Myrsky Auringossa – katastrofi Maassa

Vuonna 1859 nähtiin palavia lennätinpylväitä ja revontulia Havaijilla. Nyt yhteiskunta lamaantuisi täysin.

Aurinko
Teksti
Markus Hotakainen

Syyskuun 1. päivänä vuonna 1859 Auringossa räjähti. Siinä ei sinänsä ollut mitään erikoista, Auringon ulko-osissa kiehuu, kuohuu ja räiskähtelee kaiken aikaa. Käytännössä Aurinko on kuin hidastettu vetypommi, sillä sen sisuksissa tuottavat energiaa fuusioreaktiot.

Päivätähtemme myllerrystä ei 1800-luvun puolivälissä pystytty seuraamaan samalla tavalla reaaliajassa kuin nykyisin satelliittien avulla. Kaksi brittitähtitieteilijää, Richard Carrington ja Richard Hodgson, kuitenkin havaitsivat syyskuisen posauksen sattumalta.

Ilmiö oli yllättävä mutta ei täysin odottamaton. Aurinko oli syksyllä 1859 keskimäärin 11-vuotisen aktiivisuusjaksonsa maksimissa ja sen pintaa kirjoivat magneettikentän synnyttämät auringonpilkut. Siksi herrat Carrington ja Hodgson tarkkailivat Aurinkoa syyskuisena päivänä.

Auringon magneettikenttä saa aikaan muitakin ilmiöitä, jotka ovat monin verroin väkivaltaisempia kuin tummina erottuvat auringonpilkut. Kaikkein voimallisimpia ovat flare- eli roihupurkaukset. Niiden syntymekanismia ei vieläkään täysin tunneta. Se kuitenkin tiedetään, että purkauksissa vapautuu valtaisa määrä magneettikenttään sitoutunutta energiaa.

Carrington ja Hodgson havaitsivat pilkkuja tarkkaillessaan juuri tällaisen flaren. Niiden yhteydessä tapahtuu usein koronan massapurkauksia, jotka nykyään tunnetaan lyhenteellä CME (Coronal Mass Ejection). Niissä avaruuteen sinkoutuu suuria määriä sähköisesti varautuneita hiukkasia.