Nuorista aikuisista tuli onnettomia useassa maassa – ”Muiden annetaan määrittää sitä, miten pitäisi elää”
Sosiaalisen median käyttö voi synnyttää tunteen, että on suoritettava läpi tietty lista voidakseen olla hyvä ihminen. Onnistumista arvioivat aiempaa enemmän muut ihmiset.
4
MIN
Nuoret aikuiset ovat onnettomin ikäryhmä useassa maailman maassa, käy ilmi yhdysvaltalaisen National Bureau of Economic Research -järjestön tänä vuonna julkaisemasta selvityksestä.
Selvityksessä käytiin läpi tutkimuksia 18–70-vuotiaista ihmisistä 34 maasta. Suomi ei ollut mukana.
Tutkimuksissa ihmisiltä kysyttiin muun muassa peloista, ahdistuksesta ja stressistä sekä itsemurha-ajatuksista. 18–24-vuotiaiden ikäryhmässä koettiin eniten negatiivisia tuntemuksia lähes poikkeuksetta kaikkialla Australiasta Peruun ja Saksasta Nigeriaan.
Aikaisemmin eri ikäryhmien onnellisuus on piirtynyt u-käyränä. Nuoret ja vanhat olivat onnellisimpia, ja keski-ikäiset ruuhkavuosineen ja urakiireineen onnettomimpia. Nyt tilanne on selvityksen mukaan muuttunut, ja muutos vaikuttaa tapahtuneen globaalisti.
Asiantuntijat pitävät syyllisenä joka puolella käyttöön otettua sosiaalista mediaa ja verkon kautta kulutettavaa synkkää uutistulvaa.
”Aidot ihmiskontaktit ovat vähentyneet ja samaan aikaan sosiaalisen median käyttö ja ulkopuolelle jäämisen kokemukset ovat kasvaneet huomattavasti. Se on johtanut siihen, että muiden annetaan yhä enemmän määrittää sitä, miten pitäisi elää ja mikä on oikeaa elämää”, johtava psykologi Jan-Henry Stenberg sanoo. Hän työskentelee Husissa, joka vastaa muun muassa erikoissairaanhoidosta Uudellamaalla.
Sosiaalisen median kanssa elämä on jatkuvaa vertailua muihin, ja tästä seuraa kilpailua ja paineita, Stenberg sanoo.
”Koskaan ei voi oikein rentoutua. Olet jatkuvassa suoritustilassa, jatkuvassa hyväksytyksi tulemisen ja vaatimusten hälytystilassa. On epämääräinen kokemus, kun koko ajan tulee uusia vaatimuksia.”
Sellaisesta syntyy Stenbergin mukaan helposti tunne, että on lista suoritettavia asioita, jotka on tehtävä voidakseen kokea onnistuneensa tai tunteakseen olevansa hyvä ihminen. Onnistumista arvioivat aiempaa enemmän muut ihmiset.
Vanhemmatkin sukupolvet käyttävät sosiaalista mediaa, mutta heidän identiteettinsä on valmiimpi kuin nuorilla, Stenberg sanoo.
”Minä en ajattele enää, että pitäisi saavuttaa jotain eeppistä. Nuorella maailma on auki, eikä hän vielä täysin hahmota, mitkä hänen realistiset rajansa ovat.”
Nuorten tyytymättömyyttä lisää jatkuvan uutisvirran voimistama maailmantuska, eli ahdistus maailman suurista ongelmista, Tampereen yliopiston psykiatrian professori Samuli Saarni sanoo.
Maailmantuska on hänestä osittain perusteetonta. Kaikilla mahdollisilla objektiivisilla mittareilla mitaten maailma on muuttunut paremmaksi, turvallisemmaksi ja vauraammaksi.
”Internet ja media syöttävät hyvin paljon kielteistä uutisvirtaa. Silloin normalisoituu se, että maailmassa koko ajan tapahtuu ikäviä asioita.”
Maailmantuska on etupäässä nuorten tunne, Husin Jan-Henry Stenberg sanoo. Sellaisena se ei ole uusi. Esimerkkinä Stenberg mainitsee Vietnamin sodan, joka oli ensimmäinen televisiosta seurattu sota. Sitä vastustettiin paljon mielenosoituksissa, joihin osallistuneet olivat enimmäkseen nuoria.
”Somen aikana maailmantuska on laajempaa ja eri tasot menevät sekaisin. Ihmiset alkavat kokea olevansa henkilökohtaisesti vastuussa todella isoista asioista.”
Nuoret aikuiset ovat nyt kaikista onnettomimpia, ja se voi muuttaa onnellisuuden u-käyrän, Samuli Saarni sanoo.
”Täytyy ottaa vakavasti se mahdollisuus, että tämä ei korjaannu iän myötä. Näistä ahdistuneista ja masentuneista nuorista voi tulla aiempaa ahdistuneempia ja masentuneita keski-ikäisiä.”
Seuraukset voivat olla vakavia.
”Masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt pahenevat. Saamme ihmisiä, jotka ihan oikeasti sairastuvat työ- ja toimintakykyä laskevaan ahdistus- ja masennushäiriöön, ja sitten meillä on hyvin merkittävä inhimillinen, yhteiskunnallinen ja taloudellinenkin ongelma käsissä.”
Suomi ei ollut mukana National Bureau of Economic Research -järjestön laajassa onnellisuusselvityksessä, mutta onnellisuus vaikuttaa täälläkin vähentyneen. Kalevi Sorsa -säätiön elokuun puolivälissä julkaiseman raportin mukaan se suorastaan romahti 2020-luvulla.
Syyt ovat tuttuja yhteiskunnallisesta keskustelusta: koronapandemia, sota, elämisen kallistuminen.
”Samaan aikaan tilastot osoittavat, että ihmisten sosiaalinen liikkuvuus on heikentynyt”, valtiotieteiden tohtori ja raportin toimittanut Anna Rajavuori sanoi tiedotteessa.
Säätiönkin raportissa eniten laski nuorten koettu hyvinvointi.
Ahdistuneisuus vaivaa nuorten aikuisten lisäksi entistä enemmän myös teini-ikäisiä. Suomessa THL:n kouluterveyskyselyn mukaan vuonna 2013 kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta koki 9,7 prosenttia lukiolaisista ja 11,5 prosenttia ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista.
Vuonna 2023 lukemat olivat 21,1 ja 18 prosenttia.
Postdoc -tutkija Jennifer de Paola Helsingin yliopistosta on havainnut, että teini-ikäisiä painavat huolet turvattomuudesta. Hän on tutkinut yläasteikäisiä lapsia helsinkiläisissä kouluissa. De Paola pyysi lapsia piirtämään kuvan siitä, miltä onnellinen ja onneton ihminen näyttävät. Vastaukset olivat yllättävän samankaltaisia.
”Lapset kuvasivat onnellisuutta kuvilla, joissa oli turvallisuutta, turvallinen ympäristö, turvallinen koti, taloudellinen turva ja turvalliset vanhemmat. Onnellisuuden puutetta kuvattiin yleisesti turvattomuuden tunteena, joko taloudellisena, asuinpaikan tai perheen turvattomuutena.”
Yläasteikäisten onnellisuuden määrityksessä on tapahtunut muutos, Jennifer sanoo.
”Aikaisemmin, kun olen tutkinut nuorten käsityksiä onnellisuudesta, ne on yhdistetty hauskanpitoon ja nautintoihin.”
”Ajat ovat muuttuneet, kymmenen vuotta sitten nuoret kokivat hyvin erilaisia asioita kuin nyt. Lapset ovat eläneet pandemian, ja nyt sota on lähellä. Kun pyysin nuoria kuvaamaan onnetonta ihmistä, sain paljon kuvia sodasta tai tankkeja, joissa oli Venäjän lippu. Uutiset todella vaikuttavat lapsiinkin.”