Jo ensimmäiset kuvat ovat mullistaneet käsityksemme tästä kääpiöplaneetasta
Pluto oli viimeinen ”suuri tuntematon”, jota ihmiskunta pääsi vihdoin tarkastelemaan lähietäisyydeltä.
Heinäkuun 14. päivänä New Horizons, flyygelin kokoinen avaruusluotain, sujahti Pluton ohi. Kuvia ja tietoja tihkuu Aurinkokunnan äärilaidoilta verkkaisesti, kiitos hitaan tiedonsiirtoyhteyden. Luotaimen keräämästä tiedosta on saatu Maahan vasta parin prosentin verran. Siitä huolimatta jo nyt tutkijoille alkaa hahmottua, millainen maailma kääpiöplaneetta Pluto on: tyystin toisenlainen kuin tähän asti on kuviteltu.
Vuonna 1930 löytynyt ja vajaa vuosikymmen sitten planeetasta kääpiöplaneetaksi ”alennettu” Pluto näkyi jopa huipputarkan Hubble-avaruusteleskoopin kuvissa vain tummempien ja vaaleampien alueiden kirjomana kappaleena. Sen pinnasta heijastunutta auringonvaloa analysoimalla oli saatu selville, että Plutolla on hyvin harva kaasukehä ja sitä peittävät jäätyneet kaasut.
Pluton vuodenajat vaihtelevat, kun se kiertää lähes vuosituhannen neljänneksen kestävää kierrosta Auringon ympäri: jäät muuttuvat ajoittain kaasuksi ja taas takaisin jääksi. Muuten Pluton oletettiin olevan kuollut maailma. Juuri niin kuollut kuin keskimäärin kuuden miljardin kilometrin etäisyydellä Aurinkoa kiertävän kääpiöplaneetan voisi kuvitella olevan.
Pieleen meni.
Kun New Horizons ohitti Pluton noin 50 000 kilometrin tuntinopeudella, se keskittyi kuvien ottamiseen ja tietojen keräämiseen. Pienin etäisyys pinnasta oli noin 10 000 kilometriä, mikä vastaa suunnilleen Helsingin ja Honolulun välimatkaa.