Onnellisuusteollisuus ohjaa ihmisiä ”luonnottomaan” päämäärään – professori neuvoo kolme askelta ulos onnellisuusjahdista
Evoluutio ei ole muovannut ihmisiä olemaan onnellisia tai edes tyytyväisiä.
5
MIN
Läntisissä yhteiskunnissa onnellisuudesta on tullut elämän keskeinen päämäärä – jopa siinä määrin, että ihmiset kokevat pakottavaa tarvetta olla onnellinen. Tunnusomaista ilmiössä on ihmisten alituinen pohdiskelu sen kysymyksen ympärillä, onko hän riittävän onnellinen ja onko hänen ajattelunsa kylliksi positiivista. Onnellisuuskuvastoa pulppuaa silmille mainonnan ja sosiaalisen median välityksellä.
Onnellisuudesta on tullut jo käsky, imperatiivi, kuvaa esseisti-kirjailija Tommi Melender. Hän on kirjoittanut onnellisuuden kulttuurihistoriaa käsittelevän teoksen Onnellisuudesta.
Melenderin mukaan onnellisuuden tavoittelu lävistää puhetavat monilla elämänalueilla työelämästä vapaa-aikaan. Joskin usein ei puhuta suoraan onnellisuudesta, vaan pikemminkin hyvinvoinnista.
”Esimerkiksi taiteessa ja kirjallisuudessa on tullut tavaksi korostaa hyvinvointivaikutuksia. Ihmisiä usutetaan lukemaan kirjoja väittämällä, että kirjat lisäävät henkistä terveyttämme ja empatiakykyämme ja jopa pidentävät elinikäämme”, Melender sanoo.
”Tämä on hyödyn aikakauden ajattelua. Pelkkä kirjojen lukeminen ei riitä, vaan sillä pitää olla vaikutuksia kokonaishyvinvointiin ja sitä kautta onnellisuuteen. Lukemisesta tulee hyödyllistä aivojumppaa.”
