Juoksijan taivas – näin monen himoitsema tunne oikeasti syntyy
Kylläisyyshormonin alhainen taso motivoi kuntoilijaa.
Moni kuntourheilija on jäänyt koukkuun hyvän olon tunteeseen, joka esimerkiksi juoksijalle koittaa, kun takana on muutama ehkä hieman väkisin juostu kilometri.
Ellei vauhti ole liian kova, juokseminen tuntuu hyvältä ja mieliala on suorastaan euforinen lenkin loppuun ja sen jälkeenkin.
Cell Metabolism -lehdessä julkaistu tutkimus osoitti, että kylläisyyshormoni leptiinillä on keskeinen rooli tässä juoksijan taivaaksi kutsutussa ilmiössä. Hiiret, joiden leptiinisignalointi aivoissa oli alentunut, juoksivat juoksupyörässä kaksi kertaa pitemmän matkan kuin tavalliset hiiret.
Tutkimus viittaa mahdollisuuteen, että laskeva leptiinipitoisuus lähettää aivojen mielihyväkeskukseen nälkäsignaalin synnyttääkseen palkitsevan tuntemuksen juoksemisesta.
”Näihin löydöksiin pohjautuen ajattelemme, että leptiinitason lasku lisää motivaatiota fyysiseen aktiivisuuteen keinona lisätä ympäristön tutkimista ja ravinnon tavoittelua”, tutkimuksen tekijä Stephanie Fulton Montrealin yliopistosta sanoi.
