Elämä alkoi rautaisessa kuumassa lähteessä
Viimeinen yhteinen edeltäjämme tarvitsi rautaa ja seleeniä, muttei happea.
Elämän historia planeetallamme on suurelta osin yksisoluisten esitumallisten eliöiden historiaa. Aitotumaisten, monisoluisten organismien aika tuli vasta paljon bakteerien ja arkkieliöiden jälkeen.
Perustavin jako elämän synnyn jälkeen on jakautuminen arkieliöihin ja bakteereihin. Niitä edeltävää elämänmuotoa kutsutaan viimeiseksi yhteiseksi esi-isäksi, last universal common ancestor eli LUCA. Määritelmän mukaan kaikki nyt elävät solut ovat Lucan jälkeläisiä. Vain virukset, joilla ei solua olekaan, ovat oma elämänmuotonsa.
Nature Microbiology -lehdessä julkaistun geenitutkimuksen mukaan tämä kaikkien aikojen isoisä sopeutui elämään kuumassa, hapettomassa mineraalipitoisessa ympäristössä, joka muistuttaa nykyisen planeettamme elinympäristöistä lähinnä kuumia lähteitä.
Tutkija William Martin Düsseldorfin yliopistosta kollegoineen analysoi 6,1 miljoonan esitumaisen geenin evoluutiota löytääksen proteiineja koodaavia geenejä, jotka ovat Lucalta perittyjä.
Vaikka vain 355 proteiiniryhmää vastasi tiukkoja kriteerejä, tutkijat pystyisivät niistä päättelemään, että Luca ei tarvinnut aineenvaihdunnassaan happea, että se viihtyi hyvin korkeassa lämpötilassa ja että se hyödynsi hiilidioksidia, typpeä ja vetyä. Tutkijat huomasivat myös, että Luca oli riippuvainen siirtymämetalleista kuten raudasta ja muista alkuaineista kuten seleenistä.
