Elämä maapallolla ei olisi mahdollista ilman dna-korjausmekanismeja
Molekyylibiologia jyllää Nobel-palkinnoissa.
Luonnontieteissä jaetaan kolme Nobel-palkintoa, yksi ”fysiologiasta tai lääketieteestä”, yksi kemiasta ja yksi fysiikasta.
Kansan suussa lääketieteen palkinto voi siis koskea perustavaa fysiologista mekanismia, jolla ei ole välttämättä välitöntä sovellettavuutta potilaiden hoidossa, mutta joka voi pitkällä aikavälillä mullistaa kaiken.
Tällainen oli esimerkiksi vuonna 1953 dna:n kaksoiskierteen löytäminen, josta kolme tutkijaa palkittiin vuonna 1962. Siitä voi katsoa alkaneen solujen toimintaa molekyylien tasolla tutkivan molekyylibiologian aika. Sen alalla on palkittu Nobelilla läpimurto toisensa jälkeen, eikä loppua näy.
Dna:n koodia opittiin ensin ymmärtämään, sitten lukemaan, ja nyt sitä osataan jo editoida, deletoida ja kirjoittaa.
Lääketieteen palkinnon jakoivat tänä vuonna kuitenkin miljardien kehitysmaiden ihmisten arkeen vaikuttavien käytännön lääketieteen läpimurtojen tekijät.
