Nyt löytyi selitys evoluution suurelle harppaukselle
Tutkijat tunnistivat puuttuvan renkaan esitumallisten ja aitotumaisten solujen välillä.
Merenpohjasta löytynyt uusi mikro-organismi auttaa selittämään yhtä evoluution suurimmista harppauksista. Yksinkertaisten bakteerien ja arkkien esitumallisesta elämänmuodoista kehittyi aitotumaisia soluja, jotka kykenivät sittemmin liittoutumaan monisoluisiksi organismeiksi.
Nature-lehdessä julkaistu löydös on eräänlainen puuttuva rengas esitumallisten ja aitotumaisten solujen välillä. Se voi auttaa ymmärtämään mutkikkaan, monisoluisen elämän alkuperää.
Karkeasti jaotellen kaikki elävän luonnon monimuotoisuus voidaan jakaa esitumaisiin, joihin kuuluvat bakteerit ja arkit ja aitotumaisiin, joihin kuuluvat kaikki muut. Bakteerien ja arkkien pienten solujen sisällä ei ole komentokeskusta tumaa. Aitotumaisilla on tuman lisäksi muutenkin organisoidumpi sisäinen rakenne. Niillä on solulimakalvosto, jota pitää ryhdissä solunsisäinen tukiranka.
Aitotumaiset solut eroavat esitumallisista soluista niin paljon, että tutkijoille on ollut suuri arvoitus, miten edelliset ovat voineet kehittyä jälkimmäisistä. Viime aikojen tutkimukset viittaavat siihen, että aitotumaiset organismit olisivat kehittyneet ennemminkin arkeista kuin bakteereista, mutta mitään välimuotoa ei ole löytynyt.
Uppsalan yliopiston mikrobiologian tutkija Thijs Ettema kollegoineen tunnisti uuden arkin syvän meren kerrostumista.
Tämä niin sanottu Lokiarchaeota on eniten aitotumaisia muistuttava esitumallinen organismi, mitä on tähän mennessä löydetty. Sillä on geenejä, jotka koodaavat proteiineja joita on aiemmin löydetty vain aitotumaisilta. Näihin kuuluvat proteiinit, jotka tuottavat aitotumaisen solun sisäisen tukirangan.
Nämä ominaisuudet ovat saattaneet antaa ensimmäisille aitotumaisille ”aloituspakkauksen”, jonka avulla ne ovat voineet kehittyä niin monimuotoisiksi kuin nykyiset kasvit, sienet ja eläimet, tutkimuksen tekijät esittävät.