Koulun kokoinen ydinvoimala

Pienydinvoimaloihin kohdistuu nyt kova kiinnostus ympäri Eurooppaa. Niillä voisi tuottaa kaukolämpöä ja sähköä ja siten pyristellä irti venäläisestä fossiilisesta energiasta.

ydinvoima
Teksti
Mikko Niemelä
Grafiikka
Laura Koivunen-Niemi Juuso Koponen

Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.

Ehkä pienen koulun kokoinen. Sitä suuruusluokkaa olisi pienydinvoimalaitos, joka voisi sijaita lähes keskellä kaupunkia Helsingissä, Espoossa, Kirkkonummella, Tampereella tai vaikkapa Lappeenrannassa.

Tai käytännössä missä tahansa suomalaisessa keskisuuressa kaupungissa 5–10 vuoden kuluttua, jos kaikki menee niin kuin Teknologian tutkimuskeskus VTT:n ydinfyysikot ovat reilun parin vuoden ajan hahmotelleet.

Pienydinreaktorit edustavat ydinenergian uutta ajattelua. Useimmissa kansainvälisissä suunnitelmissa ne ovat kooltaan ja teholtaan kymmenesosia Olkiluoto kolmosen lämpötehosta. Alle 300 megawatin voimaloita voisi käyttää sähkön, höyryn ja lämmön tuotannossa.

Suomalaistutkijoiden pien­ydinvoimala tuottaisi tasaisesti noin sata-asteista vettä kaukolämpöverkkoon. Laitoksen lämpöteho olisi 50 megawattia, mikä riittäisi parinkymmenentuhannen asunnon lämmittämiseen. Isompia pienydinreaktoreita voisi käyttää suuremmissa kaupungeissa sähkön ja lämmön yhteistuotantoon.

50 megawatin pienvoimalasta syntyvän ydinjätteen määrä olisi vuodessa noin 1 500 kiloa. Teknisesti jäte voitaisiin sijoittaa rakenteilla olevaan ydinjätteen loppusijoituspaikka Onkaloon, joka sijaitsee Eurajoella Olkiluodon ydinvoimalaitosalueella.

VTT:n mallissa ydinreaktori rakennettaisiin rakennuksen ”kellariin”. Maan alla sijaitsevassa vesialtaassa varmistettaisiin reaktorin jäähdytys ja se, ettei ydinpolttoaine pääsisi missään olosuhteissa kaukolämpöverkkoon.

Samalla pieni reaktori olisi suojassa lentokoneen törmäykseltä, lennokkihyökkäykseltä ja muilta ulkoisilta uhkilta. Ilmahyökkäykseltä voisi suojautua myös suojavallein ja rakentamalla alueelle muita rakennuksia suojaksi.

”Turvallisuusasioita pitää selvittää erittäin tarkasti”, sanoo pienreaktorivastaava Ville Tulkki VTT:ltä.

”Olemme pohtineet tarkasti lämmönvaihto- ja onnettomuusskenaarioita. Ydinvoimalla tuotettava kaukolämpö toimii siten, kuten olemme ajatelleet.”

Käytännössä pienydinvoimalan turvallisuuden pitää olla samalla tasolla kuin ­suuren ydinvoimalaitoksen. Kameravalvonnan lisäksi vartioita pitäisi ehkä olla rakennuksen ulkopuolella.

”Aluksi laitoksessa voisi olla työntekijöitä. Tarkoitus kuitenkin olisi, että etenkin pienimpiä ydinvoimalaitoksia ohjattaisiin etänä. Liian suuri organisaatio syö pienen laitoksen kannattavuutta”, Tulkki sanoo.

Pienydinvoimateknologiaa kehiteltiin jo 1970-luvulla. Ydinvoima ei ole kuitenkaan ollut suosiossa vuosikymmeniin, koska se on koettu liian vaaralliseksi ja onnettomuudet ovat olleet todellisia.

Länsimaat valitsivat halvat fossiiliset energialähteet, kuten kivihiilen, öljyn ja maakaasun. Eurooppa rakensi kymmeniä vuosia systemaattisesti riippuvuuttaan idän ja etenkin Venäjän energiakentistä.

Kuluneen kymmenen vuoden aikana kiinnostus pienempiin ydinvoimaloihin on kasvanut merkittävästi.

Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen sijoittajat alkoivat etsiä kiivaammin energia-alan kohteita. Myös pienydinvoiman ympärillä alkoi liikkua enemmän rahaa. Yksi syy oli poliittinen halu luopua fossiilisen energian käytöstä.