tasolle, miinus seitsemäänkymmeneen.
Kun JS:n ruumis oli valmis, hänet vietiin Rowland Brothers -hautaustoimiston tiloihin odottamaan kuljetusta Yhdysvaltoihin.
Kaikki oli valmiina. Jäävesiallas, lääkkeet. Sitten pää sahattiin irti ruumiista.
Kiinnostus kryoniikkaa kohtaan kasvaa. Uusia keskuksia vanhojen Alcorin, Cryonics Instituten ja KrioRusin lisäksi ollaan avaamassa ainakin Yhdysvaltoihin ja Australiaan.
Teksasiin on suunnitteilla ”kuolemattomuuden kyläksikin” kutsuttu elämän pidentämiseen keskittyvä laboratorio Timecapsule, johon mahtuisi jopa 50 000 säilöttyä ruumista.
Mutta mitä tapahtuu, jos kryoniikasta todella tulisi suosittua ja se toimisikin? Maailma on jo nyt ylikansoitettu.
No, kai muutkin ongelmat kuin vanheneminen ja kuolema ratkeavat teknologisen kehityksen myötä, kryonistit ajattelevat.
Avaruuteen voidaan perustaa siirtokuntia, ilmastonmuutos pysäytetään, ruokaa saadaan nanoteknologian avulla. Eikä ruokaa edes tarvittaisi, jos ihmisen aivojen informaatio olisi simulaationa tietokoneella filosofi Sandbergin ajatusten tapaan.
Sen moni kryonisti myöntää, ettei maailmaan herääminen satojen vuosien jälkeen välttämättä olisi mikään miellyttävä kokemus, ehkä ilman omaisuutta, ystäviä ja muistikuvaa omasta menneisyydestä.
Mutta olisihan kryonisteilla toisensa. Säilytyspaikat rohkaisevat omaisia lähettämään kirjeitä ja valokuvia säilötyille sekä tallentamaan tietoja kovalevyille, jotta herääminen olisi sitten helpompaa.
Juuri siksi Linda Chamberlain, maailman ensimmäisen kryoniikkakeskuksen Alcorin toinen perustaja, kirjoittaa miehelleen joka vuosi rakkauskirjeen.
Toinen perustaja oli hänen miehensä Fred Chamberlain, joka kuoli eturauhassyöpään viisi vuotta sitten.
Viimeisen viikon Fred Chamberlain oli sairaalassa. Maaliskuun 22. päivänä 2012 hänen hengityksensä loppui.
Kaikki oli valmiina. Jäävesiallas, lääkkeet. Sitten Fred Chamberlainin pää sahattiin irti ruumiista. Linda Chamberlain ei kääntänyt katsettaan pois kertaakaan.
”Se, mikä tekee meistä uniikkeja, ei ole vartalomme” Linda Chamberlain sanoo Skypen välityksellä Scottsdalesta Arizonasta.
Chamberlainilla on selkeä käsitys siitä, missä ihmisyys sijaitsee. Uskonnot ovat pyrkineet vuosituhansien ajan kertomaan, että ihminen on yhtä kuin sielu, joka sijoitetaan usein jonnekin rinnan seutuville. Monille kryonisteille todellisuus on toinen.
”Minun mieheni on aivot ja mieli”, Chamberlain sanoo.
Hän uskoo, että Fredillä ja hänellä itsellään on tulevaisuudessa kyborgin kehot. Nyt Fredin pää ja noin sataviisikymmentä muuta säilöttyä ovat kuitenkin metallinvärisissä säiliöissä Alcorin harmaassa rakennuksessa.
Säiliöt ovat suuria, vähän oluttankin näköisiä. Jotkut niistä ovat eläimille.
”Potilasosasto” on vähän kuin hautausmaa, Chamberlain kertoo. Omaisia rohkaistaan käymään. Monet tuovat kukkia. Eräs australialaisäiti lähettää säilötylle pojalleen syntymäpäiväkortin joka vuosi.
Silti jokin on toisin. Chamberlainilta on kuollut muitakin läheisiä, esimerkiksi isä. Hän ei ollut kiinnostunut kryosäilytyksestä. Jäljellä ovat vain muistot.
”Tuntuu, kuin mieheni olisi mennyt sotaan muutamaksi vuodeksi. Yksinäisyys ja menetys ovat olemassa, mutta samalla on kuitenkin toivo, että hän tulee takaisin ja voimme jatkaa elämää yhdessä.”
Jälkikäteen sairaalan henkilökunta kertoi tuomari Peter Jacksonille, että he kokivat syvää huolta seuratessaan vapaaehtoisjärjestö Cryonics UK:n toimintaa. Se oli epäorganisoitunutta. Tarvittavaa välineistöä ei ollut. Henkilökunta joutui auttamaan sellaisessakin, mistä ei etukäteen ollut sovittu.
Yksi asia kuitenkin auttoi heitä. JS oli ollut silmin nähden helpottunut kuultuaan oikeuden päätöksestä. Hän oli lähettänyt asianajajalleen viestinkin: ”Peter Jackson on sankarini.” Perässä oli monta hymiötä.
Tieto tulevasta kryosäilytyksestä oli helpottanut hänen ahdistustaan. JS tiesi, että hänet säilytettäisiin niin kuin hän toivoi.
Oikeuden pöytäkirjaan Jackson kirjoitti: ”Tämän tapauksen perusteella voidaan ajatella, että tarvitsemme tähän maahan kunnollisen sääntelyn kryosäilytykselle.”
JS saapui Cryonics Instituteen, Charter Township of Clintoniin Yhdysvaltojen Michiganiin 25. lokakuuta viiden aikaan iltapäivällä. Hän oli ollut kuolleena kahdeksan päivää.
Ruumis pantiin tietokonekontrolloituun kylmähuoneeseen, jossa sen lämpötila laskettiin miinus 196 celciukseen, nestemäisen typen lämpötilaan. Siihen meni aikaa noin 24 tuntia.
Sitten JS oli valmis lepopaikkaansa. Hänet siirrettiin valkoiseen säiliöön, jonka kyljessä on sininen logo. JS:stä tuli Cryonics Instituten potilas numero 143.
Samassa säiliössä on muitakin. Mies, 61 vuotta, New York. Mies, 56 vuotta, Ohio. Mies, 84 vuotta, Kalifornia.
Siellä he odottavat, että joku tulisi herättämään. Syväjäässä, päät alaspäin kuin lepakot.
Lähteinä on käytetty muun muassa anonymisoitua oikeuden pöytäkirjaa JS:n tapauksesta, Cryonics Instituten tapauskuvausta, New Yorkerin artikkelia The Iceman ja professori Seppo Vainion artikkelia Kuoleman ja kuolemattomuuden biologia. Juttua varten on haastateltu myös Cryonics Instituten toiminnanjohtajaa Dennis Kowalskia, kryoniikasta kirjoittanutta filosofia Ole Martin Moenia sekä useita Suomen Kryoniikkaseuran jäseniä.
Juttu on julkaistu 25.6.2017 kello 10.42 ja sitä on päivitetty 27.6. kello 14.02: Poistettu virheellinen väite, että Suomen Kryoniikkaseuran perustamista ehdottanut sähköposti olisi lähetetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sähköpostilistalle.