Oikeus energiaan
Kiina ja Intia eivät suostu ilmastonmuutoksen syntipukeiksi. Ne haluavat köyhilleen sähköä ja luottavat teknologian apuun, sanoo ilmastopaneeli IPPC:n puheenjohtaja Rajendra K Pachauri.
Teksti Katri Merikallio
(SK 47/2005)
Maailman ilmastopäättäjät kokoontuvat ensi viikolla Montrealiin Kanadaan pohtimaan, miten ilmastonmuutosta hillitään sen jälkeen kun Kioton sopimus päättyy vuonna 2012.
Ilmastonmuutoksen etenemistä ja siihen liittyvää tutkimusta seuraa hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC. Sen puheenjohtaja Rajendra K Pachauri ei usko, että Montrealin kokouksessa tehdään vielä suuria päätöksiä. Niin kaukana EU, Yhdysvallat ja kehitysmaat ovat toisistaan.
»Olisi jo saavutus, jos kokous kykenisi tuottamaan tiekartan, jossa sovitaan tulevien päätösten tavoitteista ja aikatauluista.»
Pachauri johtaa arvostettua ilmaston- ja ympäristöntutkimuslaitosta Teriä kotimaassaan Intiassa, ja hän toimii useiden kansainvälisten ilmastoalan järjestöjen johtajana. Hänet on myös valittu kymmenen vaikutusvaltaisimman intialaisen joukkoon.
Kenen vika?
Kun hallitukset alkoivat toistakymmentä vuotta sitten neuvotella Kioton tavoitteista, kehitysmaille ei asetettu velvoitteita.
»Mutta jo tuolloin suuret kehitysmaat Kiina, Intia ja Brasilia pelkäsivät, että teollisuusmaat eivät tee ilmastonmuutoksen suhteen mitään vaan työntävät ongelman lopulta kehitysmaiden kannettavaksi. Nyt vaikuttaa ikävä kyllä siltä, että juuri näin on käymässä.»
Teollisuusmaat ovat syksyn aikana toistuvasti muistuttaneet kehitysmaiden vastuusta: Kiinan hiilidioksidipäästöt lähestyvät Yhdysvaltain päästöjä, ja nopeasti kasvava Intia tulee hyvää vauhtia perässä. Sitä ei ole juuri muistettu, että nykytilanne on lähes yksinomaan teollisuusmaiden vuosikymmeniä jatkuneiden päästöjen aiheuttama, Pachauri huomauttaa.
»Ei pidä unohtaa, että sekä Kiinassa että Intiassa päästöt asukasta kohti ovat edelleen hyvin pieniä verrattuna teollisuusmaihin. Ja molemmissa maissa elää satoja miljoonia ihmisiä, jotka elävät joko täysin ilman sähköä tai mahdollisuutta kuluttaa nykyaikaista energiaa.»
»Jos köyhyys halutaan poistaa, Kiinalla ja Intialla on oltava oikeus lisätä päästöjä», Pachauri muistuttaa.
Uusiutuvaan energiaan satsataan
Vaikka ilmastonmuutoksen ennakoidaan koettelevan melkoisesti myös Intiaa ja Kiinaa, se ei ole näissä maissa etusivun juttu. Sen sijaan talouskasvu, energiantuotanto ja öljyn hinta ovat. Molemmat maat etsivät kuumeisesti keinoja kasvattaa omaa kivihiilituotantoaan, lisätä suuria vesivoimalaitoksia ja ostaa maailmalta riittävästi öljyä.
Kiina kehittää myös tosissaan uusiutuvia energiamuotoja. Tavoite on tuottaa vuoteen 2020 mennessä 15 prosenttia energiantarpeesta uusiutuvilla energiamuodoilla kuten aurinkopaneeleilla, tuulivoimalla, biopolttoaineilla ja pienvesivoimalla. Valtaosa sähköstä tuotetaan Kiinassa edelleen kivihiilellä. Suuret vesivoimalat tuottavat noin 15 prosenttia sähköstä.
Intiassa suunta on sama, mutta vauhti hitaampi. Myös Intiassa valtaosa sähköstä, yli 60 prosenttia, tuotetaan omalla kivihiilellä. Vesivoimasta saadaan alle 30 prosenttia, ydinvoimasta noin kolme prosenttia. Myös dieseliä ja polttonesteitä käytetään paljon.
»Koska suurten vesivoimaloiden rakentaminen on osoittautunut vaikeaksi, Intiassa etsitään nyt kiivaasti keinoja lisätä maakaasun tuontia. Itse olen ehdottanut maakaasuputken vetämistä Iranista Pakistanin kautta Intiaan. Sitä vaihtoehtoa tutkitaan parhaillaan», Pachauri kertoo.
Yhteinen intressi teknologiassa
Kun Intiassa puhutaan ilmasto-ongelmista, ei puhuta kasvihuoneilmiöstä. Intiassa kuolee arviolta 2,5 miljoonaa ihmistä ennenaikaisesti joka vuosi paikallisten ilmansaasteiden takia – valtaosin siksi, että ruoka keitetään avotulella ja naiset ja lapset hengittävät risuista ja lehmänlannasta tulevaa savua tunnista toiseen joka päivä.
Myös kaupunkien ilmansaasteet ovat entistä pahempi tappaja.
Pachaurin mielestä yhtälöön on olemassa ratkaisu.
»Teollisuusmaat ja kehitysmaat voisivat keskinäisen syyttelyn sijasta kehittää yhteistyössä puhtaampia, terveellisempiä ja tehokkaampia energiantuotantotapoja.»
Niistä hyötyisivät keittotulilla yskivät naiset – ja koko ilmakehä.
Hiili kaasuksi maan alla
Nopeasti kehittyvän aurinkoenergian ja maakaasun lisäksi Pachauri odottaa paljon uudelta hiiliteknologialta.
Etenkin japanilaiset ja kiinalaiset yrittävät kehittää tekniikkaa, jossa kivihiili voitaisiin muuttaa kaasumaiseen muotoon jo maan alla.
»Se vähentäisi merkittävästi hiilidioksidipäästöjä ja nostaisi hiilen energiatehokkuutta.»
Molemmille maille oikean tekniikan löytäminen hiilen kaasuksi muuttamiseksi olisi huomattava edistysaskel, koska hiiltä riittää kummallakin.
Mutta molemmat etsivät myös ratkaisuja köyhän enemmistön arkeen.
»Vaikka sähköä olisi tarjolla, suurelle osalle intialaisista johtojen vetäminen ja sähkön ostaminen on liian kallista. Aurinkoenergialla latautuvat taskulamput ja lyhdyt ovat suhteellisen halpoja ratkaisuja tuoda edes yksi valonlähde kotiin.»
Arviolta 70 prosenttia intialaisista elää edelleen maaseudulla, ja heistä vain noin 60 prosentilla on mahdollisuus käyttää sähköä – edes periaatteessa. Käytännössä sähkönsaanti on niin epäluotettavaa ja epätasaista, että perheet käyttävät sitä vain yöllä kastelupumppujen pyörittämiseen.
Sopeutumiseen lisää tietoa
Teollisuusmaat tietävät jo hyvin, mitä ilmaston lämpeneminen tuo mukanaan – ja entistä useampi hallitus varautuu jo muutokseen. Kehitysmaista vain hyvin harva.
Intialle mallit ennustavat epävakaata: äärimmäiset rankkasateet ja tulvat lisääntyvät. Kuivuudet yleistyvät, samoin äärimmäiset kuumuusaallot.
Tiedetään myös, että lämpeneminen yhdessä ilmansaasteiden kanssa vaikuttaa sateiden muodostumiseen. Mutta miten? Sitä tutkitaan yhä muun muassa Suomen Ilmatieteen laitoksen kanssa. Jos Intialle elintärkeät monsuunit muuttuvat epäsäännöllisiksi, ruokatuotanto häiriintyy pahasti, ja jo historiaan jääneet nälänhädät palaavat.
»Tarvittaisiin nopeasti vahvaa panostusta maataloustutkimukseen: mitkä lajit kestävät kuumuutta, kuivuutta tai suolaantumista», Pachauri sanoo.
Kannusteet olennaisia
EU on vuosia ollut suunnannäyttäjä ilmastokeskustelussa ja vaatinut selkeitä päästöleikkauksia kaikilta teollisuusmailta. Monet EU-maat ovatkin siirtyneet hiilestä maakaasuun, ja satsaukset tuuli- ja bioenergiaan ovat moninkertaistuneet muutaman vuoden aikana.
Sitovia leikkauksia sitkeästi vastustava Yhdysvaltain hallitus luottaa teknologiaan. Se on julistanut aloittavansa teknologisen yhteistyön Intian, Australian, Japanin ja Etelä-Korean kanssa ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Euroopassa ilmoitus närkästytti: Yhdysvallat yrittää jälleen luistaa todellisista leikkauksista.
Pachauri näkee asian toisin.
»Teknologia on ratkaiseva ilmastomuutoksen vastaisessa taistelussa. Minä en näe konfliktia näiden kahden lähestymistavan välillä. Jos yhteistyö auttaa kehittämään puhdasta teknologiaa, se varmasti auttaa kaikkia.»
Pachaurin mielestä tarvitsemme sekä poliittisia tavoitteita, päätöksiä että teknologiaa.
Hänen mielestään hallitusten tehtävä on luoda taloudelliset houkuttimet yrityksille, jotta näiden kannattaa vähentää hiilidioksidipäästöjä ja kehittää puhdasta teknologiaa.
»EU:lla on hieman saarnaava asenne ilmastonmuutokseen, että nyt heti on saatava tiukat rajat kaikille päästöille. Todellisuus on kuitenkin se, että niin tavalliset ihmiset kuin yrityksetkin täytyy innostaa konkreettisiin tekoihin.»
Suomi etujoukkoihin
Suomen mahdollisuuksista Pachaurilla on vankka käsitys.
»Teidän teknologinen osaamisenne on maailman huippuluokkaa – ja Nokia on sen symboli. Jos te suomalaiset katsoisitte tulevaisuuteen, käyttäisitte osaamistanne juuri nyt vähähiilisen teknologian kehittämiseen. Markkinoista tulee valtavat.»
Tehokkainta olisi Pachaurin mielestä kehittää teknologiaa yhdessä muiden maiden, erityisesti kehitysmaiden kanssa, joissa kysyntä on todella kova.
»Esimerkiksi Intiassa on valtavat potentiaalit tällaiselle yhteistyölle.»
Suomessa yhteistyöhankkeita on jo viritetty, mutta käytännössä työ edistyy hitaasti.
»Vain harvat ihmiset ja yritykset katsovat 20 vuotta eteenpäin. Ehkä se kuuluukin enemmän hallituksille.»
Pachauri sanoo syyksi omaan optimismiinsa sen, että suuri yleisö on alkanut tiedostaa ilmastonmuutoksen vaikutukset.
»Vain siten paine hallituksia kohtaan kasvaa riittävästi.»
»En usko että ihmisten tarvitsee radikaalisti muuttaa elämäntapaansa – kyse on kuitenkin vain energian tuotannon tavoista!»