Miksi Suomi ei valloittanut avaruutta 1980-luvulla? Neuvostoliitto pyysi mukaan kosmonauttiohjelmaan

Avaruuslento ei olisi tehnyt hyvää tutkimukselle, vakuuttaa professori Risto Pellinen.

avaruus
Teksti
Markus Hotakainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Täytyy sen olla totta koska Arvi Lind kertoo asiasta iltauutisissa: Suomi valloittaa avaruuden. Korkeimmalla mahdollisella tasolla on sovittu, että suomalainen kosmonautti osallistuu Neuvostoliiton avaruusohjelmaan. Tavoitteena on miehitetty avaruuslento vielä 1980-luvun jälkipuoliskolla.

Alkaa kansallinen avaruusmieshaku, jonka päätteeksi Suomesta valitaan neljä ehdokasta kosmonauttien koulutusohjelmaan. Lopulta ensimmäiseksi suomalaiseksi avaruudessa valitaan 32-vuotias ilmavoimien taistelulentäjä, kapteeni Kauppinen.

Hänen koulutuksensa Moskovan lähellä sijaitsevassa huippusalaisessa Tähtikaupungissa kestää yhteensä puolitoista vuotta. Venäjänkielisessä opetuksessa käydään läpi Sojuz-avaruusalus ja sen toiminta läpi perinpohjaisesti. Kauppisen sopeutumista lennon olosuhteisiin ja tilanteisiin testataan simulaattoreissa ja tosipaikkoja jäljittelevissä harjoituksissa.

Mikäli koulutus sujuu hyvin, kiipeää Kauppinen lopulta kahden kokeneemman neuvostokosmonautin kanssa Baikonurin kosmodromissa kantoraketin kärjessä odottavaan alukseen. Määränpää on Mir-avaruusasema noin 350 kilometrin korkeudessa.

Asemalla kosmonautti Kauppinen leijuu viikon verran painottomuudessa, osallistuu tieteellisiin kokeisiin, leikittelee ilmassa leijuvilla esineillä ja raportoi suomalaiselle medialle tuntemuksistaan.

“Suomi näyttää niin kauniilta täältä ylhäältä.”

Lennon päätteeksi kosmonauttikolmikko tömähtää laskuvarjojen varassa paluukapselissa Kazakstanin arolle. Paikalla on Yleisradion kuvausryhmä.

Seuraavat viikot ja kuukaudet Kauppinen kiertää ympäri Suomea kertomassa kokemuksistaan. Kymmenen vuotta myöhemmin hän kirjoittaa muistelmansa: Ensimmäinen suomalainen avaruudessa. Ne julkaisee Otava.

 

Liki 40 kansakuntaa on jo saanut edustajansa avaruuteen, jopa sellaiset vähemmän ilmeiset maat kuin Afganistan, Kuuba, Mongolia ja Vietnam. Bulgarialaisia on lentänyt avaruuteen jopa kaksi, romanialaisiakin yksi. Suomella sen sijaan ei ole vieläkään omaa astronauttia.

Syynä ei ole uskalluksen puute, ja myös riittävän päteviä miehiä tai naisia varmasti löytyisi. Taustalla on politiikka. Ja raha.

Suomalainen olisi hyvinkin voinut lentää avaruuteen jo 1980-luvulla ja tapahtumat olisivat epäilemättä edenneet edellä kuvatulla tavalla. Hanke saatiin kuitenkin torjuttua, silloisten tiedepäättäjien suureksi helpotukseksi. Avaruuslento ei olisi ollut hyvä asia meikäläisen tieteen ja tutkimuksen, ei edes avaruustutkimuksen kannalta.

”Huhtikuussa 1981 konkarikosmonautti Vitali Sevastjanov puhui Suomi–Neuvostoliitto-seuran kokouksessa ja kutsui suomalaiset mukaan kosmonauttiohjelmaan. Seuran hallitus teki asiasta välittömästi esityksen valtioneuvostolle,” muistelee avaruustutkimuksen emeritusprofessori Risto Pellinen.

Suomella ei vielä tuolloin ollut varsinaista avaruustoimintaa, mutta Neuvostoliiton kanssa tehtiin teknistieteellistä niin kutsuttua TT-yhteistyötä. Itänaapuri ohjeisti suorasukaisesti, että aloittelevan avaruusmaan olisi hyvä lähteä liikkeelle kosmonauttiohjelmalla.

Asia ei kuitenkaan edennyt, vaikka silloista pääministeriä Kalevi Sorsaa (sd) ja ministerivaltuuskuntaa kierrätettiin Moskovan lähistöllä sijaitsevassa Tähtikaupungissa. Kosmonauttien koulutuskeskus herätti poliitikoissa innostusta. Sorsa ehti jo lupailla Suomen tarttuvan tarjoukseen, mutta kun esitystä käsiteltiin ulkoministeriössä keväällä 1984, pantiin avaruushaahuilulle piste.

Pekka Jauhon [professori ja silloinen VTT:n pääjohtaja] johtamassa TT-komiteassa todettiin, että kosmonauttiohjelma on kallis ja rahat saattavat mennä hukkaan. Silloin katsottiin, että on parempi käynnistää tieteellinen yhteistyö myös avaruussektorilla ja unohtaa koko kosmonauttiohjelma.”

Risto Pellinen tietää mistä puhuu, sillä hän on ollut uransa aikana monissa työryhmissä, komiteoissa ja asiantuntijaelimissä, joissa on suunniteltu ja toteutettu suomalaista avaruustutkimusta. Eikä pelkästään suomalaista: Pellinen on ollut myös Euroopan avaruusjärjestön ESA:n tiedeohjelmakomitean puheenjohtaja.

”On vaikea kuvitella, että maa, jolla ei ollut mitään kokemusta varsinaisesta avaruustutkimuksesta, olisi voinut tehokkaasti hyödyntää kosmonauttiohjelmaa. Avaruudesta olisi voinut ottaa valokuvia Suomesta ja mahdollisesti revontulista, mutta mitään muuta ei tule mieleen.”

 

Ehdotus suomalaisen lähettämisestä avaruuteen tehtiin poliittis-kaupallisista syistä. Se torjuttiin lähinnä taloudellisin perustein mutta taustalla kummittelivat myös poliittiset seikat.