Meillä on oma ”gps”
Suuntavaiston tutkijat saivat lääketieteen Nobelin.
Tiedämme yleensä sen enempää pohtimatta, missä olemme ja mihin suuntaan meidän tulee mennä päästäksemme haluamaamme paikkaan. Tämän vuoden lääketieteen ja fysiologian Nobel-palkinto myönnetään tutkijoille, jotka selvittivät suuntavaiston fysiologian perusteet.
Aivojemme ”sisäinen gps” perustuu ensinnäkin erikoistuneisiin soluihin aivojen sisäosien hippokampuksessa. Nämä solut tunnisti ensimmäisenä yhdysvaltalainen John O’Keefe (s. 1939) vuonna 1971. Hän huomasi, että osa soluista aktivoitui rotilla, kun ne olivat yhdessä huoneessa, ja toiset solut, kun rotat olivat toisessa huoneessa.
O’Keefe päätteli, että nämä ”paikkasolut” muodostavat rotalle eräänlaisen kartan.
Yli kolme vuosikymmentä myöhemmin, vuonna 2005, norjalainen aviopari May-Britt (s. 1963) ja Edvard (s. 1962) Moser löysiaivojen paikannusjärjestelmän toisen avainkomponentin. He tunnistivat hermosolutyypin, joita he kutsuivat ruudukkosoluiksi. Ne luovat koordinaattijärjestelmän, jonka avulla tarkka paikantaminen ja reittien löytäminen on mahdollista.
Heidän myöhemmät tutkimuksensa osoittivat, kuinka paikka- ja ruudukkosolut mahdollistavat paikanmäärityksen ja suunnistamisen.
