Maan ulkopuoliset
Elämän löytyminen avaruudesta olisi tieteellinen mullistus ja teologinen haaste.
Jumala jatkaa luomistaan kai avaruuden tuolla puolen, lauloi Hector 2000-luvun alussa.
Elämän löytyminen vieraalta planeetalta olisi itsetutkiskelun paikka erityisesti kristinuskolle, joka vanhastaan on perustunut uskolle ihmiskunnan ja maapallon ainutlaatuisuudesta.
Tätä ongelmaa tutkii Helsingin yliopiston teologian väitöskirjassaan Vesa Nissinen.
”Viimeaikaisten luonnontieteellisten tulosten valossa teologian tutkimuksessa olisi syytä reagoida pohdinnoilla, miten suhtautua siihen, jos muualta maailmankaikkeudesta löytyisi elämää. Perinteisesti kirkollinen maailmankuva on ollut hyvin maa- ja ihmiskeskeinen.”
Vieraita tähtiä kiertäviä planeettoja on jo löytynyt yli 4 100 kappaletta. Elämää ei ole avaruudesta löytynyt edes yksisoluisena, mutta monien tutkijoiden mielestä se on vain ajan kysymys.
Nissisen mukaan eksoplaneettojen yleisyys antaa teologeillekin ajateltavaa. Kirkon tulisi laajentaa näkökulmaansa kosmiseen suuntaan, jos elämän löytyminen alkaa näyttää todennäköiseltä.
”Ja jos jostakin löytyisi vielä älykästä elämää, moni asia joutuisi pohdinnan kohteeksi.”
Hindulaisuudelle ja buddhalaisuudelle avaruusolioiden omaksuminen osaksi maailmankuvaa saattaisi olla helpompaa kuin kristinuskolle.
”Se ei ole heille niin iso kysymys kuin Lähi-idän yhden jumalan uskonnoille, joissa on ihmisen ainutlaatuisuus ja kristinuskossa pelastuskertomus. Luulen, että buddhalaisten ja hindulaisten näkökulmasta on yhdentekevää, onko elämää muualla.”
Jos älykkäitä avaruusolioita löytyisi, kristillisessä teologiassa pohdittavaksi nousevia pulmia olisi muun muassa se, koskeeko Jeesuksen pelastustyö myös avaruusolentoja.
”Toinen tapa ajatella on, että kussakin sivilisaatiossa voi tapahtua omalla tavallaan tämä Jumalan pelastusteko, eli Jumala inkarnoituu eri hahmossa eri planeetoille”, Vesa Nissinen pohtii.