Kuolemattomat: 195 kuollutta suomalaista jatkaa olemassaoloaan ikuisesti – laboratorioissa

Syöpäsolulinjojen avulla saadaan tietoa ihmissolujen toiminnasta.

tiede
Teksti
Maija Tammi

Kesäisenä maanantaina vuonna 1983 teini-ikäinen potilas makasi Husin vuodeosastolla Helsingin Meilahdessa. Hänellä oli laajalle levinnyt syöpä. Diagnoosina oli rabdomyosarkooma, selän poikkijuovaisesta lihaksesta lähtöisin oleva pahanlaatuinen kasvain.

Diagnoosi osoittautui myöhemmin virheelliseksi, mutta sillä ei ollut merkitystä potilaan kannalta. Potilaan kylkiluiden välistä tuli ulos keuhkopussiin ohjattu letku, jonka kautta keuhkopussiin kerääntynyt ylimääräinen neste valui ulos. Letku helpotti hengenahdistusta.

Keuhkopussin nesteestä lähetettiin näyte Helsingin yliopiston Haartman-instituutin patologian osastolle solututkimusta varten. Koeputki päätyi Leif Anderssonille, joka työskenteli sivutoimisesti diagnostiikan osastolla. Presidentti Kekkonen oli kaksi vuotta aiemmin nimittänyt Anderssonin patologian professoriksi.

Andersson asetti pisaran näytettä lasilevylle mikroskoopin alle. Yksi vilkaisu riitti kertomaan, että nesteessä olevat solut olivat pahanlaatuisia ja että syöpä oli levinnyt myös keuhkopussiin. Sitä, mistä solukosta ne olivat peräisin, oli vaikea sanoa.

Solut näyttivät mielenkiintoisilta ja kasvattivat pieniä ulokkeita. Andersson lähetti lausunnon soluista takaisin osastolle ja asetti osan niistä petrimaljalle soluviljelykaappiin.