Lyhyesti tieteestä: Pienentääkö vyöruusurokote dementian riskiä?
Tuoreen tutkimuksen mukaan vyöruusurokotteen saaneilla oli 20 prosenttia pienempi todennäköisyys saada dementiadiagnoosi seuraavan seitsemän vuoden aikana verrattuna rokottamattomiin.
3
MIN
Vyöruusurokote voi merkittävästi pienentää dementian riskiä, Nature-tiedelehdessä julkaistu tutkimus kertoo.
Tutkimuksessa seurattiin yli 280 000 iäkkään walesilaisen terveystietoja. Tulosten mukaan Zostavax-nimisen vyöruusurokotteen saaneilla oli 20 prosenttia pienempi todennäköisyys saada dementiadiagnoosi seuraavan seitsemän vuoden aikana verrattuna rokottamattomiin.
”Ensimmäistä kertaa voimme sanoa paljon varmemmin, että vyöruusurokote vähentää dementiariskiä. Jos tämä todella on syy-seuraussuhde, löydös on valtavan tärkeä”, sanoo Stanfordin yliopiston tutkija Pascal Geldsetzer The Guardianille.
Walesin terveydenhuolto mahdollisti luonnollisen koeasetelman synnyn, kun 1. syyskuuta 2013 alkaen vuonna 1933 tai sen jälkeen syntyneet henkilöt olivat oikeutettuja Zostavax-rokotteeseen, kun taas vanhemmat henkilöt jäivät ilman. Näin maan vanhempi väestö jakautui kahteen osaan, joita tutkijat nyt vertailivat.
Tutkijat pystyivät vertailemaan dementian esiintyvyyttä henkilöillä, jotka olivat syntyneet vain viikkojen erolla, mutta eri puolilla rokoteoikeuden rajaa. 20 prosenttia pienemmän dementiariskin ohella havaittiin, että rokotteen vaikutus dementiariskin pienenemiseen oli voimakkaampi naisilla.
Vyöruusurokotteiden ja dementian välistä yhteyttä on tutkittu aiemminkin, ja tutkimuksissa on saatu vastaavia tuloksia. Zostavax-rokote on laajalti poistumassa käytöstä Shingrix-nimisen rokotteen tieltä, jonka vaikutuksesta dementiariskiin on saatu vielä lupaavampia tuloksia, Guardian kirjoittaa.
On epäselvää, miten vyöruusurokotteet saattavat suojata dementiaa vastaan, mutta yksi teoria on, että ne vähentävät hermoston tulehdusta estämällä viruksen uudelleenaktivoitumisen. Toinen teoria on, että rokotteet aiheuttavat laajempia suojaavia muutoksia immuunijärjestelmässä.
Harvard Medical Schoolin professori Anupam Jena kirjoittaa Nature-lehdessä julkaistussa kommentaarissaan tutkimuksen havaintojen olevan merkittäviä. ”Rokote voisi olla kustannustehokas toimenpide, jonka kansanterveydelliset hyödyt ylittävät selvästi sen alkuperäisen käyttötarkoituksen”.
Alzheimer’s Research UK:n tutkimuspäällikkö Julia Dudley sanoo Guardianille, että vyöruusurokotteen ja dementiariskin välisen siteen parempi ymmärtäminen, mukaan lukien sukupuolten välisten erojen ymmärtäminen, voi avata uusia mahdollisuuksia dementian ehkäisyyn ja hoitoon.
Dementia vaikuttaa maailmanlaajuisesti yli 55 miljoonaan ihmiseen ja on johtava kuolinsyy Isossa-Britanniassa. Kolmasosa ihmisistä kehittää sairauden elinaikanaan, ja vaikka taudin etenemistä hidastavia lääkkeitä on äskettäin hyväksytty, parannuskeinoa ei ole.
Teksti on julkaistu alun perin Tekniikan Maailmassa 3.4.2025.
Lue myös: Miten paljon ihmisen aivot kuluttavat energiaa?
”Aivojen energian- ja hapensaanti on elimistössä hyvin tarkasti säädeltyä”, sanoo apulaisprofessori Eino Solje, Itä-Suomen yliopiston aivotutkimusyksikön johtaja ja neurologian apulaisylilääkäri.
”Aivot käyttävät noin 20 prosenttia elimistön energiasta, vaikka aivojen paino on vain parin prosentin luokkaa koko ihmisen massasta.”
”Levon, aktiivisen ajattelun tai uuden asian opettelun aikana aivojen energiankulutus ei kokonaisuutena merkittävästi muutu. Paikallisesti esimerkiksi veren virtauksessa tietyille aivoalueille tapahtuu muutoksia käyttäessämme aivoja erilaisiin tehtäviin.”
”Nämä muutokset ovat kuitenkin pieniä, yleensä enintään noin viiden prosentin luokkaa.”
”Erilaisissa sairauksissa – kuten etenevät muistisairaudet – aivojen energiankäyttö kuitenkin alkaa paikallisesti niukentua. Tätä energia-aineenvaihdunnan paikallista heikkenemää hyödynnetäänkin epäsuorasti esimerkiksi otsalohkodementian diagnostiikassa, jossa radioisotoopilla leimatulla sokerilla nähdään madaltunut kertymä aivojen etuosissa.”
”Aivojen energia-aineenvaihduntaa voidaan erilaisten isotooppikuvantamismenetelmien ohella tutkia epäsuorasti myös toiminnallisen magneettikuvantamisen avulla.”
Tekstin on kirjoittanut Mirva Heiskanen, ja se on julkaistu alun perin Tekniikan Maailmassa 5/2025.