Rokotetta koronavirukseen kiirehditään
Tutkijat yrittävät saada rokotteen testivalmiiksi jopa 16 viikossa. Jos rokotekehitystä tehdään liian nopeasti, riskit lisääntyvät.
Kiinalaistieteilijät ja kansainväliset tutkimusryhmät pyrkivät kehittämään rokotteen koronavirusta vastaan pikavauhtia.
Yskää, kuumetta ja hengitystieinfektioita aiheuttava virus on levinnyt tammikuun aikana nopeasti. Ensimmäisistä tartunnoista Wuhanissa keskisessä Kiinassa raportoitiin 31. joulukuuta.
Tasan kuukautta myöhemmin koronavirustartunnan oli saanut varmistetusti noin 4 500 ja siihen oli kuollut yli sata ihmistä.
Kiina on pyrkinyt rajoittamaan infektioiden leviämistä eristämällä kymmeniä miljoonia ihmisiä kotikaupunkeihinsa.
Tiukimpaan karanteeniin on pantu Wuhan, jossa lento- ja junaliikenne on pysäytetty. Kiinalaisten ryhmämatkoja ulkomaille, muun muassa Lappiin, on jäädytetty. Wuhaniin rakennetaan kiireellä kahta uutta sairaalaa koronaviruspotilaita varten.
Rokottaminen on yksi tapa yrittää estää tilanteen paheneminen. Nyt australialaisessa Queenslandin yliopistossa rokotetta yritetään saada testivalmiiksi jopa 16 viikossa, maailmanlaajuisesti saataville puolessa vuodessa.
Kyse on kilpajuoksusta ajan kanssa, sanoo ylilääkäri Hanna Nohynek Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveysturvallisuusosastolta.
Jos virus leviää nopeasti ja muuntautuu rakenteeltaan, uuteen rokotteeseen on syytä suhtautua tulevaisuuteen varautumisena eikä keinona hallita vallitsevaa tilannetta.
Rokotteen kehitystyö vaatii aikaa. Ebolarokotetta kehitettiin noin puoli vuotta ennen kuin se ehti ensimmäisiin kliinisiin kenttäkokeisiin ihmisillä, zikavirusrokotteella tähän vaiheeseen meni noin vuosi.
Eikä rokotteen turvallisuudesta tiedetä kaikkea vielä kenttäkoevaiheessakaan. Kliinisiä tutkimuksia on tehtävä paljon, ja tutkittavia tarvitaan suuri joukko.
Rokotekehitykseen kuuluu useita vaiheita eli faaseja. Jos niiden yli hypätään työn vauhdittamiseksi, rokottamiseen voi sisältyä riskejä. Turvallisuusseuranta on tehtävä tehokkaasti, mutta aina sekään ei riitä. Siitä on kokemusta myös Suomessa.
Vuosina 2009–2010 pandemiaksi yltyneeseen sikainfluenssaan kehitettiin rokote, jota käytettiin Suomessa. Sadat sairastuivat nukahtelutautiin.
”Tehostetusta turvallisuusseurannasta huolimatta narkolepsiasignaali havaittiin vasta laajassa käytössä. Kyseessä oli harvinainen haitta, joka olisi tullut esille vasta noin 300 000 tutkittavan suuruisessa teho- eli faasi III -tutkimuksessa. Sellaisia ei ole mahdollista tehdä, ei varsinkaan kovassa aikapaineessa.”
Yleensä faasi III -tutkimuksen otoskoon yläraja on noin 60 000 tutkittavaa, Nohynek kertoo. Tautia aiheuttava virus ja sen aiheuttaman taudin kirjo on lisäksi tunnettava riittävän hyvin, jotta lopputulos olisi tehokas ja turvallinen.
Työskentely on nopeampaa, jos on olemassa mallirokote jo tunnetulla tuotantomenetelmällä ja tuotantotilat rokotteen valmistamista varten.
Oleellista on tehdä riskianalyysi ja selvittää, onko suurempi riski sairastua tautiin vai ottaa rokote, jolla saattaa olla vakavia haittavaikutuksia. Nohynekin mukaan nykyisen viruksen aiheuttamasta tautikirjosta tarvitaan lisää tietoa.
Aiempi kokemus SARS- ja MERS-koronavirusrokotteiden parissa on uuden rokotteen kehittäjille avuksi, vaikkei kummastakaan ole myyntilupaa saanutta valmistetta.
