Ikirouta sulaa - metaanikaasu ehkä syynä Siperian outoon kraatteriin
Ilmaston lämpeneminen pakottaa rantakaupungit infrastruktuurin muutoksiin.
Syrjäisestä Siperiasta, läheltä Bovanenkovon kaasukenttää, löydettiin heinäkuun puolessa välissä jättimäinen kraatteri. Tutkijat matkustivat Jamalin niemimaalle, nenetsien maan ääreen, selvittämään mysteerin alkuperää.
Tiedelehti Naturen haastattelemat tutkijat uskovat, että jättikraatteri on syntynyt metaanin purkautuessa kovalla paineella läpi pehmenneen maaperän.
Teoriaa perustellaan sillä, että kraatterin pohjalla ilmasta mitattiin 9,6 prosentin metaanipitoisuus, kun tyypillinen pitoisuus on venäläisen arkeologin Andrei Plekhanovin mukaan vain 0,000179 prosenttia. Plekhanov johti kraatteria tutkinutta ryhmää.
Kesän keskilämpötila Jamalin niemimaalla vuonna 2012 ja 2013 oli 5 ºC keskimääräistä korkeampi. Plekhanovin ryhmän arvion mukaan poikkeuksellinen lämpö on sulattanut ikiroutaa, joka on paineessa pettänyt.
Teoria on vielä alustava ja sen vahvistaminen vaatii jatkotutkimuksia. Tämä saattaa olla vaikeaa, sillä kraatterin seinämät sulavat ja maa valuu veden mukana kraatteriin, jonka syvyyttä ei ole pystytty luotettavasti arvioimaan, kertoi Plekhanov Nature-lehdelle.
Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Tuomas Laurila pitää teoriaa uskottavana ja on samaa mieltä myös jatkotutkimusten tarpeesta.
”Luonteva selitys on, että maaperästä on purkautunut metaania isolla paineella. Alueella on paljon metaania sekä kaasuna että metaaniklatraatteina, eli jäähän sitoutuneena. Ilmasto on siellä kiistatta lämmennyt, ja ikirouta sulaa sekä mantereella että meren pohjassa.”
Sittemmin on havaittu kaksi pienempää kraatteria, joista toisen arvellaan syntyneen jo syyskuussa 2013. Toisen syntyhetkeä ei tunneta.
Aikaisemmin vastaavia kraattereita ei ole löydetty. Tästä voidaan päätellä, että kyseessä on uusi ilmiö.
”Emme tiedä, onko kraattereita ollut aikaisemmin”, Laurila sanoo. ”Havaintojen puute on saattanut johtua yksinkertaisesti siitä, että Siperia on harvaan asuttua seutua. Kaasukenttien perustamisen jälkeen alueella liikutaan aikaisempaa enemmän, ja havaintojen todennäköisyys kasvaa.”
”Kyseessä saattaa olla siis vanha ilmiö. Siksi ei ole mahdollista tehdä ilmiön kestoon tai laajuuteen liittyviä johtopäätöksiä näiden havaintojen perusteella.”
Tämä vaikeuttaa luonnollisesti sekä ilmiön syiden että sen vaikutusten arviointia.
Jotkut asiantuntijat pitävät kuitenkin todennäköisenä, että ilmiö on uusi ja kraattereita ilmaantuu lisää.
”Aikaisemmin ei ole raportoitu vastaavaa, joten näin voi hyvin olla”, Laurila sanoo.
”Riippumatta siitä, mikä kraatterit on aiheuttanut ja jatkuuko ilmiö, ilmaston lämpenemisen seuraukset ikiroudan peittämillä alueilla ovat jo nähtävissä. Maanpinnan muutokset, samoin jäämeren rantojen sulaminen ja sortuminen mereen on jo käynnissä.”
Laurilan arvion mukaan Länsi-Siperian rantakaupungit joutuvat miettimään infrastruktuurin uusiksi. Alkuperäisväestön ja sen perinteisten elinkeinojen – poronhoidon ja kalastuksen – lisäksi se vaikuttaa alueen uuteen toimintaan, eli kaasukenttiin.
Sama paine infrastruktuurin muutoksiin on Laurilan mukaan kaikilla ikiroudan alueita. Näitä on Siperian lisäksi Kanadassa ja Alaskassa. Kaupunkien lisäksi tiet ja lentokentät, jotka ovat hetteisen maaperän päällä, joudutaan pohjan pettäessä rakentamaan uusiksi. Tämä rakennusurakka on monin paikoin jo alkanut.
Uuteen huoleen ei Laurilan mukaan kraatterimysteerin vuoksi ole aihetta. Sen sijaan vanhat huolet saavat siitä uutta vahvistusta.