Fasismisyytöksiä ja ukrainalaisvihaa – kirjastoissa on pohdittu, kuinka suhtautua venäläiseen propagandakirjallisuuteen
Suomessa sensuroitiin suuri määrä kirjoja viimeksi toisen maailmansodan jälkeen. Sellaiseen ei aiota nyt ryhtyä.
Pian sen jälkeen, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan helmikuussa 2022, ukrainalaistutkija Nataliya Teramae törmäsi Suomen kansalliskirjaston slaavilaisessa kokoelmassa ukrainalaisvastaisiin kirjoihin.
Venäjänkielisissä kirjoissa syytettiin ukrainalaisia fasismista, oikeutettiin Krimin liittämistä Venäjään ja kyseenalaistettiin Ukrainan oikeus itsenäisyyteen. Projekti Ukraina Venäjän vastaisena, Venäjä ja Krim: 1000 vuotta yhdessä, Tavallinen fasismi: Ukrainan joukkojen sotarikokset – tällaisia nimiä kirjoilla oli.
Ukrainassa kyseiset kirjat on kielletty. Siellä katsotaan, että ne lietsovat sotaa ja kansanryhmien välisiä riitoja. Lisäksi niiden katsotaan uhkaavan Ukrainan alueellista koskemattomuutta.
Teramae valitti kirjaston henkilökunnalle. Pian hyllystä varastoon siirrettiin parikymmentä kirjaa, joissa oli propagandistisia viestejä. Niitä voi yhä varata hakujärjestelmän kautta.
Slaavilaisen kirjaston palvelupäällikkö Irma Reijosen mukaan teoksia säilytetään tutkimusaineistona.
”Nämä kirjat kertovat Venäjän suhtautumisesta Ukrainaan, ja niiden avulla voi tutkia kymmenen vuoden ajalta sitä, miten kirjoittelu on muuttunut”, Reijonen sanoo. Kansalliskirjasto ei poista aineistoa kokoelmista, hän sanoo.
Slaavilaisesta kirjaston kokoelmassa on yli 200 000 venäjänkielistä teosta. Joka vuosi ostetaan noin 600 teosta enimmäkseen venäläisiltä kustantamoilta. Kirjaston henkilökunta päättää aineiston hankinnasta yleensä sen perusteella, mikä sen arvo on historiallisesta näkökulmasta. Myös tutkijoiden ehdotukset otetaan huomioon.
Koska pääsy Venäjälle on vaikeutunut sodan alettua, tutkijoita ulkomaita myöten on tullut Kansalliskirjastoon etsimään venäjänkielistä aineistoa. Myös kiinnostus Ukrainaa käsitteleviä kirjoja kohtaan on kasvanut.
Reijonen ei usko, että propagandakirjojen pitäminen akateemisessa kirjastossa tekisi niistä yleisön silmissä luotettavia. Kirjasto luottaa lukijoiden kykyyn ajatella kriittisesti. Lainausoikeus on yli 15-vuotiailla, joilla on pysyvä osoite Suomessa, mutta suurin osa asiakaskunnasta on tutkijoita ja opiskelijoita.
Propangandaa sisältävien kirjojen kohtaloa on jouduttu miettimään myös Helsingin kaupunginkirjastossa. Venäjänkielisen aineiston hankinnasta vastaava Tatjana Vasiljeva kertoo, että laitos yrittää välttää propagandakirjojen ostamista.
Hyökkäyksen alkamisen jälkeen kirjasto on tarkistanut ostolistat aiempaa tarkemmin. Esimerkiksi tunnettujen venäläisten propagandistien Zakhar Prilepinin ja Sergei Lukjanenkon uusia kirjoja ei enää osteta. Aiemmin hankitut teokset pysyvät kuitenkin kokoelmissa.
Monikielisen kirjaston informaatikko Eeva Pilviö sanoo, ettei kirjaston tehtävänä ole tarkistaa olemassa olevia kokoelmia poliittisten olosuhteiden muutoksen vuoksi.
”Kirjasto ei ole sensuuriorganisaatio”, hän sanoo.
”Olisi loputon paradigma, jos henkilökunta alkaisi kitkeä aineistoa kokoelmista omien arvojensa mukaan.”
Kaupunginkirjasto reagoi kuitenkin asiakaspalautteisiin. Jos kirja sisältää vihapuhetta tai levittää väärää tietoa, se poistetaan.
Ukraina on pyrkinyt vastustamaan Venäjän propagandaa sen jälkeen, kun Venäjä liitti Krimin itseensä ja valtasi Donetskin ja Luhanskin. Vuonna 2015 Ukrainan televisio- ja radiokomitea julkaisi ensimmäisen mustan listan. Siinä nimettiin 38 venäläistä kirjaa, joiden sisältö on Ukrainan vastainen. Sen jälkeen rajoituslistoille on lisätty kymmeniä teoksia.
Tänä kesänä Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky allekirjoitti lain, joka kieltää kaiken kirja- ja kustannustuotannon tuonnin Venäjältä, Valko-Venäjältä ja miehitetyiltä alueilta.
Suomalaisissa kirjastoissa sensuroitiin iso määrä kirjoja viimeksi toisen maailmansodan jälkeen. Tutkija Kai Ekholm kirjoittaa teoksessaan Kielletyt kirjat, että vuosina 1944–1946 kirjastoista poistettiin yhteensä 1 783 erilaista neuvostovastaista teosta, yhteensä yli 30 000 nidettä.
Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuron mielestä Suomen kirjastojen ei pitäisi lähteä sensuurin tielle.
”Venäjän hyökkäys on rikos, jota pitää vastustaa. Mutta on tärkeää, että emme ala toistaa Putinin harjoittamaa autoritaarista toimintaa”, Kangaspuro sanoo.
Tampereen yliopiston tutkijatohtori Pekka Kallioniemi uskoo, että vaikka propaganda hyödyntää liberaalien valtioiden sananvapautta, lukijoilla on oltava pääsy erilaisiin kirjoihin.
Olisi kuitenkin arvokasta ilmoittaa lukijalle, että kirja saattaa sisältää epätarkkoja tietoja, hän sanoo.
Kirjojen merkitseminen voi olla yksi tapa vastustaa propagandaa. Myös koulutus ja alan tutkimus auttavat ihmisiä erottamaan disinformaation.
Juttua muokattu 10.10.2023 kello 16.40. Korjattu kirjoitusvirhe. Aiemmin jutussa luki: ”Tampereen yliopiston tutkijatohtori Pekka Kallioniemi uskoo, että vaikka propaganda hyödyttää liberaalien valtioiden sananvapautta”. Korjattu tästä sana hyödyttää muotoon hyödyntää.