Dinosaurusten luiden jahti oli likaista peliä – tutkijat vakoilivat, varastivat ja lahjoivat kampittaakseen toisiaan

Yhdysvaltain luusodiksi kutsuttu ajanjakso toi 1800-luvulla tieteen tietoon yli sata uutta dinosaurusta, mutta keinot olivat kyseenalaisia.

dinosaurukset
Teksti
Lassi Lapintie

Tieteen ihanteena pidetään objektiivista ja epäitsekästä totuuden etsintää, jossa tutkijoiden välinen keskustelu ja väittely johtavat suurempiin totuuksiin.

Usein tästä ihanteesta on kuitenkin todellisuudessa jääty kauaksi. Tieteen harjoittajat ovat ihmisiä siinä missä muutkin, ja he ovat yhtä lailla alttiita itsekkyyden, ylpeyden ja ahneuden kaltaisille heikkouksille.

Tunnetuin esimerkki tällaisesta on 1800-luvun lopulla tapahtunut kahden dinosaurusten luita etsineen tiedemiehen välinen vimmainen kilpailu, joka tunnettiin luusotina.

Tarinan keskiössä ovat paleontologit Edward Drinker Cope (1840–1897) ja Othniel Charles Marsh (1831–1899). He tekivät uransa tieteenalansa sarastuksessa – ensimmäinen dinosaurus oli kuvattu tieteellisesti vuosisadan alkupuolella.

Kahden suuren luonteen välisessä kisassa keinoja ei kaihdettu. Kilpailijaa kampitettiin vakoilulla, työntekijöiden sekä fossiilien varastamisella sekä lahjonnalla. Osapuolet myös mätkivät toisiaan sanasodassa tiedelehtien sivuilla ja lehdistössä.